Se on kuulkaa tutkittu juttu että koirien omistaminen alentaa omistajan verenpainetta ja stressitasoa!
tiistai 13. joulukuuta 2011
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Helsinki Winner 3.12.2011
Cwicceliä whippettejä ei nähdä kauhean usein näyttelyissä, etupäässä syystä että (ilmeisen) puusilmäiset tuomarit eivät oikein yleensä osaa arvostaa meidän koirien kauneutta ja omistajan harrastuneisuus ei sekään riitä hakemaan H:ta ja EH:ta vaan huvin vuoksi kovin montaa kertaa nykyisillä näyttelyjen ilmohinnoilla. Aina välillä on kuitenkin mukava käydä näytelmissä ihan turistina haistelemassa ilmapiiriä ja ihailemassa niitä "oikeita" näyttelykoiria, shoppailumahdollisuuksia niitäkään aliarvioimatta, ja tässä suhteessa vuoden perinteinen kruunu on tietysti Messari joulukuussa. Tänä vuonna Messariin oli vielä tarjolla erityinen porkkana, eli kumpanakin päivänä järjestettiin vinttikoirien rotuesittely isolla lavalla ja sinne siis kaivattiin kaikennäköisiä whippettejä edustamaan rotuaan. Koska näyttelylinjaisissa koirissa nykyään värivalikoima on varsin rajoittunut tuumasin että täytyyhän sitä yleisölle näyttää että whippeteistä löytyy vähän muitakin sävyjä, ja näin ollen ilmoitin meiltä edustushommiin lauantain Helsinki Winneriin ne kaksi kaikkein eksoottisinta jäsentä eli sinisen Katlan ja tumman kokobrindlen Sysin. Toki asiassa houkutteli sekin, että kerrankin oli tilaisuus päästä koirineen esiintymään Messarin isolle areenalle ryhmäkehään, mitä ei välttämättä tule tapahtumaan ihan äkkiä uudestaan...
Lopun kaiken esittelyyn lauantaina oli saatu oikein mukava joukko wipuja, joista noin puolet oli näyttiksiä ja toinen puolisko sitten meitä eriasteisia käyttiksiä. Alla edustamassa siis tyylikkäästi whippettien juokseva osasto Luca (Gaselle's Get On) ja Kimi (Paletin Super Trouper), Nanna (Paletin Rainbow) ja Moa (Maxwin Gamma) sekä meidän joukkueemme eli Sysi ja Katla.
Jotenkin meistä varmaan huomasi että näyttelyharjoitukset on jääneet vähän hunningolle viime aikoina, mutta kyllä Katlalla yleensä oli ainakin yksi jalka sentään maassa... (turha mainitakaan että kaikki muut käyttäytyivät kuin vanhat ammattilaiset)
Mutta kyllähän me oltiin aivan kauhean sieviä ja edustavia joka tapauksessa, eikö vain?
Lopun kaiken esittelyyn lauantaina oli saatu oikein mukava joukko wipuja, joista noin puolet oli näyttiksiä ja toinen puolisko sitten meitä eriasteisia käyttiksiä. Alla edustamassa siis tyylikkäästi whippettien juokseva osasto Luca (Gaselle's Get On) ja Kimi (Paletin Super Trouper), Nanna (Paletin Rainbow) ja Moa (Maxwin Gamma) sekä meidän joukkueemme eli Sysi ja Katla.
Kaikkien kuvien copyright Tytti Saviaro.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Kovaa menoa Möllimaastoissa
Katlahan siis käväisi kokeilemassa ekan kerran elämässään maastokisailua lokakuulla Hyvinkäällä perinteisissä Möllimaastoissa, ja nyt asiasta on tarjolla vihdoin kuvatodisteitakin. Kaikki otokset alla copyright Eero Juhola, ja paljon lisää kuvia Mölleistä löytyypi täältä!
torstai 10. marraskuuta 2011
Pellen valionarvon vahvistus
Do dii, tänä aamuna oli sitten sähköpostiin kolahtanut tiedote että Pellen jo aikoja sitten anottu KVA-R -titteli on nyt vahvistettu Kennelliitossa, ja siellähän se jo Koiranetissä komeilikin: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN49320%2F07&R=162. Pelle liittyy siis Sisun seuraan talon toisena ihan virallisena käyttövaliona :-)
(kuvassa Pelle valkoisella manttelilla Kaupissa 2.6.2011 Paletin Nardan kanssa maalisuoralla, kuvaajana Kerttu Haaslahti jonka ottamia kuvia kyseisistä kisoista löytyy lisää täältä).
(kuvassa Pelle valkoisella manttelilla Kaupissa 2.6.2011 Paletin Nardan kanssa maalisuoralla, kuvaajana Kerttu Haaslahti jonka ottamia kuvia kyseisistä kisoista löytyy lisää täältä).
tiistai 8. marraskuuta 2011
Fräulein Katlan kuulumisia
Huomasin että lauman ainoasta neitosesta Katlasta on tullut kirjoiteltua todella vähän toistaiseksi tähän blogiin, ja vielä vähemmän siitä on osunut mukaan valokuvia. Kyseinen vääryys korjataan siis nytjustheti ja oikein perusteellisesti!
Katlan tämä kisakausi oli tähdätty huipentumaan perinteisiin Möllimaastoihin Hyvinkäällä, olettaen ettei se vaan ehdi aloittaa juoksuja just ennen. Katla kiltisti piti kuin pitikin hormoninsa kurissa riittävän kauan, ja niinhän me sitten suuntasimme Hyvinkäälle 22.10. kokeilemaan josko maastoviehe innostaisi neitiä enemmän kuin ratasellainen. Katlahan on juossut käsivieheen perässä aivan hulluna heti kolmikuisesta alkaen ja opetteli sen kanssa jo kopituksenkin salat viime vuonna alta puolivuosikkaana, joten olin suhteellisen luottavainen tämän kisakauden alkaessa että se juoksee ratakirjat viimeistään kesäkuussa ja heinäkuussa sitten aloitetaan jo virallinen ratakisailu. Vaan toisin kävi... ensin alkukesä meni ihan toisenlaisten juoksujen merkeissä, ja sitten kun tuli lopulta aika siirtyä käsivieheestä ratavieheelle Katla alkoikin arastella ratavieheen pörinää kerta kerralta yhä enemmän kunnes se lakkasi juoksemasta vieheen perässä kokonaan. Katlallahan on ääniherkkä täti eli kaunis Nubi, jolta jäi rataura kokonaan väliin kun se ei millään tottunut ratavieheeseen ja lähtökoppien kolinaan (maastoissa Nubi on toki viihtynyt senkin edestä aina inttikäyttövalioksi asti). Kasvattajan kanssa siis pohdimme että Katlan kanssa kannattaa nyt ottaa iisisti ja antaa sen rauhassa aikuistua ennenkuin sitä alkaa uudelleen yrittää ratavieheelle, ja ehkä myös kokeilla aluksi josko maastopuoli natsaisi sillekin paremmin vaikka ratakoiraksi minä sitä kyllä olin itse ajatellut. Näin ollen heinäkuulta eteenpäin Katla vietti kesän ihan vaan lenkillä teputellen, myyriä listien, mustikassa ja uimarannoilla, seuraneitinä kisoissa pojille ja noin yleisesti pitäen jöötä herrakaartille. Eikä vilaustakaan vieheestä, ennenkuin siis Hyvinkäällä lokakuussa.
Koska meitin edelliset viehetreenit olivat olleet kohtalaisen masentavat (WH-treeni-ilta Tuomarinkartanolla heinäkuussa; minä juoksin täydet 280 m vieheen perässä ja yritin koko ajan innostaa vierelläni iloisena pomppinutta sinistä kiituria aiheesta, turhaan. Enkä saanut edes virallista aikaa kun olin kuulemma liian hidas ajanotolle), odotin Katlan starttivuoroa maastoradan reunalla aikamoisen hermostuksen kourissa. Katla selvästi oli kyllä kiinnostunut maastovieheen vilahduksista ja sen perässä juoksevista koirista, mutta toisaalta ihan yhtä selvästi edelleen häiriintynyt muista kisailuttajista ja kaikesta hulinasta ympärillään. Näin ollen odotukset olivat varsin vaatimattomat kun meidän vuoro lopulta tuli, mutta niin vain sininen kiituri sitten startissa napsahti jahtimoodiin ja sinne meni. Pisteitä tuomaristo antoi sille "vain" 242 eli se jäi pienien aikuisten kahdeksanneksi, mutta omaan silmään sen meno näytti itse asiassa aika... hyvältä! Juoksu oli vaivattoman ja kevyen näköistä ja käännökset olivat tarkkoja, ja vieheen pysähdyttyä Katla jäi innolla tappamaan pupua hyvin perusteellisesti ja vielä moneen otteeseen. Turha sanoakaan että emännän (ja epäilemättä myös kasvattajan) sydämeltä vierähti iso kivi, ja voipi tosiaan olla että Katla aloittaa kisauransa sittenkin äitinsä jalanjäljillä eli maastokisoissa ensi kaudella. Toisaalta, meillähän ON nimenomaan ollut puutetta siitä luotettavasta maastojuoksijasta, joten ehkä Katla vaan päätti täyttää kyseisen ekologisen lokeron omalta osaltaan!
Kuviakin on kuulemma Mölleistä otettu ja tulossa jossain välissä, mutta niitä odotellessa siirrymme nyt tuoreempiin kuulumisiin. Möllimaastoilu meni siis sikäli täpärälle, että marraskuun alussa Katla sitten päätti aloittaa juoksun ihan oikeasti. 1.11.11, helppo päivämäärä ainakin muistaa :-) Toistaiseksi Katla on saanut olla koko lauman kanssa iltaisin mun valvovien silmieni alla koska herroja ei oikein vielä innosta ja Katlakin on edelleen tarkka tavarastaan, mutta ulkoilut hoidetaan jo erikseen ja samoin Katla on tietysti erillään vähintäänkin munakkaista miehistä silloin kun ovat keskenään kotona. Ja epäilemättä tän viikon lopulla alkaa tärppipäivät lähestyä jo sen verran että erottelupolitiikka leviää kokoaikaiseksi, eli herrasväki asustaa sitten jonkin aikaa kokonaan alakerrassa ja yläkerrassa on akkavalta.
Muutamia tuokiokuvia fräulein Katlan tämänhetkisestä elämästä:
Katla on havainnut että yläkerran kuistilla on hyvä tarkkailupaikka mistä näkee mitä ne pojat oikein touhuaakaan nyt keskenään alapihalla (viime päivät kyseisellä alapihalla on lähinnä raavittu lehtiä kasaan, ens kesänä sieltä siis NIIN lähtee suurin osa koivuista huitsin hiivattiin!). Toistaiseksi kasvit ovat selvinneet ehjinä, mutta sitruuna täytyy kyllä pelastaa sivuun kun siinä olis vielä tulossa kauheasti raakileitakin ellei Katla nyt irrota niitä touhutessaan.
Tuulen Koirista sattui viime viikolla silmiin myynti-ilmoitus Joken pinkistä nahkarotsista, ja pakkohan se oli Katlalle napata. Vähän joutuu vyötäröosastoa tuunaamaan sopivammaksi, mutta pituus on just passeli ja toi väri on siis aivan täydellinen! Huomatkaa myös viime kesänä 4pawsilta hankittu, hienosti sävyyn sopiva pöllöpanta. Ja tietysti mallin viileä ilme.
Aurinko paistoi vielä sen verran lämpimästi talon seinustalla että rotsi heitettiin kuvausten jälkeen suosiolla veke.
Seisotuskuvat ei nyt jaksaneet fräuleinia kiinnostaa, tää on lähinnä paras yritelmä (ja onhan se sikäli hyvä että korvat on sentään suurimmaksi osaksi alhaalla). Katla on kyllä nyt aikuistunut kropaltaan selvästi vielä viime kesäänkin verraten, kivasti on tullut lihaksia sekä eteen että taakse. Tarttis varmaan joskus viedä se näytille johonkin viralliseenkin näyttelyyn, kun vaan viittis.
Katlasta tavisjuoksupöksyt olivat tavattoman tylsät, joten me tuunattiin niitä vähän siniselle lohikäärmeelle sopivammiksi...
Toistaiseksi Katlalla on ollut seuraneitinä yläkerrassa päiväsaikaan vanhaherra Gas, jota juoksuiset pimatsut ei vois vähempää enää kiinnostaa (ainakaan vielä). Niillä on myös nyt käyttölupa yläpihaan, joka noin muuten on koirilta rajoitettua aluetta koskapa yritän pitää sen nättinä ja hunnilauma saa sitten riehua alapihalla mielensä mukaan. Mutta vähentääpähän vähän intohimoja herraosastolla kun koirapiha ei ole ihan täynnä hurmaavan tuoksuisia naisenpissoja. Ja joo, noi vaahteranlehdet pitäis haravoida pois... vaahtera on kyllä sen verran nätti että se saa silti jäädä :-p
Katlan tämä kisakausi oli tähdätty huipentumaan perinteisiin Möllimaastoihin Hyvinkäällä, olettaen ettei se vaan ehdi aloittaa juoksuja just ennen. Katla kiltisti piti kuin pitikin hormoninsa kurissa riittävän kauan, ja niinhän me sitten suuntasimme Hyvinkäälle 22.10. kokeilemaan josko maastoviehe innostaisi neitiä enemmän kuin ratasellainen. Katlahan on juossut käsivieheen perässä aivan hulluna heti kolmikuisesta alkaen ja opetteli sen kanssa jo kopituksenkin salat viime vuonna alta puolivuosikkaana, joten olin suhteellisen luottavainen tämän kisakauden alkaessa että se juoksee ratakirjat viimeistään kesäkuussa ja heinäkuussa sitten aloitetaan jo virallinen ratakisailu. Vaan toisin kävi... ensin alkukesä meni ihan toisenlaisten juoksujen merkeissä, ja sitten kun tuli lopulta aika siirtyä käsivieheestä ratavieheelle Katla alkoikin arastella ratavieheen pörinää kerta kerralta yhä enemmän kunnes se lakkasi juoksemasta vieheen perässä kokonaan. Katlallahan on ääniherkkä täti eli kaunis Nubi, jolta jäi rataura kokonaan väliin kun se ei millään tottunut ratavieheeseen ja lähtökoppien kolinaan (maastoissa Nubi on toki viihtynyt senkin edestä aina inttikäyttövalioksi asti). Kasvattajan kanssa siis pohdimme että Katlan kanssa kannattaa nyt ottaa iisisti ja antaa sen rauhassa aikuistua ennenkuin sitä alkaa uudelleen yrittää ratavieheelle, ja ehkä myös kokeilla aluksi josko maastopuoli natsaisi sillekin paremmin vaikka ratakoiraksi minä sitä kyllä olin itse ajatellut. Näin ollen heinäkuulta eteenpäin Katla vietti kesän ihan vaan lenkillä teputellen, myyriä listien, mustikassa ja uimarannoilla, seuraneitinä kisoissa pojille ja noin yleisesti pitäen jöötä herrakaartille. Eikä vilaustakaan vieheestä, ennenkuin siis Hyvinkäällä lokakuussa.
Koska meitin edelliset viehetreenit olivat olleet kohtalaisen masentavat (WH-treeni-ilta Tuomarinkartanolla heinäkuussa; minä juoksin täydet 280 m vieheen perässä ja yritin koko ajan innostaa vierelläni iloisena pomppinutta sinistä kiituria aiheesta, turhaan. Enkä saanut edes virallista aikaa kun olin kuulemma liian hidas ajanotolle), odotin Katlan starttivuoroa maastoradan reunalla aikamoisen hermostuksen kourissa. Katla selvästi oli kyllä kiinnostunut maastovieheen vilahduksista ja sen perässä juoksevista koirista, mutta toisaalta ihan yhtä selvästi edelleen häiriintynyt muista kisailuttajista ja kaikesta hulinasta ympärillään. Näin ollen odotukset olivat varsin vaatimattomat kun meidän vuoro lopulta tuli, mutta niin vain sininen kiituri sitten startissa napsahti jahtimoodiin ja sinne meni. Pisteitä tuomaristo antoi sille "vain" 242 eli se jäi pienien aikuisten kahdeksanneksi, mutta omaan silmään sen meno näytti itse asiassa aika... hyvältä! Juoksu oli vaivattoman ja kevyen näköistä ja käännökset olivat tarkkoja, ja vieheen pysähdyttyä Katla jäi innolla tappamaan pupua hyvin perusteellisesti ja vielä moneen otteeseen. Turha sanoakaan että emännän (ja epäilemättä myös kasvattajan) sydämeltä vierähti iso kivi, ja voipi tosiaan olla että Katla aloittaa kisauransa sittenkin äitinsä jalanjäljillä eli maastokisoissa ensi kaudella. Toisaalta, meillähän ON nimenomaan ollut puutetta siitä luotettavasta maastojuoksijasta, joten ehkä Katla vaan päätti täyttää kyseisen ekologisen lokeron omalta osaltaan!
Kuviakin on kuulemma Mölleistä otettu ja tulossa jossain välissä, mutta niitä odotellessa siirrymme nyt tuoreempiin kuulumisiin. Möllimaastoilu meni siis sikäli täpärälle, että marraskuun alussa Katla sitten päätti aloittaa juoksun ihan oikeasti. 1.11.11, helppo päivämäärä ainakin muistaa :-) Toistaiseksi Katla on saanut olla koko lauman kanssa iltaisin mun valvovien silmieni alla koska herroja ei oikein vielä innosta ja Katlakin on edelleen tarkka tavarastaan, mutta ulkoilut hoidetaan jo erikseen ja samoin Katla on tietysti erillään vähintäänkin munakkaista miehistä silloin kun ovat keskenään kotona. Ja epäilemättä tän viikon lopulla alkaa tärppipäivät lähestyä jo sen verran että erottelupolitiikka leviää kokoaikaiseksi, eli herrasväki asustaa sitten jonkin aikaa kokonaan alakerrassa ja yläkerrassa on akkavalta.
Muutamia tuokiokuvia fräulein Katlan tämänhetkisestä elämästä:
maanantai 31. lokakuuta 2011
Erilainen työpäivä
Normaalisti vietän työpäiväni aika lailla toimistossa omassa pikku looshissani tietokonetta tuijottaen, ellei nyt sitten käy mäihä jolloin pääsen tuokioksi moikkaamaan koe-eläimiäni navetalle (kyseessä siis on vähän päälle satapäinen tutkimuskarja jossa mittailen frouvista kaikenlaista mielenkiintoista, uusimpana metkuna mm. pötsistä röyhtäilemällä poistuvaa metaania ja hiilidioksidia). Mutta aina välillä pääsee ihan oikeasti tuulettumaan jopa työajalla, kuten viime tiistaina jolloin oli perinteinen ryhmämme, eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Biotekniikka- ja elintarviketutkimuksen eli BELlin syysretki. Tällä kertaa lähdimme retkeilemään Torronsuon kansallispuistoon, ja mukaan pääsivät meiltä isä ja poika eli Pelle ja Velmu.
Torronsuon lähimaastossa on tullut asuttua jo 3,5 vuotta mutta enpäs vaan ollut saanut aiemmin aikaiseksi käydä paikalla. Kyseessä siis on Etelä-Suomen laajin suo ja todella komea sellainen, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos yhtään tykkää pitkospuista ja vähän erilaisesta vaeltelusta. Me taiteilimme siis pitkospuita pitkin Kiljamon parkkikselta suon poikki ensin etelälaidalla olevalle vanhalle avolouhokselle, ja sieltä yksityisen maanomistajan ylläpitämälle hienolle laavulle ja lintutornille jossa firma tarjoili väsyneille vaeltajille virvokkeita (makkaraa, kaffetta ja pullaa). Lepotauon jälkeen laiskat, eli jotakuinkin kaikki muut, kuljetettiin autoilla takaisin Kiljamoon, mutta me kolme luonnollisesti laitoimme taas töppöstä toisen eteen ja kiersimme vielä jalan Torron kylän ja Somero-Forssa -tien kautta suon länsilaidalle ja sieltä taas pitkospuita pitkin Kiljamoon. Yhteensä kilometrejä taisi kertyä vähän päälle 10, ja suurin osa matkasta oli oikein mukavaa kulkua lukuunottamatta maantien reunassa kuljettua pätkää (kiemurainen tie, kapea piennar ja yllättävän paljon trafiikkia, plääh). Kiva iltapäivä, ja mukavahan se on vaeltaa kun siitä vielä maksetaankin!
Syksyiset tuplasynttärit
Meillähän siis syksyn juhlakausi jatkui taas vain vähän viikko Aslanin synttäreiden jälkeen eli 19.10., jolloin veljekset Sysi ja Horna juhlivat saapumista miehen ikään eli täyttivät 3 vuotta. Derbyvuosi siis, ja Horna kävikin kisaamassa maastoderbyissä Jyväskylässä toukokuussa. Varsinainen juhlapäivä osui viikolle joten vietimme sitä varsin arkisella profiililla, mutta seuraavana viikonloppuna juhlittiin sitten perusteellisemmin. Ruoka oli hyvää, luonnollisesti, ja ennen kaikkea sitä oli runsaasti kaikille osapuolille. Ja koska kaikki tärkeät henkilöt viettävät aina synttärinsä matkoilla niin näin tekivät myös Horna ja Sysi, jotka siis kävivät ihmettelemässä tunnelmallista syksyistä sunnuntaita isäpapan Sisun seurassa vaihteeksi Saaren kansanpuistossa Tammelassa. Kyseinen paikka aina vetoaa myös emäntään, koska minähän siis olen kotoisin harjujen ja järvien Kangasalta ja näin ollen Lounais-Hämeen tavanomaiset savitasangot ja mutainen Loimijoki eivät varsinaisesti aiheuta suuria luontoelämyksiä. Saarella harjuja ja järviä on oikein kivasti meikäläisenkin makuun, ja kyseessä on itse asiassa yksi Suomen kuuluisimpia kansallismaisemia (viittaan nyt Albert Edelfeltin maalaukseen Maisema Kaukolan harjulta, joka on maalattu juuri Saarella). Näin syksyllä siellä on myös mukavan rauhallista kävellä, päinvastoin kuin kesällä jolloin suunnilleen puoli Hämettä ja neljäsosa muuta maailmaa tuntuu olevan riekkumassa poluilla, biitseillä ja nuotiopaikoilla. Herraskaartin kanssa kiersimme ihan perinteisesti Suujärven, ja pitihän sitä käydä sen jälkeen vielä tietysti ihmettelemässä Edelfeltin maisemaa näkötornin juurella ja kiipeilemässä harjuilla tsekkaamassa potentiaalisia mäkitreenipaikkoja kevättä ajatellen. Kaunista oli, kovin kaunista... sumuinen ja tyyni iltapäivä, kaunis ruska ja hyyyvin rauhallista ja hiljaista. Paitsi siinä vaiheessa kun herraskaarti bongasi oravan Määrlammin rannalla, missä vaiheessa ääntä mahtui hetkellisesti maailmaan kohtuullisen paljon :-p. Noin muuten fiilis kyllä oli ihan kuin alla, jossa siis Sysi, isä-Sisu ja Horna pohtivat hiljaa mielessään Kuivajärven rannalla että olis pitänyt muistaa ottaa makkarat mukaan niin olis voinut grillailla niitä viereisellä notskipaikalla. Minkä lupaan pyhästi että teemme sitten seuraavalla reissulla.
(ja syy miksi päivitys tulee vasta nyt on se että kerrankin päätin ottaa kunnon kuvia ja siis ihan oikean kameran mukaan reissulle pelkän kännykän sijaan. Ihan hyvä ajatus, paitsi että sitten menikin pari viikkoa etsiessä kameran siirtopiuhaa kroonisen muuttokaaoksen keskeltä. Löytyihän se lopulta sentään)
Synttäri"lahjaksi" Sysi sitten saikin viime torstaina aika radikaalin ratkaisun, eli reissun paikalliselle mukavalle eläinlääkärillemme jossa se liittyi nipsnaps tuosta vain lauman eunukkienemmistöön mm. isänsä jalanjäljissä. Tällä hetkellä Sysi toipuilee kyseisestä operaatiosta yksityisessä vierihoidossa mummolassa, ja kuuleman mukaan voi kerrassaan erinomaisesti (vaikka alla ei nyt varsinaisesti näytä hurraata huutavankaan vaikka sai jalkaansa jopa isiltä perityt ampparipöksyt). Odotamme jännityksellä millainen miekkonen hormonien höyryjen laannuttua sieltä sukeutuukaan, ainakin isänsä on tätä nykyä suorastaan hulvaton huumorimies ja ihan riittävän macho siinä sivussa. Horna joutuupi odottelemaan omaa operaatiotaan vielä sen verran että saa hankittua jostain näyttelytuloksen, ja epäilemättä tuskin malttaa odottaa...
(ja syy miksi päivitys tulee vasta nyt on se että kerrankin päätin ottaa kunnon kuvia ja siis ihan oikean kameran mukaan reissulle pelkän kännykän sijaan. Ihan hyvä ajatus, paitsi että sitten menikin pari viikkoa etsiessä kameran siirtopiuhaa kroonisen muuttokaaoksen keskeltä. Löytyihän se lopulta sentään)
Synttäri"lahjaksi" Sysi sitten saikin viime torstaina aika radikaalin ratkaisun, eli reissun paikalliselle mukavalle eläinlääkärillemme jossa se liittyi nipsnaps tuosta vain lauman eunukkienemmistöön mm. isänsä jalanjäljissä. Tällä hetkellä Sysi toipuilee kyseisestä operaatiosta yksityisessä vierihoidossa mummolassa, ja kuuleman mukaan voi kerrassaan erinomaisesti (vaikka alla ei nyt varsinaisesti näytä hurraata huutavankaan vaikka sai jalkaansa jopa isiltä perityt ampparipöksyt). Odotamme jännityksellä millainen miekkonen hormonien höyryjen laannuttua sieltä sukeutuukaan, ainakin isänsä on tätä nykyä suorastaan hulvaton huumorimies ja ihan riittävän macho siinä sivussa. Horna joutuupi odottelemaan omaa operaatiotaan vielä sen verran että saa hankittua jostain näyttelytuloksen, ja epäilemättä tuskin malttaa odottaa...
Velmu lähtee Suomi-Cuppiin
Jahas, se on taas se aika vuodesta kun perinteiset Suomi-Cup -listat on julkaistu: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/suomicup2012.htm. Kuvittelenko muuten että tänä vuonna nää lipsahti julki jotenkin varkain ja suorastaan etuajassa, vai onko syynä vaan se että nyt kun meillä ei ollut suurempia odotuksia niin ei tullut yhtä neuroottisesti hakattua refressiäkään Sattuman tilastosivulla?
Cwiccelän tiimin osalta suurin osa mennyttä maastokautta tuntui lähinnä tervanjuonnilta, mutta alkukauden menestys kuitenkin puri sen verran että tiimistä pääsi kuin pääsikin yksi jäsen taas ensi keväänä kisaamaan cuppimenestyksestä. Kolmatta vuotta putkeen mennään siis, jos kohta vähän aina eri kokoonpanoilla. Tämänvuotinen tiimimme Virallinen Maastotähti on Velmu, joka juoksi kauden aikana itselleen yhden maastosertin ja pari muutakin meni niukasti yhdellä sijalla nenän edestä. Toki vastapainoksi sitten silläkin loppukauden kisat alkoivat jostain syystä mennä hyvin keskinkertaisesti, mutta sen verran pisteitä kuitenkin noista alkukesän isoista kisoista tuli että Velmu oli lopulta cuppilistalla seitsemäs yhdistetyissä yk-whippeteissä (eli tänä vuonna yk-puolella urokset ja nartut olivat samalla listalla, yhteensä 96 kpl). Kutsua siis odottelemme sitten maalis-huhtikuulla, ja viimeisimmän kisakalenterin mukaan kisamatka taitaa suuntautua tällä kertaa Kymenlaaksoon toukokuun alussa (liekö taas Iitin hiekkakuopilla?). Tässä vielä tämän kauden virallinen kisapotretti Velmusta, ottaja on Jaakko Stenroos ja paikka taisi olla Tampereen PMM-maastot heinäkuussa 2011 jossa Velmu oli 7/17:
Muista tiimin jäsenistä Velmun isä Pelle pääsi myös kutsuttavien koirien listalle normipojissa, kolmatta vuotta peräkkäin muuten, mutta nyt "vain" viimeiselle varasijalle (13/63) eli jos ihan ihmeitä ei satu niin em. sijoitus jää sen osalta tällä kertaa vain kunniamaininnaksi. Muutenkin meillä näemmä nyt isät alkavat jäädä nuorison jalkoihin, koskapa yk-porukassa Horna (51/96) samoin peittosi Sisun (62/96), joka sentään oli vielä viime keväänä Suomi-Cupin kutonen yk-joukoissa vaikka sen jälkeen pistikin homman täysin lekkeriksi.
Sysi-parka sitten jäi normipoikien hännille pyöreällä nollallaan kauden kaksista kisoistaan, sen osalta kyllä edelleen jaksaa harmittaa kun koiralla olisi lahjoja vaikka mihin mutta jostain syystä homma menee nykyään aina keskeyttämiseksi. Ekoissa kisoissaan 2010 Sysihän voitti suorilta whippettien maastomestaruuden, mutta sen jälkeen se ei ole juossut yhtään ainutta kisaa jättämättä hommaa kesken. Tänä vuonna Talvimaastoissa matka katkesi lumikinokseen, mutta heinäkuussa Kymenlaakson hikimonttukisoissa meni kyllä jo TOSI lähelle... kunnes se sitten kurvasi 10 metriä ennen maalia täysin käsittämättömästi pois vieheeltä ja lähti oman tulkintani perusteella katsomaan kyseisessä kohdassa aivan radan kyljessä hiekkakasan kupeessa kyyristellyttä valokuvaajaa. Joojoo, jos koiralla on viettiä niin ei se katsele sivuilleen vaan painaa loppuun asti tappamaan viehettä, mutta silti voin kertoa että ihan pikkuisen kyrsi kyllä koiran puolesta em. tilanteessa... varsinkin kun kyseisen kieltämättä todella aitiopaikan löytäneen kuvaajan otoksia ei ole edes myöhemmin näkynyt missään saatavilla. No, ehkä me Sysin kanssa vielä kokeillaan ens kesänä vaikka ihan vaan Hyvinkään maastoharkoissa josko se kadonnut itseluottamus löytyisi jostakin, kun ikäähän sillä ei ole vasta kuin kolme vuotta ja noin muuten kaikki palikat fyysisesti olis todella kohdallaan. Paitsi kaksi, mutta niistä lisää vähän myöhemmin kunhan nyt löydän lopulta jostain kamerani piuhan ja saan tehtyä sen myötä muitakin viime aikojen rästipäivityksiä!
Cwiccelän tiimin osalta suurin osa mennyttä maastokautta tuntui lähinnä tervanjuonnilta, mutta alkukauden menestys kuitenkin puri sen verran että tiimistä pääsi kuin pääsikin yksi jäsen taas ensi keväänä kisaamaan cuppimenestyksestä. Kolmatta vuotta putkeen mennään siis, jos kohta vähän aina eri kokoonpanoilla. Tämänvuotinen tiimimme Virallinen Maastotähti on Velmu, joka juoksi kauden aikana itselleen yhden maastosertin ja pari muutakin meni niukasti yhdellä sijalla nenän edestä. Toki vastapainoksi sitten silläkin loppukauden kisat alkoivat jostain syystä mennä hyvin keskinkertaisesti, mutta sen verran pisteitä kuitenkin noista alkukesän isoista kisoista tuli että Velmu oli lopulta cuppilistalla seitsemäs yhdistetyissä yk-whippeteissä (eli tänä vuonna yk-puolella urokset ja nartut olivat samalla listalla, yhteensä 96 kpl). Kutsua siis odottelemme sitten maalis-huhtikuulla, ja viimeisimmän kisakalenterin mukaan kisamatka taitaa suuntautua tällä kertaa Kymenlaaksoon toukokuun alussa (liekö taas Iitin hiekkakuopilla?). Tässä vielä tämän kauden virallinen kisapotretti Velmusta, ottaja on Jaakko Stenroos ja paikka taisi olla Tampereen PMM-maastot heinäkuussa 2011 jossa Velmu oli 7/17:
Muista tiimin jäsenistä Velmun isä Pelle pääsi myös kutsuttavien koirien listalle normipojissa, kolmatta vuotta peräkkäin muuten, mutta nyt "vain" viimeiselle varasijalle (13/63) eli jos ihan ihmeitä ei satu niin em. sijoitus jää sen osalta tällä kertaa vain kunniamaininnaksi. Muutenkin meillä näemmä nyt isät alkavat jäädä nuorison jalkoihin, koskapa yk-porukassa Horna (51/96) samoin peittosi Sisun (62/96), joka sentään oli vielä viime keväänä Suomi-Cupin kutonen yk-joukoissa vaikka sen jälkeen pistikin homman täysin lekkeriksi.
Sysi-parka sitten jäi normipoikien hännille pyöreällä nollallaan kauden kaksista kisoistaan, sen osalta kyllä edelleen jaksaa harmittaa kun koiralla olisi lahjoja vaikka mihin mutta jostain syystä homma menee nykyään aina keskeyttämiseksi. Ekoissa kisoissaan 2010 Sysihän voitti suorilta whippettien maastomestaruuden, mutta sen jälkeen se ei ole juossut yhtään ainutta kisaa jättämättä hommaa kesken. Tänä vuonna Talvimaastoissa matka katkesi lumikinokseen, mutta heinäkuussa Kymenlaakson hikimonttukisoissa meni kyllä jo TOSI lähelle... kunnes se sitten kurvasi 10 metriä ennen maalia täysin käsittämättömästi pois vieheeltä ja lähti oman tulkintani perusteella katsomaan kyseisessä kohdassa aivan radan kyljessä hiekkakasan kupeessa kyyristellyttä valokuvaajaa. Joojoo, jos koiralla on viettiä niin ei se katsele sivuilleen vaan painaa loppuun asti tappamaan viehettä, mutta silti voin kertoa että ihan pikkuisen kyrsi kyllä koiran puolesta em. tilanteessa... varsinkin kun kyseisen kieltämättä todella aitiopaikan löytäneen kuvaajan otoksia ei ole edes myöhemmin näkynyt missään saatavilla. No, ehkä me Sysin kanssa vielä kokeillaan ens kesänä vaikka ihan vaan Hyvinkään maastoharkoissa josko se kadonnut itseluottamus löytyisi jostakin, kun ikäähän sillä ei ole vasta kuin kolme vuotta ja noin muuten kaikki palikat fyysisesti olis todella kohdallaan. Paitsi kaksi, mutta niistä lisää vähän myöhemmin kunhan nyt löydän lopulta jostain kamerani piuhan ja saan tehtyä sen myötä muitakin viime aikojen rästipäivityksiä!
tiistai 11. lokakuuta 2011
Aslan 1-vee
Olihan meillä eilen myös semmoinen merkittävä juhlapäivä että lauman kuopus herra Aslan täytti kokonaisen yhden vuoden! Juhlakalu kuvattuna paria päivää aikaisemmin, lievällä mutakerroksella kuorrutettuna päivälenkin varrella:
Aslanhan tuli meille siis ihan vastoin kaikkia pyhiä päätöksiä, eli satuin vaan bongaamaan ilmoituksen syntyneistä pennuista Tuulen Koirista suunnilleen vahingossa yhtenä iltana siellä surffaillessani. Uteliaana kävin sitten katsomassa pentujen kuvia koska niiden isä oli sama kuin Katlalla eli maailmankaikkeuden todennäköisesti komein, pätevin ja kaiken kuulemani perusteella myös hurmaavin whippetherra Catkyll's Angelo. Siinä vaiheessa kun bongasin pentujen joukosta PUNAVALKOISEN uroksen hommasta tulikin yhtäkkiä huomattavasti vakavampaa, vaikka edelleen kyllä vakuutin itselleni jotta a) meillä ei tarvita enää yhtään pentua pitkiin aikoihin (noin 15 vuotta olis hyvä väli), ja b) vaikka pentu tuliskin niin sen pitää ehdottomasti olla kuitenkin narttu. No joo, pari viikkoa taisin vatkata asiaa ees sun taas, kunnes ilmoitin Aslanin kasvattajalle jotta pentusen saapi buukata mulle. Ja niinhän minä sitten lennähdin Prahaan joulukuussa 2010 kantokassin kanssa ja palasin takaisin punavalkoinen enkelinpoika matkassani. Varsin extempore-alustaan huolimatta, tai juuri sen takia, Aslan on siitä pitäen ollut talouden ilopilleri ja sydämeni valittu, ja eihän sitä osaa nyt edes kuvitella millaista elämä olisi jos se ei olisi tullut meille. Aslan on iloinen, avoin, reipas ja rento, kotona ja lenkillä kiltti pusupoika, maailman helpoin vieheelle opetettava, ja ylipäätään aivan tavattoman hieno otus. Hurjasti onnitteluja ja pitkää ja onnellista elämää!
Aslanhan tuli meille siis ihan vastoin kaikkia pyhiä päätöksiä, eli satuin vaan bongaamaan ilmoituksen syntyneistä pennuista Tuulen Koirista suunnilleen vahingossa yhtenä iltana siellä surffaillessani. Uteliaana kävin sitten katsomassa pentujen kuvia koska niiden isä oli sama kuin Katlalla eli maailmankaikkeuden todennäköisesti komein, pätevin ja kaiken kuulemani perusteella myös hurmaavin whippetherra Catkyll's Angelo. Siinä vaiheessa kun bongasin pentujen joukosta PUNAVALKOISEN uroksen hommasta tulikin yhtäkkiä huomattavasti vakavampaa, vaikka edelleen kyllä vakuutin itselleni jotta a) meillä ei tarvita enää yhtään pentua pitkiin aikoihin (noin 15 vuotta olis hyvä väli), ja b) vaikka pentu tuliskin niin sen pitää ehdottomasti olla kuitenkin narttu. No joo, pari viikkoa taisin vatkata asiaa ees sun taas, kunnes ilmoitin Aslanin kasvattajalle jotta pentusen saapi buukata mulle. Ja niinhän minä sitten lennähdin Prahaan joulukuussa 2010 kantokassin kanssa ja palasin takaisin punavalkoinen enkelinpoika matkassani. Varsin extempore-alustaan huolimatta, tai juuri sen takia, Aslan on siitä pitäen ollut talouden ilopilleri ja sydämeni valittu, ja eihän sitä osaa nyt edes kuvitella millaista elämä olisi jos se ei olisi tullut meille. Aslan on iloinen, avoin, reipas ja rento, kotona ja lenkillä kiltti pusupoika, maailman helpoin vieheelle opetettava, ja ylipäätään aivan tavattoman hieno otus. Hurjasti onnitteluja ja pitkää ja onnellista elämää!
Makkaraa ja sieniä
Kisakauden loputtua piti olla NIIIIN paljon joutavaa aikaa kaikenlaiseen, mutta toistaiseksi kyseistä aikaa ei ole vielä näkynyt, mihinkähän se on karannut?
Viime lauantaina vuorossa siis olivat taas yhdet makkarajuoksut, nimittäin oman kerhon (tai siis yhden niistä) eli PVK:n. Luontoäiti suosi tilaisuutta aivan ihanalla aurinkoisella syyskelillä ja PVK pani parastaan tarjoamalla asiakkaille ilmaiseksi sekä juoksut että safkat, joten mikäs sitä oli Kaupissa radan varrella notkuessa. Tällä kertaa emännälle iski silkka laiskuus joten radalla juoksi vain nuorimmainen eli Aslan, joka kokeili ekan kerran elämässään lähteä ihan kokonaan suljetusta kopista. Em. uroteon onnistuttua suht kohtalaisesti Aslan kirmasi sen jälkeen vielä 350 m pupun perässä suurella riemulla, ja olisi varmaan kirmannut pitemmällekin jos pupu ei olisi tipahtanut radan varteen matkan päätyttyä. Jälkihuomiona todettakoon että kopista saisi kyllä lähteä ulos livakkaammin ja juoksuasento on vaihteeksi sen verran honkkeliskonkkelis jotta huh, mutta ihan kohtuullisesti ajaksi noilla reunaehdoilla tuli kuitenkin 24,70 (josta puoli sekuntia kului tien löytämiseen ulos sieltä kopista). Aslan kasvaa todella hassusti nykäyksittäin verrattuna noihin meidän aikaisempiin otuksiin; nyt se on onnistunut kehittämään itselleen lyhyessä ajassa komeat peppulihat, mutta etuosa on edelleen kapea kuin henkari ja kyynärpäät suunnilleen iskevät keskenään kipinää rintalastan alla, joten juostessa etupää ei meinaa oikein ehtiä takaosan alta pois ja meno on siis just nyt aika, noh, pomppivaa. Noo, eiköhän se rintakehäkin sieltä ajan kanssa vielä miehisty, nythän tuo on vielä melkein pelkkää koipea koko otus.
Ja niille jotka huolestuivat siitä että muu wipujengi jäi ihan ilman juoksentelua, voin lohdutukseksi kertoa että ne itse asiassa pääsivät tunniksi metsään rälläämään jo menomatkan varrella, kuten myös jättiwhippet Ukko (Gas, joka 13 ikävuodesta huolimatta edelleen katoaa irtipäästessään kuin pieru Saharaan, pysyi visusti remmissä, mutta sille viikon kohokohta olikin turisteilu Kaupissa). Ja eihän me osattu pysyä samaisesta metsästä poissa sunnuntainakaan, jolloin harrastimme mm. kantarellinkeräilyä kuten Horna ja Sysi alla demonstroivat. Nämä pari litraa taisivat olla aika lailla syksyn viimeiset koska alkavat mennä jo aika huonoiksi, mutta suppisten parissa tullaan tekemään töitä vielä monena viikonloppuna syksyn mittaan!
Viime lauantaina vuorossa siis olivat taas yhdet makkarajuoksut, nimittäin oman kerhon (tai siis yhden niistä) eli PVK:n. Luontoäiti suosi tilaisuutta aivan ihanalla aurinkoisella syyskelillä ja PVK pani parastaan tarjoamalla asiakkaille ilmaiseksi sekä juoksut että safkat, joten mikäs sitä oli Kaupissa radan varrella notkuessa. Tällä kertaa emännälle iski silkka laiskuus joten radalla juoksi vain nuorimmainen eli Aslan, joka kokeili ekan kerran elämässään lähteä ihan kokonaan suljetusta kopista. Em. uroteon onnistuttua suht kohtalaisesti Aslan kirmasi sen jälkeen vielä 350 m pupun perässä suurella riemulla, ja olisi varmaan kirmannut pitemmällekin jos pupu ei olisi tipahtanut radan varteen matkan päätyttyä. Jälkihuomiona todettakoon että kopista saisi kyllä lähteä ulos livakkaammin ja juoksuasento on vaihteeksi sen verran honkkeliskonkkelis jotta huh, mutta ihan kohtuullisesti ajaksi noilla reunaehdoilla tuli kuitenkin 24,70 (josta puoli sekuntia kului tien löytämiseen ulos sieltä kopista). Aslan kasvaa todella hassusti nykäyksittäin verrattuna noihin meidän aikaisempiin otuksiin; nyt se on onnistunut kehittämään itselleen lyhyessä ajassa komeat peppulihat, mutta etuosa on edelleen kapea kuin henkari ja kyynärpäät suunnilleen iskevät keskenään kipinää rintalastan alla, joten juostessa etupää ei meinaa oikein ehtiä takaosan alta pois ja meno on siis just nyt aika, noh, pomppivaa. Noo, eiköhän se rintakehäkin sieltä ajan kanssa vielä miehisty, nythän tuo on vielä melkein pelkkää koipea koko otus.
Ja niille jotka huolestuivat siitä että muu wipujengi jäi ihan ilman juoksentelua, voin lohdutukseksi kertoa että ne itse asiassa pääsivät tunniksi metsään rälläämään jo menomatkan varrella, kuten myös jättiwhippet Ukko (Gas, joka 13 ikävuodesta huolimatta edelleen katoaa irtipäästessään kuin pieru Saharaan, pysyi visusti remmissä, mutta sille viikon kohokohta olikin turisteilu Kaupissa). Ja eihän me osattu pysyä samaisesta metsästä poissa sunnuntainakaan, jolloin harrastimme mm. kantarellinkeräilyä kuten Horna ja Sysi alla demonstroivat. Nämä pari litraa taisivat olla aika lailla syksyn viimeiset koska alkavat mennä jo aika huonoiksi, mutta suppisten parissa tullaan tekemään töitä vielä monena viikonloppuna syksyn mittaan!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Team-Race 1.10. ja kausi ohi...
Snif, niin se on nyt virallinen kisakausi sitten meiltä ohi, ja vasta kun meillä alkoi olla oikein kivaa... onneksi ei ole enää pitkä aika ens toukokuuhun :-p
Cwiccelä tiimi, eli kaikki 9 koiraa vanhukset mukaanlukien, starttasi siis lauantaiaamuna lanssin matkassa taas kerran kohti Helsinkiä ja Tuomarinkartanoa. Siellä juostiin tällä kertaa perinteisesti Team-Race kerhojen parhaiden kilpureiden kesken, ihan yhtä perinteisesti etanalähdöt niille ns. hieman hitaammille menijöille, ja luonnollisesti vielä koko joukko aivan tavallisia sijoituslähtöjä em. kahden ryhmän väliinputoajille. Meiltä oli alunalkaen tarkoituksena laittaa Velmu kisaamaan etanoissa, mutta kun emäntä nakitettiin hommiin kisojen järjestelypuolelle niin tuumasin jättää Velmun kuitenkin pois kun en arvannut etukäteen miten pääsisin koiraa itse lämppäämään ja kopittamaan. Ja Velmu on sen verran haastava tapaus että en ihan mielelläni delegoi sitä kenenkään muun vaivoiksi. Mutta kun en nyt vaan kertakaikkiaan osaa seistä tumput suorina katsomassa kun muut kisaavat niin ilmoitin lopun kaiken kuitenkin Sisun kipaisemaan ihan tavis-280 m lähdössä, koska sen nyt kopittaa tarpeen vaatiessa vaikka Pihtiputaan mummo. Toki taustalla vaikutti sekin että Sisu on syksyn tullessa yltynyt ekan kerran elämässään ihan kunnon menoon radalla, kun selkä on ilmeisesti kunnossa ja nuppi on oppinut vihdoin että niitä hitaampia voi myös ohittaa. Emäntä itse pääsi tällä kertaa kunniapaikalle ajanottoon maalisihteeriksi, joka olikin todella hieno (jos kohta tuulinen, siis ihan kirjaimellisesti) paikka seurata upeita juoksuja kauniissa syyssäässä.
Varsinaisessa Team-Racessa Virtaviivaisia koiria edusti vain Minni (of Streamline Foxy Lady), joka juoksi HVK:n kakkosjoukkueessa. Tällä kertaa Minni ei kuitenkaan ollut ihan terävimmässä kondiksessa, mutta muut Virtaviivaiset ja liitännäisjäsenensä sitten yltyivätkin vastapainoksi ihan hurjaan menoon. Vai mitä sanotte tästä saldosta?
Iltapäivän päätteeksi Sisu pääsi vielä uudelleen hommiin sisko Nuudelin (of Streamline Nasty Noodle) kanssa, kun ne juoksivat 350 m koejuoksukavereina nuoremmalle siskopuolelleen Harmille eli Nyanssin Bellikselle. Harmi juoksi todella hienosti sekä ohittaen että tullen ohitetuksi ilman mitään ongelmia ja sai lopuksi ajan 24,20 (mikä on sekalinjaiselle koiralle aivan erinomainen tulos!). Sisu puolestaan ilahdutti emäntäänsä tekemällä jo päivän toisen upean nousun peränpitäjästä kärkeen ja voittamalla lopulta startin komeasti, aikaa en valitettavasti kuullut mutta kyllähän se pakosti lipsahti ainakin ton Harmin juokseman kv-rajan alle.
Ja onneksi koejuoksukavereita kaipaili myös Ettan (Blackbitch's Boogie Nights), joten päivän suurin sijaiskärsijä Velmu pääsi kuin pääsikin radalle isänsä Pellen kanssa. Ne siis juoksivat Ettanin seurana 280 m ja kohteliaasti toki saapuivat naisen perässä maaliin sopivalla hajuraolla, mutta aika kivasti Pellen kirivaihde näkyi löytyvän maalisuoralle tullessa ja se sai jo kurottua etumatkaa kiinni jokusen metrin kunnes matka loppui kesken. Velmu myös näkyi peesaavan isäänsä yllättävänkin lähellä, joten kyllä se olisi päivän etanakisoissa ollut varmasti ihan top-kympissä ainakin. No, kummallakin herralla oli hirmuisen hauskaa ja sehän on koko harrastuksen päätarkoitus! Ja Ettan juoksi sen verran pätevän näköisesti että eiköhän sillä ollut ihan kiva aika vaikka se meni (taas) ohi ainakin mun korvieni.
Ilta olisi huipentunut (?) vielä villeihin (?) kaudenpäätösbailuihin Kartanolla, mutta muu koiralasti alkoi olla kuuden aikaan jo sen verran ryytyneen oloista että luovutin suosiolla ja lähdettiin kotimatkalle. Vanhukset eli Gas ja Ukko saivat ensin tavattoman mielenkiintoisen nuuhkutuslenkin ihmettelemässä tallien elämää ja hevosia (lauantai-ilta ei ehkä ole ihan paras aika tupsahtaa tallialueelle parin hurtan kanssa, vaikka kyllähän noi Tuomarinkartanon hevot on aika tottuneita näihin pienempiin nelijalkaisiin), ja sen jälkeen loput wiput pääsivät rallaamaan Luukkiin koirapuistoon vielä kotimatkalla. Kotiin saapuikin kahdeksan aikaan hyvin hiljaista sakkia, ja kun vielä saivat safkat kuppiin niin yleinen simaus kävi porukassa. Se on rankkaa, toi kisailu!
Nyt sitten loppuivat viralliset kisat meidän osalta, kun meinaan tällä hetkellä puuttuvat ne maastojuoksijat niin ei viitsi Hailuotoon enää lähteä vaikka aivan upea paikka se toki olisi. Makkarajuoksuja olisi vielä parit jäljellä, ja jos/kun Katla nyt ei aloita juoksua vielä kuukauteen niin sen olisi tarkoitus käydä kokeilemassa perinteisiä möllimaastoja Hyvinkäällä. Sitten alkaakin koirien osalta syöpöttely, rentoutuminen ja metsissä rymyäminen, eikä tuo nyt ihan huonolta suunnitelmalta kuulosta näin emännänkään kannalta...
Cwiccelä tiimi, eli kaikki 9 koiraa vanhukset mukaanlukien, starttasi siis lauantaiaamuna lanssin matkassa taas kerran kohti Helsinkiä ja Tuomarinkartanoa. Siellä juostiin tällä kertaa perinteisesti Team-Race kerhojen parhaiden kilpureiden kesken, ihan yhtä perinteisesti etanalähdöt niille ns. hieman hitaammille menijöille, ja luonnollisesti vielä koko joukko aivan tavallisia sijoituslähtöjä em. kahden ryhmän väliinputoajille. Meiltä oli alunalkaen tarkoituksena laittaa Velmu kisaamaan etanoissa, mutta kun emäntä nakitettiin hommiin kisojen järjestelypuolelle niin tuumasin jättää Velmun kuitenkin pois kun en arvannut etukäteen miten pääsisin koiraa itse lämppäämään ja kopittamaan. Ja Velmu on sen verran haastava tapaus että en ihan mielelläni delegoi sitä kenenkään muun vaivoiksi. Mutta kun en nyt vaan kertakaikkiaan osaa seistä tumput suorina katsomassa kun muut kisaavat niin ilmoitin lopun kaiken kuitenkin Sisun kipaisemaan ihan tavis-280 m lähdössä, koska sen nyt kopittaa tarpeen vaatiessa vaikka Pihtiputaan mummo. Toki taustalla vaikutti sekin että Sisu on syksyn tullessa yltynyt ekan kerran elämässään ihan kunnon menoon radalla, kun selkä on ilmeisesti kunnossa ja nuppi on oppinut vihdoin että niitä hitaampia voi myös ohittaa. Emäntä itse pääsi tällä kertaa kunniapaikalle ajanottoon maalisihteeriksi, joka olikin todella hieno (jos kohta tuulinen, siis ihan kirjaimellisesti) paikka seurata upeita juoksuja kauniissa syyssäässä.
Varsinaisessa Team-Racessa Virtaviivaisia koiria edusti vain Minni (of Streamline Foxy Lady), joka juoksi HVK:n kakkosjoukkueessa. Tällä kertaa Minni ei kuitenkaan ollut ihan terävimmässä kondiksessa, mutta muut Virtaviivaiset ja liitännäisjäsenensä sitten yltyivätkin vastapainoksi ihan hurjaan menoon. Vai mitä sanotte tästä saldosta?
- Roni (of Streamline Famous Baron) 480 m 33,97 ja 1/2
- Lassi (of Streamline Lazy Lizard, siis Sisun poika ja Sysin ja Hornan veli) 280 m etana 19,74 ja lähtönsä 1/4, etanakisan lopputuloksissa 3/19!
- Sisu (of Streamline Noble Nuance) 280 m 19,25 ja 1/5. Sisun uusi enkka matkalta, muuten!
- Kip (Effloresco's Kajanos, siis Katlan veli) elämänsä ekassa ratastartissa 280 m 18,61 ja 1/5!!!
- Pöpi (Macarenan Pinacolada, samaa sakkia Kipin ja Sisun siskon Nuudelin kanssa) 280 m etana 19,52 ja lähtönsä 1/5, etanakisan lopputuloksissa 2/19!
Iltapäivän päätteeksi Sisu pääsi vielä uudelleen hommiin sisko Nuudelin (of Streamline Nasty Noodle) kanssa, kun ne juoksivat 350 m koejuoksukavereina nuoremmalle siskopuolelleen Harmille eli Nyanssin Bellikselle. Harmi juoksi todella hienosti sekä ohittaen että tullen ohitetuksi ilman mitään ongelmia ja sai lopuksi ajan 24,20 (mikä on sekalinjaiselle koiralle aivan erinomainen tulos!). Sisu puolestaan ilahdutti emäntäänsä tekemällä jo päivän toisen upean nousun peränpitäjästä kärkeen ja voittamalla lopulta startin komeasti, aikaa en valitettavasti kuullut mutta kyllähän se pakosti lipsahti ainakin ton Harmin juokseman kv-rajan alle.
Ja onneksi koejuoksukavereita kaipaili myös Ettan (Blackbitch's Boogie Nights), joten päivän suurin sijaiskärsijä Velmu pääsi kuin pääsikin radalle isänsä Pellen kanssa. Ne siis juoksivat Ettanin seurana 280 m ja kohteliaasti toki saapuivat naisen perässä maaliin sopivalla hajuraolla, mutta aika kivasti Pellen kirivaihde näkyi löytyvän maalisuoralle tullessa ja se sai jo kurottua etumatkaa kiinni jokusen metrin kunnes matka loppui kesken. Velmu myös näkyi peesaavan isäänsä yllättävänkin lähellä, joten kyllä se olisi päivän etanakisoissa ollut varmasti ihan top-kympissä ainakin. No, kummallakin herralla oli hirmuisen hauskaa ja sehän on koko harrastuksen päätarkoitus! Ja Ettan juoksi sen verran pätevän näköisesti että eiköhän sillä ollut ihan kiva aika vaikka se meni (taas) ohi ainakin mun korvieni.
Ilta olisi huipentunut (?) vielä villeihin (?) kaudenpäätösbailuihin Kartanolla, mutta muu koiralasti alkoi olla kuuden aikaan jo sen verran ryytyneen oloista että luovutin suosiolla ja lähdettiin kotimatkalle. Vanhukset eli Gas ja Ukko saivat ensin tavattoman mielenkiintoisen nuuhkutuslenkin ihmettelemässä tallien elämää ja hevosia (lauantai-ilta ei ehkä ole ihan paras aika tupsahtaa tallialueelle parin hurtan kanssa, vaikka kyllähän noi Tuomarinkartanon hevot on aika tottuneita näihin pienempiin nelijalkaisiin), ja sen jälkeen loput wiput pääsivät rallaamaan Luukkiin koirapuistoon vielä kotimatkalla. Kotiin saapuikin kahdeksan aikaan hyvin hiljaista sakkia, ja kun vielä saivat safkat kuppiin niin yleinen simaus kävi porukassa. Se on rankkaa, toi kisailu!
Nyt sitten loppuivat viralliset kisat meidän osalta, kun meinaan tällä hetkellä puuttuvat ne maastojuoksijat niin ei viitsi Hailuotoon enää lähteä vaikka aivan upea paikka se toki olisi. Makkarajuoksuja olisi vielä parit jäljellä, ja jos/kun Katla nyt ei aloita juoksua vielä kuukauteen niin sen olisi tarkoitus käydä kokeilemassa perinteisiä möllimaastoja Hyvinkäällä. Sitten alkaakin koirien osalta syöpöttely, rentoutuminen ja metsissä rymyäminen, eikä tuo nyt ihan huonolta suunnitelmalta kuulosta näin emännänkään kannalta...
maanantai 26. syyskuuta 2011
Puuhakas viikonloppu 24. -25.9.
Niinhän sitä meidän piti lauantaina 24.9. mennä Vättiin makkarajuoksemaan, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella ja sen sijaan suuntasimmekin muutaman koiran kanssa Lempäälään Whippet Agility Weekendiin. Valitettavasti vain turistiksi tällä kertaa, sillä en jotenkin älynnyt että sinne olisi voinut ilmoittautua vain yhdeksi päiväksikin. Plääh, mutta ens vuonna me ollaan aivan varmasti mukana! Sysin kanssahan me käytiin agin alkeiskurssi nimenomaan tuolla Lempäälän hallilla viime syksynä, mutta se ei vielä oikein ole syttynyt aiheeseen ja treenit on olleet siis aika lailla katkolla, joten lisämotivaatio tekisi kovasti terää. Katsojanakin oli kuitenkin tosi mukava iltapäivä, ja hirveän hauska oli nähdä vaihteeksi hallillinen pelkkiä whippettejä hommissa!
Ainoa mikä näin juoksuharrastajan silmiin tökkäsi oli muutama aivan turhan tukevassa kunnossa ollut koira, ja nyt siis puhun ihan rehellisesti todellakin lihavista eikä vain näyttelymassassa olevista koirista. Jotenkin luulisi että nimenomaan agilityn kaltaisessa kovasti fyysisessä lajissa harrastavat osaisivat pitää koiransa edes jonkinlaisessa peruskunnossa ihan sen oman terveyden takia, mutta näemmä omalle koiralleen voi sokaistua ja aika pahasti. No, suurin osa koirista oli kuitenkin oikein timmissä kuosissa ja ihan kaikilla näytti olevan tosi kivaa radalla, omistajat mukaan lukien!
Pääsihän meidän omistakin koirista sentään muutama kaveri vähän agiliitämään, eli Sisu ja Aslan kävivät jossain välissä kokeilemassa huvikseen tyhjällä radalla miltä homma voisi tuntua. Aslanista hypyt olivat ok mutta aika turhanaikaisia, ja puomi oli suorastaan epäilyttävä vaikka kaksi kertaa sen yli kunnialla lopulta mentiinkin. Hieman erilainen asenne siis kuin rataharkoissa joissa se rynnii läpi aitojen päästäkseen pupun perään, eli Aslan taitaa olla mielestään syntynyt nimenomaan juoksemaan lujaa ovaalilla eikä miksikään sirkuspelleksi (mikä sopii mulle kyllä mainiosti). Sisu sen sijaan hiffasi homman juonen heti, ja esteet, puomi, A ja keinu menivät läpi kuin vanhalla tekijällä vaikka Sisu oli siis ekaa kertaa elämässään koko hommassa. Saattaa näin ollen käydä niin jotta Sysi luovuttaa agikoiran paineet jatkossa isälleen, ja kyllähän Sisu uuden uran tarvitsisikin nyt kun juoksuhommat on ns. nähty. Sisun tunnetusti erilainen huumorintaju tosin voi laittaa handlerin huomattavasti kovemmalle koetukselle kuin poikansa, joka on totinen mies ja syntynyt TVA-titteli jo valmiiksi tassussaan :-p
Agilitaamisen jälkeen jatkoimme sitten matkaa vielä vähän edemmäksi Kuljuun, josta mukaan tarttui tämmöinen:
Kyseessä siis on Pellen sisko Sirius (Tarumetsän Pähkinänsärkijä), jonka lupasin ottaa matkaamme Helsingin KV-maastokisoihin sunnuntaina. Sirius tupsahti lauantai-iltana keskelle ventovierasta 9 koiran laumaa kuin ei mitään, veti iltasafkat naamariinsa ja heittäytyi sitten nukkumaan mun syliini vaikka viimeksi olen tainnut lähemmin tavata sen 8-viikkoisena neljä vuotta sitten. Todella lunki tyttö, ja täytyy sanoa että valtavan hienosti meidänkin hunnilauma osasi käyttäytyä ilman mitään pörinöitä tai patsasteluja. On noi whippetit vaan aikamoisia laumaeläimiä (meillä myös galgo ja sekarotuinen piski lasketaan wipuiksi)!
Eilen sunnuntaina 25.9. lanssi starttasi sitten matkaan kukonpieraisun aikaan, ja kun odotettavissa oli piiiiiitkä kisapäivä niin mukana oli koko koiralauma + vieraileva tähtemme. Siis 10 nelijalkaista. Herätimmekin tiettyä hämmennystä Kartanolla kun meikä käveli koko päivän jatkuvasti lenkillä mutta aina eri koira remmin päässä... noin yleisesti kuitenkin jäi fiilis että turistitkin viihtyivät vaikka suurelta osin niiden päivä kului torkkuen autossa, ja erityisesti vanhaherra Gas oli aivan tohkeissaan kun pääsi taas sivilisaation ja uusien koiranhajujen pariin. Kelikin suosi niin että päivällä tuli jossain vaiheessa jo suorastaan hiki, ja molemmat juoksuradan eri puolille sänkipeltoon tehdyt kisaradat olivat aivan erinomaisessa kunnossa.
Omista koirista meillä siis kisasi Pelle, vaatimattomana tavoitteenaan päästä joulu-Messariin käyttöluokassa, ja lisäksi sitten Sirius normityttöjen puolella. Alkuerien ykkösrata sisälsi nopeita suoria ja suosi vauhdikasta menoa, ja siinä Sirius ei ihan loistanut parhaimmillaan vaikka tarkkaa työtä tekikin siskopuolensa Tuulikellon Discon parina. Pisteitä tuli kohtalaiset 238, mutta muut norminartut tekivät niin hurjaa suoritusta että noilla pojoilla Sirius oli alkuerien jälkeen vasta 14. Silti sen esitys oli huomattavasti tasokkaampaa katsottavaa kuin veljellään, eli Pelle on valitettavasti tosiaankin oppinut oikomaan aivan järkyttävästi ja veti siis alkueräradan läpi kuin mikäkin Idän Pikajuna. Oikein hävetti parinsa Kiiturin NN-Valentinon takia, koska sen juoksu meni taatusti osin pipariksi kun Pellen takia viehettä jouduttiin välillä vetämään aika haipakkaa. Sori... Pisteitä Pelle keräsi kuitenkin 169 joten se pääsi/joutui viimeisenä eli 15. normipoikana finaaliin.
Finaalissa koirat juoksivat eri radalla, joka oli vuorostaan huomattavasti teknisempi ja sisälsi aika tiukkojakin mutkia. Rata sopi Siriukselle kuin nenä päähän, ja se rykäisi finaaliradalta narttujen neljänneksi korkeimmat pisteet 265 joilla se nousi yhteistuloksissa komeasti seitsemänneksi huikean hyvillä yhteispisteillä 503. Narttujen kisan järjettömän korkeaa tasoa kuvaa että vielä kahdeksaskin narttu eli Siriuksen finaalipari Vi'waun Neela sai yli 500 pistettä, ja voittaja Oochigea's Izbyiroces tykitti aivan fantastiset 534 pistettä ollen päivän (ja koko kisan?) best in field, mahtavaa! Palkinnoksi Sirius sai todella komean SA-ruusukkeen ja omistajansa ilmeisen hyvän mielen, ja mukavahan sen remmin päässä oli olla näin sijaishandlerinäkin.
Pelle sitten... onneksi se sai juosta finaalin ihan yksin joten se ei päässyt enää sotkemaan muiden kisailua, ja itse asiassa mutkainen rata pakotti sen verran tarkempaan työskentelyyn että finaalista kertyi pisteitä 211. Yhteistulos oli siis kovasti vaatimaton 380, mutta sillä Pelle kuitenkin nousi lopputuloksissa kolmanneksitoista, jättäen taakseen mm. tuoreen EMM-kutosen ja vanhan kilpakumppanin Sökövintin EB-Foxin. Kolmastoista sija ei kuitenkaan riittänyt tavoitteeseen eli sijoitukseen puolenvälin paremmalle puolelle, ja olishan siihen tarvittu se SA:kin. Näin ollen Pelle joutuu odottamaan käyttöluokkia ensi kesän kansallisiin näyttelyihin asti, ja muutenkin taitaa olla että se pitää ainakin ensi kauden taukoa maastoiluista. Josko sitten vetskuissa koetettaisiin taas... menetelmä nimittäin toi tulosta eilen ainakin Pellen sedälle Tuulikellon Ciacolle, joka nappasi vetskujen voiton ohella viimeisen maastosertinsä ja valmistui näin ollen Suomen ekaksi whippettien kolmoisvalioksi sitten, ööö, todella pitkään aikaan!
Lopuksi vielä pari yhteisräpsyä Pellestä ja sievästä siskostaan Siriuksesta; onhan ne aika söpöjä eikö vain?
(Koko kisan tulokset löytyvät perinteisesti Sattuman kennelin sivuilta: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/helsinki.htm)
Ainoa mikä näin juoksuharrastajan silmiin tökkäsi oli muutama aivan turhan tukevassa kunnossa ollut koira, ja nyt siis puhun ihan rehellisesti todellakin lihavista eikä vain näyttelymassassa olevista koirista. Jotenkin luulisi että nimenomaan agilityn kaltaisessa kovasti fyysisessä lajissa harrastavat osaisivat pitää koiransa edes jonkinlaisessa peruskunnossa ihan sen oman terveyden takia, mutta näemmä omalle koiralleen voi sokaistua ja aika pahasti. No, suurin osa koirista oli kuitenkin oikein timmissä kuosissa ja ihan kaikilla näytti olevan tosi kivaa radalla, omistajat mukaan lukien!
Pääsihän meidän omistakin koirista sentään muutama kaveri vähän agiliitämään, eli Sisu ja Aslan kävivät jossain välissä kokeilemassa huvikseen tyhjällä radalla miltä homma voisi tuntua. Aslanista hypyt olivat ok mutta aika turhanaikaisia, ja puomi oli suorastaan epäilyttävä vaikka kaksi kertaa sen yli kunnialla lopulta mentiinkin. Hieman erilainen asenne siis kuin rataharkoissa joissa se rynnii läpi aitojen päästäkseen pupun perään, eli Aslan taitaa olla mielestään syntynyt nimenomaan juoksemaan lujaa ovaalilla eikä miksikään sirkuspelleksi (mikä sopii mulle kyllä mainiosti). Sisu sen sijaan hiffasi homman juonen heti, ja esteet, puomi, A ja keinu menivät läpi kuin vanhalla tekijällä vaikka Sisu oli siis ekaa kertaa elämässään koko hommassa. Saattaa näin ollen käydä niin jotta Sysi luovuttaa agikoiran paineet jatkossa isälleen, ja kyllähän Sisu uuden uran tarvitsisikin nyt kun juoksuhommat on ns. nähty. Sisun tunnetusti erilainen huumorintaju tosin voi laittaa handlerin huomattavasti kovemmalle koetukselle kuin poikansa, joka on totinen mies ja syntynyt TVA-titteli jo valmiiksi tassussaan :-p
Agilitaamisen jälkeen jatkoimme sitten matkaa vielä vähän edemmäksi Kuljuun, josta mukaan tarttui tämmöinen:
Kyseessä siis on Pellen sisko Sirius (Tarumetsän Pähkinänsärkijä), jonka lupasin ottaa matkaamme Helsingin KV-maastokisoihin sunnuntaina. Sirius tupsahti lauantai-iltana keskelle ventovierasta 9 koiran laumaa kuin ei mitään, veti iltasafkat naamariinsa ja heittäytyi sitten nukkumaan mun syliini vaikka viimeksi olen tainnut lähemmin tavata sen 8-viikkoisena neljä vuotta sitten. Todella lunki tyttö, ja täytyy sanoa että valtavan hienosti meidänkin hunnilauma osasi käyttäytyä ilman mitään pörinöitä tai patsasteluja. On noi whippetit vaan aikamoisia laumaeläimiä (meillä myös galgo ja sekarotuinen piski lasketaan wipuiksi)!
Eilen sunnuntaina 25.9. lanssi starttasi sitten matkaan kukonpieraisun aikaan, ja kun odotettavissa oli piiiiiitkä kisapäivä niin mukana oli koko koiralauma + vieraileva tähtemme. Siis 10 nelijalkaista. Herätimmekin tiettyä hämmennystä Kartanolla kun meikä käveli koko päivän jatkuvasti lenkillä mutta aina eri koira remmin päässä... noin yleisesti kuitenkin jäi fiilis että turistitkin viihtyivät vaikka suurelta osin niiden päivä kului torkkuen autossa, ja erityisesti vanhaherra Gas oli aivan tohkeissaan kun pääsi taas sivilisaation ja uusien koiranhajujen pariin. Kelikin suosi niin että päivällä tuli jossain vaiheessa jo suorastaan hiki, ja molemmat juoksuradan eri puolille sänkipeltoon tehdyt kisaradat olivat aivan erinomaisessa kunnossa.
Omista koirista meillä siis kisasi Pelle, vaatimattomana tavoitteenaan päästä joulu-Messariin käyttöluokassa, ja lisäksi sitten Sirius normityttöjen puolella. Alkuerien ykkösrata sisälsi nopeita suoria ja suosi vauhdikasta menoa, ja siinä Sirius ei ihan loistanut parhaimmillaan vaikka tarkkaa työtä tekikin siskopuolensa Tuulikellon Discon parina. Pisteitä tuli kohtalaiset 238, mutta muut norminartut tekivät niin hurjaa suoritusta että noilla pojoilla Sirius oli alkuerien jälkeen vasta 14. Silti sen esitys oli huomattavasti tasokkaampaa katsottavaa kuin veljellään, eli Pelle on valitettavasti tosiaankin oppinut oikomaan aivan järkyttävästi ja veti siis alkueräradan läpi kuin mikäkin Idän Pikajuna. Oikein hävetti parinsa Kiiturin NN-Valentinon takia, koska sen juoksu meni taatusti osin pipariksi kun Pellen takia viehettä jouduttiin välillä vetämään aika haipakkaa. Sori... Pisteitä Pelle keräsi kuitenkin 169 joten se pääsi/joutui viimeisenä eli 15. normipoikana finaaliin.
Finaalissa koirat juoksivat eri radalla, joka oli vuorostaan huomattavasti teknisempi ja sisälsi aika tiukkojakin mutkia. Rata sopi Siriukselle kuin nenä päähän, ja se rykäisi finaaliradalta narttujen neljänneksi korkeimmat pisteet 265 joilla se nousi yhteistuloksissa komeasti seitsemänneksi huikean hyvillä yhteispisteillä 503. Narttujen kisan järjettömän korkeaa tasoa kuvaa että vielä kahdeksaskin narttu eli Siriuksen finaalipari Vi'waun Neela sai yli 500 pistettä, ja voittaja Oochigea's Izbyiroces tykitti aivan fantastiset 534 pistettä ollen päivän (ja koko kisan?) best in field, mahtavaa! Palkinnoksi Sirius sai todella komean SA-ruusukkeen ja omistajansa ilmeisen hyvän mielen, ja mukavahan sen remmin päässä oli olla näin sijaishandlerinäkin.
Pelle sitten... onneksi se sai juosta finaalin ihan yksin joten se ei päässyt enää sotkemaan muiden kisailua, ja itse asiassa mutkainen rata pakotti sen verran tarkempaan työskentelyyn että finaalista kertyi pisteitä 211. Yhteistulos oli siis kovasti vaatimaton 380, mutta sillä Pelle kuitenkin nousi lopputuloksissa kolmanneksitoista, jättäen taakseen mm. tuoreen EMM-kutosen ja vanhan kilpakumppanin Sökövintin EB-Foxin. Kolmastoista sija ei kuitenkaan riittänyt tavoitteeseen eli sijoitukseen puolenvälin paremmalle puolelle, ja olishan siihen tarvittu se SA:kin. Näin ollen Pelle joutuu odottamaan käyttöluokkia ensi kesän kansallisiin näyttelyihin asti, ja muutenkin taitaa olla että se pitää ainakin ensi kauden taukoa maastoiluista. Josko sitten vetskuissa koetettaisiin taas... menetelmä nimittäin toi tulosta eilen ainakin Pellen sedälle Tuulikellon Ciacolle, joka nappasi vetskujen voiton ohella viimeisen maastosertinsä ja valmistui näin ollen Suomen ekaksi whippettien kolmoisvalioksi sitten, ööö, todella pitkään aikaan!
Lopuksi vielä pari yhteisräpsyä Pellestä ja sievästä siskostaan Siriuksesta; onhan ne aika söpöjä eikö vain?
(Koko kisan tulokset löytyvät perinteisesti Sattuman kennelin sivuilta: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/helsinki.htm)
torstai 22. syyskuuta 2011
Sisu on nyt Koiranetissä ajan tasalla
Sisuhan juoksi viimeisen vaaditun käyttövalioaikansa jo heinäkuussa Kartanolla, mutta tunnetusti vie aikansa ennenkuin kisatulokset päivittyvät Koiranettiin. Nyt sitten on Kennelliiton koneisto pyörähtänyt niin pitkälle että Sisulle on virallisesti myönnetty eilen ratakäyttövalion arvo viimekesäisen KVA-M -tittelin päälle, ja ai kun näyttääkin komealta nyt Koiranetissä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN14113%2F07&R=162
Pelle joutuu vielä odottelemaan oman KVA-R -valionarvonsa virallistamista jonkin aikaa, vaikka sekin on kuulemma jo käsittelyssä ja odottaa vain viimeisen sertk-ajan eli Turku-Cupin tulosten tallentamista. Odotellaan...
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN14113%2F07&R=162
(kuvassa sankari uunituoreen KVA-R -ruusukkeensa kanssa 13.7. illalla kisojen jälkeen odottamassa kotimatkaa, mikä selittää ryytyneen ilmeen)
Pelle joutuu vielä odottelemaan oman KVA-R -valionarvonsa virallistamista jonkin aikaa, vaikka sekin on kuulemma jo käsittelyssä ja odottaa vain viimeisen sertk-ajan eli Turku-Cupin tulosten tallentamista. Odotellaan...
maanantai 19. syyskuuta 2011
Sukulaisten menestystä meillä ja maailmalla
Täytyy välillä retostella meidän koirien sukulaistenkin tekemisillä, kun on taas niin mainioita suorituksia tehty useammalla rintamalla. Viikonlopun eka ilouutinen tuli Sisun siskolta Nuudelilta (of Streamline Nasty Noodle), joka oli osallistunut JAU:n (Googlen mukaan kyseessä lienee Järvenpään Agilityurheilijat. T. nimim. "täydellinen agilitytollo tässä, hei") mestaruuskisoihin handlerinsa Helin kanssa mölliluokassa ja voittanut samoin tein komeasti koko höskän. Palkinnoksi Nuu sai mm. ilmaiset osallistumiset kyseisen seuran järkkäämiin kisoihin 2012 loppuun asti, joten saattaapi olla että Nuu nähdään vielä virallisissakin luokissa :-) Huisit onnittelut neiti Nyrpylle!
Ja viikonlopun toinen ilouutinen kantautui Suomenlahden eteläpuolelta, jossa Sisun poika ja siis Sysin & Hornan veli Lassi (of Streamline Lazy Lizard) oli puolestaan käynyt kipaisemassa Eestin maastoderbyissä ihan mukiinmenevällä menestyksellä:
Rahvuslikud maastikujooksuvõistlused ja Derby-2011 tiitlivõistlused
17.09.2011 Sauel, Harjumaal
Kohtunikud: Tapio Pulkkinen, Maria Nissilä
Whippet
1. Ursula Circus Magicus, om V. Mahrova, EE 235,5+216=451,5 punkti, SK
2. Of Streamline Lazy Lizard, om E. Vihonen, FI 216+219=435 punkti, SERT, DERBY-11
3. Infamous Caspian X, om S. Koivola, FI 226,5+198=424,5 punkti, SERT
4. Satangin Just My Magic, om N. Krassilnikova, EE 214,5+202,5=417 punkti, SK
5. Born To Charm Mirabel, om S. Baranin, EE 204+208,5=412,5 punkti, SK
6. Trollsangens Filippo Colonna, om S&J. Siponmaa, FI DISQ
Lassille siis sekä Viron maastoserti että derbytitteli 2011, huisaa!!!! Vähänkö nyt on Sisu ylpeä pojastaan :-D
Vastapainoksi sitten näemmä sunnuntaina samassa paikassa järjestetyt kv-maastokisat eivät näemmä menneet ollenkaan putkeen wipuilta, ja Lassi jäi jo alkueriin pistein 20 (?!) oikein hyvässä seurassa tuttujen kisakamujen Turbon (Paletin Rapidfire) ja Foxin (Sökövintin EB-Fox) kanssa. Finaaliin päässeistäkin wipuista paras eli kolmas tuttu kisakamu Noni (Infamous Caspian-X) sai yhteispisteiksi vain 306, joten CACIL jäi jakamatta koko porukalle. Hmmm. No hyvähän se on etteivät ylpisty sentään liikaa, mokomat maailmanmatkaajat :-p
Ja tässä vielä Lassin poseeraus komeassa voittomanttelissaan, seurassaan emäntä Elina jolta kuvakin on sujuvasti pöllitty:
Ja viikonlopun toinen ilouutinen kantautui Suomenlahden eteläpuolelta, jossa Sisun poika ja siis Sysin & Hornan veli Lassi (of Streamline Lazy Lizard) oli puolestaan käynyt kipaisemassa Eestin maastoderbyissä ihan mukiinmenevällä menestyksellä:
Rahvuslikud maastikujooksuvõistlused ja Derby-2011 tiitlivõistlused
17.09.2011 Sauel, Harjumaal
Kohtunikud: Tapio Pulkkinen, Maria Nissilä
Whippet
1. Ursula Circus Magicus, om V. Mahrova, EE 235,5+216=451,5 punkti, SK
2. Of Streamline Lazy Lizard, om E. Vihonen, FI 216+219=435 punkti, SERT, DERBY-11
3. Infamous Caspian X, om S. Koivola, FI 226,5+198=424,5 punkti, SERT
4. Satangin Just My Magic, om N. Krassilnikova, EE 214,5+202,5=417 punkti, SK
5. Born To Charm Mirabel, om S. Baranin, EE 204+208,5=412,5 punkti, SK
6. Trollsangens Filippo Colonna, om S&J. Siponmaa, FI DISQ
Lassille siis sekä Viron maastoserti että derbytitteli 2011, huisaa!!!! Vähänkö nyt on Sisu ylpeä pojastaan :-D
Vastapainoksi sitten näemmä sunnuntaina samassa paikassa järjestetyt kv-maastokisat eivät näemmä menneet ollenkaan putkeen wipuilta, ja Lassi jäi jo alkueriin pistein 20 (?!) oikein hyvässä seurassa tuttujen kisakamujen Turbon (Paletin Rapidfire) ja Foxin (Sökövintin EB-Fox) kanssa. Finaaliin päässeistäkin wipuista paras eli kolmas tuttu kisakamu Noni (Infamous Caspian-X) sai yhteispisteiksi vain 306, joten CACIL jäi jakamatta koko porukalle. Hmmm. No hyvähän se on etteivät ylpisty sentään liikaa, mokomat maailmanmatkaajat :-p
Ja tässä vielä Lassin poseeraus komeassa voittomanttelissaan, seurassaan emäntä Elina jolta kuvakin on sujuvasti pöllitty:
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Makkarajuoksut osa 1: Kartanolla
Kauden loppuhuipentumana cwiccelällä tiimillämme on tarkoitus kiertää kaikki lähiseudulle (=Tampere, Turku, Hesa, Hyvinkää; Oulun jätämme sentään väliin) sattuvat makkarajuoksut. Suurin moraalinen innoittaja on se, että Aslanille olis kiva saada edes muutama aika eri radoilta tän kauden puolella, niin sais vähän käsitystä herran menosta ja osviittaa ens kauden treenitarpeille sitten kun päästään oikeasti tositoimiin. Siinä sivussa toki nykyiset professionaalitkin aina kipaisevat radalla oikein mieluusti, ja makkarajuoksujen ylimääräinen bonus on luonnollisesti vielä se MAKKARA. Joten säämiesten ja -naisten uhkailusta huolimatta tiimi pakkautui eilen urhoollisesti lanssiin ja suuntasi halki sateen ja myrskypilvien kohti ensimmäistä kohdettamme: Tuomarinkartanoa.
Ilahduttavasti sateessa oli illalla sen verran taukoa että meidän poppoosta kaikki ehtivät juosta maksimissaan tihkutuksessa, mutta radan vetisyydestä päätellen olihan sitä vettä tullut ihan reippaasti jo aiemmin. Aslanista näki että liukas ruohorata oli sille vähän outoa, se siis painoi kyllä menemään hullun kiihkolla ja hirveällä riemulla (vietin puute ei ole todellakaan Aslanin ongelma) koko 280 m ja tappoi pupun kuin vanha tekijä, mutta menosta näki että kaarteissa vähän pää tuppasi nousemaan ja pientä lipsuttelua oli välillä. Aika sillä oli 19,56, eli suunnilleen puoli sekuntia hitaampi kuin edellisellä kartanokeikallaan jolloin keli oli toki loistava ja rata aivan huippukunnossa heti SM-kisojen jälkeen. Aslan on sen verran iso, pitkärunkoinen ja painava kaveri että sille hiekkaradat on todennäköisesti helpompia juosta näin aluksi, mutta eiköhän se opi nurmellakin juoksemaan kunhan saa ylipäätään koordinaationsa sun muun kuntoon. Noin muuten suorituksesta jäi mieleen ensi kautta ajatellen seuraavat kohdat: a) koppiharjoittelua tarvitaan lisää, siis sen suhteen että Aslan ei reuhaa kopissa vaan oppii toivon mukaan joskus odottamaan veräjän aukeamista paikallaan ja b) muutenkin voisimme yrittää hieman opettaa herralle rauhoittumista starttia odotellessa, koska nyt asian kerran sisäistettyään se höyryää ja vislaa kuin Minkiön museorautatien lokomotiivi JR 5 "Orion". Siis paljon. Ehdotuksia toimivista kikkakolmosista otetaan vastaan!
Aslanin ohella tarkoituksena oli juoksuttaa muut kirjalliset koirat, eli Sisu, Pelle ja Velmu, yhdessä ryhmässä, mutta kun Estherin (eli Macarenan Siriuksen) omistajat kaipasivat sille kaverikoiria niin Velmu sai juosta soolona ja vanhat luotettavat konkarit pääsivät tyttöseuraan. Velmu juoksi 280 m sinänsä ihan mallikelpoisesti aikaan 19,96, mutta ajasta olisi pudonnut ainakin kymmenys pois jos herra ei olisi ryskänyt kopissa niin rankasti että olisi huomannut etuveräjän aukeamisen ajoissa. Täytyy kyllä myöntää että sen ulostuloloikka oli aika komea, sitten kun se hiffasi että voi jee se pupu meni jo! Velmu vielä kruunasi illan rymysuorituksensa riekkumalla jälkikäteen niin että losautti loikatessaan multa hampaat huulen sisään umpiluupäällään. Ehkä meidän kannattais kokeilla niitä aslaninrauhoituskikkoja Velmuunkin...
Mutta Sisu ja Pelle siis saivat tavattoman myötäkäymisen, kun pääsivät juoksemaan nuoren neitosen kanssa 350 m matkalle. Estherhän on ratalinjainen joten en varsinaisesti odottanut mitään suuria meidän herroilta, mutta kappas vaan kun osasivatkin yllättää. Pelle on näemmä vihdoin oppinut starttaamaan kunnolla, ja entisestä valtakunnan hitaimmasta onkin tullut jo kolmessa viimeisessä lähdössään se joka sinkoaa ekana kopista ulos, wau! Sisu sen sijaan haaveili taas jotain omiaan ulkokopissaan, ja ekaan kaarteeseen tultaessa se oli jo pari koiranmittaa toisten jäljessä. Vaan sitten tapahtui ihme: meidän Sisu, joka kyllä juoksee hienosti soolona mutta ryhmissä jää aina himmailemaan toisten peesiin, laittoi ison vaihteen päälle ja suorastaan hujahti toisten rinnalle. Toisen kaarteen se juoksi ulkona Pellen ja Estherin vetäessä sisällä aivan ripirinnan, ja loppusuoralle tultaessa Sisu kiristi vielä sen verran että painoi kevyesti ohi kavereista ja tuli ykkösenä maaliin. Siis meidän Sisu??!!? Erinomaisen ilahduttavasti myös Pelle löysi kirivaihteen vielä maalisuoralla, ja ne tulivatkin Estherin kanssa lopulta maaliin rinnakkain samalla ajalla. Sekä Sisu että Pelle juoksivat omat uudet enkkansa, Sisulle 24,13 (aikaisempi 24,39!) ja Pellelle & Estherille 24,18 (aiempi Pellen ennätys 24,19). Mykistävä suoritus kummaltakin herralta, ja varmasti olivat ansainneet makkaransa juoksun jälkeen! Ja joo, todellakin saattaa olla että molemmat jatkavat uraansa ensi kaudellakin, koska nythän ne vasta alkaa osata juosta (sopivasti kun kausi on loppu)!
Taivaat sitten päättivät lopullisesti aueta juuri kun olimme tekemässä lähtöä kohti kotia, ja paluumatka pilkkopimeässä kaatosateessa kakkostien korvessa oli parhaimmillaan aika eksoottinen. Onneksi Karkkilan ABC:ltä sai suklaata ja virvoitusjuomia, mikä vähän lohdutti kuskia loppumatkan. Mutta ehdottoman kannattava keikka, ja nyt ei kun sitä seuraavaa makkarajuoksua odottamaan!
Ilahduttavasti sateessa oli illalla sen verran taukoa että meidän poppoosta kaikki ehtivät juosta maksimissaan tihkutuksessa, mutta radan vetisyydestä päätellen olihan sitä vettä tullut ihan reippaasti jo aiemmin. Aslanista näki että liukas ruohorata oli sille vähän outoa, se siis painoi kyllä menemään hullun kiihkolla ja hirveällä riemulla (vietin puute ei ole todellakaan Aslanin ongelma) koko 280 m ja tappoi pupun kuin vanha tekijä, mutta menosta näki että kaarteissa vähän pää tuppasi nousemaan ja pientä lipsuttelua oli välillä. Aika sillä oli 19,56, eli suunnilleen puoli sekuntia hitaampi kuin edellisellä kartanokeikallaan jolloin keli oli toki loistava ja rata aivan huippukunnossa heti SM-kisojen jälkeen. Aslan on sen verran iso, pitkärunkoinen ja painava kaveri että sille hiekkaradat on todennäköisesti helpompia juosta näin aluksi, mutta eiköhän se opi nurmellakin juoksemaan kunhan saa ylipäätään koordinaationsa sun muun kuntoon. Noin muuten suorituksesta jäi mieleen ensi kautta ajatellen seuraavat kohdat: a) koppiharjoittelua tarvitaan lisää, siis sen suhteen että Aslan ei reuhaa kopissa vaan oppii toivon mukaan joskus odottamaan veräjän aukeamista paikallaan ja b) muutenkin voisimme yrittää hieman opettaa herralle rauhoittumista starttia odotellessa, koska nyt asian kerran sisäistettyään se höyryää ja vislaa kuin Minkiön museorautatien lokomotiivi JR 5 "Orion". Siis paljon. Ehdotuksia toimivista kikkakolmosista otetaan vastaan!
Aslanin ohella tarkoituksena oli juoksuttaa muut kirjalliset koirat, eli Sisu, Pelle ja Velmu, yhdessä ryhmässä, mutta kun Estherin (eli Macarenan Siriuksen) omistajat kaipasivat sille kaverikoiria niin Velmu sai juosta soolona ja vanhat luotettavat konkarit pääsivät tyttöseuraan. Velmu juoksi 280 m sinänsä ihan mallikelpoisesti aikaan 19,96, mutta ajasta olisi pudonnut ainakin kymmenys pois jos herra ei olisi ryskänyt kopissa niin rankasti että olisi huomannut etuveräjän aukeamisen ajoissa. Täytyy kyllä myöntää että sen ulostuloloikka oli aika komea, sitten kun se hiffasi että voi jee se pupu meni jo! Velmu vielä kruunasi illan rymysuorituksensa riekkumalla jälkikäteen niin että losautti loikatessaan multa hampaat huulen sisään umpiluupäällään. Ehkä meidän kannattais kokeilla niitä aslaninrauhoituskikkoja Velmuunkin...
Mutta Sisu ja Pelle siis saivat tavattoman myötäkäymisen, kun pääsivät juoksemaan nuoren neitosen kanssa 350 m matkalle. Estherhän on ratalinjainen joten en varsinaisesti odottanut mitään suuria meidän herroilta, mutta kappas vaan kun osasivatkin yllättää. Pelle on näemmä vihdoin oppinut starttaamaan kunnolla, ja entisestä valtakunnan hitaimmasta onkin tullut jo kolmessa viimeisessä lähdössään se joka sinkoaa ekana kopista ulos, wau! Sisu sen sijaan haaveili taas jotain omiaan ulkokopissaan, ja ekaan kaarteeseen tultaessa se oli jo pari koiranmittaa toisten jäljessä. Vaan sitten tapahtui ihme: meidän Sisu, joka kyllä juoksee hienosti soolona mutta ryhmissä jää aina himmailemaan toisten peesiin, laittoi ison vaihteen päälle ja suorastaan hujahti toisten rinnalle. Toisen kaarteen se juoksi ulkona Pellen ja Estherin vetäessä sisällä aivan ripirinnan, ja loppusuoralle tultaessa Sisu kiristi vielä sen verran että painoi kevyesti ohi kavereista ja tuli ykkösenä maaliin. Siis meidän Sisu??!!? Erinomaisen ilahduttavasti myös Pelle löysi kirivaihteen vielä maalisuoralla, ja ne tulivatkin Estherin kanssa lopulta maaliin rinnakkain samalla ajalla. Sekä Sisu että Pelle juoksivat omat uudet enkkansa, Sisulle 24,13 (aikaisempi 24,39!) ja Pellelle & Estherille 24,18 (aiempi Pellen ennätys 24,19). Mykistävä suoritus kummaltakin herralta, ja varmasti olivat ansainneet makkaransa juoksun jälkeen! Ja joo, todellakin saattaa olla että molemmat jatkavat uraansa ensi kaudellakin, koska nythän ne vasta alkaa osata juosta (sopivasti kun kausi on loppu)!
Taivaat sitten päättivät lopullisesti aueta juuri kun olimme tekemässä lähtöä kohti kotia, ja paluumatka pilkkopimeässä kaatosateessa kakkostien korvessa oli parhaimmillaan aika eksoottinen. Onneksi Karkkilan ABC:ltä sai suklaata ja virvoitusjuomia, mikä vähän lohdutti kuskia loppumatkan. Mutta ehdottoman kannattava keikka, ja nyt ei kun sitä seuraavaa makkarajuoksua odottamaan!
maanantai 12. syyskuuta 2011
Tampere GP...
...ja meidän tiimin osalta kauden viimeiset viralliset ratakisat juostiin eilen kotiradalla Kaupissa. Koirista kisaamaan oli ilmoitettu vain Pelle, jonka oli tarkoitus juosta sekä 280 m että 350 m sijoitukset mutta kisajärjestäjät olivatkin päättäneet että pelkkä sprintti riittää (= jälkimmäisen matkan ilmo oli tipahtanut jossain välissä matkasta). Tässä tapauksessa, kun se kaikkeintärkein viimeinen kv-aika tuli jo viikko sitten Vätissä, handleri kiitti järjestäjiä viksusta päätöksestä ja käytti säästyneen parikymppiä tyytyväisenä puffan tukemiseen mm. kerrassaan erinomaisten ryynimakkaroiden muodossa, nam! Lisäksi sain nakitettua Sisun tuikitärkeän nollakoiran rooliin, joten pääsin kopittamaan koiraa kaksi kertaa kumminkin.
Sisu siis pääsi käynnistämään kisat 280 m matkalla, fiinisti justlanatulla ja oikein vimpan päälle kunnostetulla radalla. Ottaen huomioon että herra on viime ajat treenannut lähinnä syömällä mustikoita ja haistelemalla varpuja, oli todella kiva katsoa sen sujuvaa menoa ja lopputulemana Sisu kipaisikin itselleen ekan kv-aikansa Kaupin radalla eli 19,36. Samalla ajalla se olisi pärjännyt hyvin myös päivän kisoissa, eli omantasoisessaan sijoituslähdössä se olisi ollut kakkonen. Ylipäätään meno näytti rennolta ja ilahduttavasti herra melkein-wider on alkanut vihdoin oppia suuntaamaan kiskolle eikä ulkolaitaan, jos kohta kyllä se edelleen etukaarteesta veti maalisuoralle todella leveästi. Hmm, voipi olla että ehkä Sisu sittenkin jatkaa virallista kisailua vielä ensi kaudella, sehän vaan parantaa suorituksiaan vuosi vuodelta!
Pelle puolestaan kisasi virallisesti siinä samaisessa minipisteiden sijoituslähdössä, joka olikin täysi kuuden koiran lähtö. Startti ei koskaan ole ollut Pellen paras puoli radalla, mutta nyt koko kuuden koiran poppoo sai todella tasaisen lähdön aikaan ja puolet kisasta mentiin aivan yhdessä rykelmässä. Pelle oli pitkään kiinni kolmostilassa mutta aivan maalisuoralla Paletin Narda puristi siitä vielä ohi. Lopulta Pelle jäi siis neloseksi vain yhden sadasosan erolla Finlandia aus den Gnomenheiniin (Pellen aika 19,54). Nardallekin ne jäivät vain metrin verran, kun taas voittaja Paletin Rainbow nykäisi jo vähän pitemmän kaulan. Palkintopallilla oli kuitenkin siitä harvinainen tilanne, että Pellen takana sijoilla viisi ja kuusi seisoi kaksi Maxwinia, Evil ja El Tiempo - varsin harvinainen mutta aina yhtä herkistävä tilanne näin sekalinjaisen traktorimallin omistajalle! Kuvallinen todiste löytyypi täältä :-)
(alla Pelle keltaisella manttelilla Emmi Ventelän kuvaamana ja lisää hänen ottamiaan kuvia kisoista löytyy täältä)
Onnistuneen kisapäivän kruunasi vielä Katlan veljen Kipin toinen ryhmäkoelähtö 350 m matkalla, jonka Kippis tietysti suoritti hyväksytysti liehuvin lipuin aikaan 23,76. Nyt sitten kun vaan siskonsa innostuisi samaan menoon...
(Koko kisan whippettulokset löytyvät perinteisesti Fast Pack's tietokannasta: http://www.fast-packs.net/Racing/Results/view_complete_result.php?date=11-09-2011&location=Tampere)
Sisu siis pääsi käynnistämään kisat 280 m matkalla, fiinisti justlanatulla ja oikein vimpan päälle kunnostetulla radalla. Ottaen huomioon että herra on viime ajat treenannut lähinnä syömällä mustikoita ja haistelemalla varpuja, oli todella kiva katsoa sen sujuvaa menoa ja lopputulemana Sisu kipaisikin itselleen ekan kv-aikansa Kaupin radalla eli 19,36. Samalla ajalla se olisi pärjännyt hyvin myös päivän kisoissa, eli omantasoisessaan sijoituslähdössä se olisi ollut kakkonen. Ylipäätään meno näytti rennolta ja ilahduttavasti herra melkein-wider on alkanut vihdoin oppia suuntaamaan kiskolle eikä ulkolaitaan, jos kohta kyllä se edelleen etukaarteesta veti maalisuoralle todella leveästi. Hmm, voipi olla että ehkä Sisu sittenkin jatkaa virallista kisailua vielä ensi kaudella, sehän vaan parantaa suorituksiaan vuosi vuodelta!
Pelle puolestaan kisasi virallisesti siinä samaisessa minipisteiden sijoituslähdössä, joka olikin täysi kuuden koiran lähtö. Startti ei koskaan ole ollut Pellen paras puoli radalla, mutta nyt koko kuuden koiran poppoo sai todella tasaisen lähdön aikaan ja puolet kisasta mentiin aivan yhdessä rykelmässä. Pelle oli pitkään kiinni kolmostilassa mutta aivan maalisuoralla Paletin Narda puristi siitä vielä ohi. Lopulta Pelle jäi siis neloseksi vain yhden sadasosan erolla Finlandia aus den Gnomenheiniin (Pellen aika 19,54). Nardallekin ne jäivät vain metrin verran, kun taas voittaja Paletin Rainbow nykäisi jo vähän pitemmän kaulan. Palkintopallilla oli kuitenkin siitä harvinainen tilanne, että Pellen takana sijoilla viisi ja kuusi seisoi kaksi Maxwinia, Evil ja El Tiempo - varsin harvinainen mutta aina yhtä herkistävä tilanne näin sekalinjaisen traktorimallin omistajalle! Kuvallinen todiste löytyypi täältä :-)
(alla Pelle keltaisella manttelilla Emmi Ventelän kuvaamana ja lisää hänen ottamiaan kuvia kisoista löytyy täältä)
Onnistuneen kisapäivän kruunasi vielä Katlan veljen Kipin toinen ryhmäkoelähtö 350 m matkalla, jonka Kippis tietysti suoritti hyväksytysti liehuvin lipuin aikaan 23,76. Nyt sitten kun vaan siskonsa innostuisi samaan menoon...
(Koko kisan whippettulokset löytyvät perinteisesti Fast Pack's tietokannasta: http://www.fast-packs.net/Racing/Results/view_complete_result.php?date=11-09-2011&location=Tampere)
maanantai 5. syyskuuta 2011
Pelle FI KVA-R!
Aikoinaan kun Pellen otin aavistelin että siitä tulisi mulle mukava menopeli maastokisoihin, onhan isänsä sentään legendaarinen Coco ja mutsinsakin suvusta löytyy alalla ansioituneita jenkkikoiria (ja vieheintoa sivumennen sanoen jo vähän liian kanssa, kuten kaikki Cityn ja jälkikasvunsa vieheen kimpussa tavanneet voivat todistaa). Ratakoiraksi epäilin sen olevan puoliksi näyttelylinjaisena liian hidas, mutta kun intoa riitti niin pitihän sitä kilpailuttaa aina välillä ratakisoissakin. Ja niinhän siinä kävi että pikku hiljaa Pelle alkoi napsia niitä kv-aikojakin, ei koskaan mitenkään hurjalla marginaalilla mutta kaikilta kilpailumatkoilta kumminkin. Kaikki Pellen kv-ajat olivat kuitenkin Tuomarinkartanon radalta, joten valioitumiseen puuttui se yksi tulos joltain muulta radalta. Ja sitä on tänäkin kesänä metsästetty (turhaan) niin Kaupissa, Virpiniemessä kuin Hyvinkäälläkin. Eilen sitten nappasi viimein siellä etukäteen epätodennäköisimmässä paikassa eli Vätissä, jossa Pelle pinkaisi Turku-Cupin ekassa aikajuoksussa 280 m aikaan 19,70 ja sai emäntänsä esittämään yleisön hämmennykseksi hyvin epäesteettistä voitontanssia maalisuoralla radalta palatessamme. Erityisen muikeaksi suorituksen tekee vielä se, että se tuli heti ekassa aikajuoksussa sprinttimatkalla, ja Pelle ei todellakaan koskaan ole ollut sprintteri vaan parhaimmillaan pitemmillä matkoilla heitettyään ensin sen sprintin lähinnä verryttelyksi alle. Mutta nyt meillä sitten on se himoittu punavihreä ruusuke ja jo toinen ratavalio talossa, ja Pelle voi jatkossa keskittyä taas enemmän maastoiluun josko se järki joskus alkaisi taas toimia sielläkin puolella. Tosin seuraavaksi Pelle kipaisee vielä Kaupissa ensi viikonloppuna 280 + 350 m, kun en jotenkin osannut luottaa sen performanssiin Vätissä ja ajattelin varmistella asiaa kunnolla... noo, Pellestä on aina kivaa juosta ja olisihan se hauska toki saada kv-aikoja ihan vaan huvin vuoksi sieltä kotiradaltakin!
Ja tässä uunituore käyttövalio, harvinaisen keräilyesineen eli turkulaisen KVA-ruusukkeen kera:
Koko kisan whippettulokset löytyvät Fast Pack's tietokannasta: http://www.fast-packs.net/Racing/Results/view_complete_result.php?date=04-09-2011&location=Turku .
Ja tässä uunituore käyttövalio, harvinaisen keräilyesineen eli turkulaisen KVA-ruusukkeen kera:
Koko kisan whippettulokset löytyvät Fast Pack's tietokannasta: http://www.fast-packs.net/Racing/Results/view_complete_result.php?date=04-09-2011&location=Turku .
maanantai 29. elokuuta 2011
SMM-2011 Tuomarinkartanolla
Ihan ensialkuun anteeksipyynnøt aavistuksen erikoisista æækkøsistæ - kirjoitan pæivitystæ nimittæin Stavangerissa Norjassa ja tækælæisten nækemys næppæimistøstæ on tuntujaan jonkin verran eroava suomalaisesta :-p
Tiimillæ ei siis edelleenkææn ole oikein maastojuoksijoita (vrt. kommentit Mustiala KV-maastot edellisenæ viikonloppuna), mutta pitihæn sitæ kuitenkin ilmoittaa joku osallistumaan SMM-kisoihin ihan vain kannatussyistæ. Tai siis meidæn tapauksessa SVKLM-kisoihin, koska osallistujat olivat molemmat ylikorkeita eli Velmu ja ihan jokerina mukaan viime hetkellæ heitetty Sisu. Sisuhan on todistetusti joskus osannut juosta maastoissa koskapa on itsensæ kæyttøvalioksikin hankkinut, mutta sen kanssa on aina yhtæ jænnittævææ pellon laidalla katsoa millainen pæivæ herralla juuri sillæ hetkellæ sattuu olemaan. No, tænææn sattui olemaan taas ihan omanlaisensa pæivæ...
Sisu siis starttasi tyylikkææsti matkaan, kirmasi about puolivæliin aika lailla mutkat suoriksi mutta kuitenkin, ja sitten joko hukkasi vieheen tai muuten vaan keksi jotain mielenkiintoisempaa tekemistæ. Sain minæ sen lopulta kiinnikin, hihkuttuani ja hypittyæni ensin jokusen minuutin hullun lailla pellolla ja kunhan herra oli ehtinyt kæydæ moikkaamassa pari tuomaria ja væhæn etsimæssæ sitæ kadonnutta viehettækin. Koko suorituksen kruunasi herran selkææn jossain vælissæ pellolla tarttunut kotilo, joka heilutteli iloisena sarviaan lapaluiden vælissæ manttelista kiinni pitæen ja jolla ilmeisesti oli ollut oikein jænnææ. Voin vannoa ettæ se ei ollut Sisun selæssæ startissa, mutta olisko Sisu sitten jossain vælissæ ehtinyt pyøræhtææ ympæri vai mistæ lie matkustaja tarttunut mukaan. Valitettavasti tuomarit eivæt ymmærtæneet Sisun koreografiaa vaikka sillæ ilmiselvæsti olikin pellolla koko ajan aivan hillittømæn hauskaa, joten herran mestaruuskisat typistyivæt alkueriin suhteellisen mykistævillæ 57 pisteellæ ja væhemmæn mairittelevilla kommenteilla sen ælykkyydestæ. Puusilmæt.
Velmun suhteen sitten odotukset olivat ehkæ hiukan korkeammalla, koska se ottaa kisailun aina Hyvin Vakavasti pæinvastoin kuin heinæhattu-Sisu. Alkuerissæ Velmun juoksu parin kanssa næyttikin hyvin tasaiselta ja aika kivalta, mutta tællæ(kææn) kertaa tuomarit eivæt arvostaneet menoa ja pisteitæ kertyi vain 186. Kommenteissa luki ettæ molemmat olivat kuulemma vetæneet mutkan suoraksi ja juosseet hitaasti? Finaalirata sopi Velmulle selvæsti paremmin ja pisteitækin tuli jo normaalimmat 230, joten yhteistuloksena se pææsi niukasti SA-puolelle pistein 416 ja oli lopulta yhdeksæs. Ei nyt mikææn hæikæisevæ tulos, varsinkin verraten tætiensæ nelosvoittoon narttujen SMM-kisassa, mutta ainakin hyvæksytty juoksu mitæ ei meillæ olekaan næhty væhææn aikaan!
Jatkossa Sisu siirtyy nyt virallisesti elækelæiseksi, koska se voi harrastaa kuviokelluntaa kotipellolla ihan ilmaiseksikin, ja Velmu taitaa myøs jættææ nyt maastoilut væhemmælle ja alkaa jo keskittyæ Team-Raceen ja etanalæhtøøn siellæ. Muutenkin maastokisat taitavat jæædæ sivuun meiltæ kunnes løytyy taas koiria joita kisailu kiinnostaa, ellei nyt sitten Pelle innostu kokeilemaan vielæ onneaan Helsinkin KV-maastoissa syyskuun lopulla. Ens kaudella sitten, jos vaikka jo sininen lohikæærmeemmekin pææsisi kisailemaan!
(Koko kisan tulokset: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/SMM.htm)
Tiimillæ ei siis edelleenkææn ole oikein maastojuoksijoita (vrt. kommentit Mustiala KV-maastot edellisenæ viikonloppuna), mutta pitihæn sitæ kuitenkin ilmoittaa joku osallistumaan SMM-kisoihin ihan vain kannatussyistæ. Tai siis meidæn tapauksessa SVKLM-kisoihin, koska osallistujat olivat molemmat ylikorkeita eli Velmu ja ihan jokerina mukaan viime hetkellæ heitetty Sisu. Sisuhan on todistetusti joskus osannut juosta maastoissa koskapa on itsensæ kæyttøvalioksikin hankkinut, mutta sen kanssa on aina yhtæ jænnittævææ pellon laidalla katsoa millainen pæivæ herralla juuri sillæ hetkellæ sattuu olemaan. No, tænææn sattui olemaan taas ihan omanlaisensa pæivæ...
Sisu siis starttasi tyylikkææsti matkaan, kirmasi about puolivæliin aika lailla mutkat suoriksi mutta kuitenkin, ja sitten joko hukkasi vieheen tai muuten vaan keksi jotain mielenkiintoisempaa tekemistæ. Sain minæ sen lopulta kiinnikin, hihkuttuani ja hypittyæni ensin jokusen minuutin hullun lailla pellolla ja kunhan herra oli ehtinyt kæydæ moikkaamassa pari tuomaria ja væhæn etsimæssæ sitæ kadonnutta viehettækin. Koko suorituksen kruunasi herran selkææn jossain vælissæ pellolla tarttunut kotilo, joka heilutteli iloisena sarviaan lapaluiden vælissæ manttelista kiinni pitæen ja jolla ilmeisesti oli ollut oikein jænnææ. Voin vannoa ettæ se ei ollut Sisun selæssæ startissa, mutta olisko Sisu sitten jossain vælissæ ehtinyt pyøræhtææ ympæri vai mistæ lie matkustaja tarttunut mukaan. Valitettavasti tuomarit eivæt ymmærtæneet Sisun koreografiaa vaikka sillæ ilmiselvæsti olikin pellolla koko ajan aivan hillittømæn hauskaa, joten herran mestaruuskisat typistyivæt alkueriin suhteellisen mykistævillæ 57 pisteellæ ja væhemmæn mairittelevilla kommenteilla sen ælykkyydestæ. Puusilmæt.
Velmun suhteen sitten odotukset olivat ehkæ hiukan korkeammalla, koska se ottaa kisailun aina Hyvin Vakavasti pæinvastoin kuin heinæhattu-Sisu. Alkuerissæ Velmun juoksu parin kanssa næyttikin hyvin tasaiselta ja aika kivalta, mutta tællæ(kææn) kertaa tuomarit eivæt arvostaneet menoa ja pisteitæ kertyi vain 186. Kommenteissa luki ettæ molemmat olivat kuulemma vetæneet mutkan suoraksi ja juosseet hitaasti? Finaalirata sopi Velmulle selvæsti paremmin ja pisteitækin tuli jo normaalimmat 230, joten yhteistuloksena se pææsi niukasti SA-puolelle pistein 416 ja oli lopulta yhdeksæs. Ei nyt mikææn hæikæisevæ tulos, varsinkin verraten tætiensæ nelosvoittoon narttujen SMM-kisassa, mutta ainakin hyvæksytty juoksu mitæ ei meillæ olekaan næhty væhææn aikaan!
Jatkossa Sisu siirtyy nyt virallisesti elækelæiseksi, koska se voi harrastaa kuviokelluntaa kotipellolla ihan ilmaiseksikin, ja Velmu taitaa myøs jættææ nyt maastoilut væhemmælle ja alkaa jo keskittyæ Team-Raceen ja etanalæhtøøn siellæ. Muutenkin maastokisat taitavat jæædæ sivuun meiltæ kunnes løytyy taas koiria joita kisailu kiinnostaa, ellei nyt sitten Pelle innostu kokeilemaan vielæ onneaan Helsinkin KV-maastoissa syyskuun lopulla. Ens kaudella sitten, jos vaikka jo sininen lohikæærmeemmekin pææsisi kisailemaan!
(Koko kisan tulokset: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/SMM.htm)
maanantai 22. elokuuta 2011
Mustialan kv-maastot 21.8.2011
Tiimillä on tällä hetkellä vähän puutetta luotettavista maastokisailijoista, mutta kun männä viikonloppuna kisat järjestettiin lähes naapurissa eli Vorssan toisella puolen Tammelan Mustialassa niin pakkohan sinne oli joku ilmoittaa ihan vaan periaatteesta. Arpa osui tällä kertaa Hornaan, jolla oli kyllä hieman jotain hampaankolossakin viimevuotisesta vastaavasta kisasta, jolloin sen skabat tyssäsivät alkueriin 81 pisteellä kunnon kuperkeikan ja viehehukan jälkeen. No, hyvää tämänvuotisissa kisoissa on se, että Horna sai todellakin enemmän pisteitä kuin vuosi sitten. Huonoa sitten se, että pisteitä kertyi vain 8 enemmän eli 89; tänä vuonna kuperkeikat jäivät sentään onneksi tekemättä, mutta pupu karkasi Hornalta hukkaan radan loppupuolella jostain syystä kuitenkin. Eli sijoitus 14/14 ja taisivat olla Hornan osalta kauden viimeiset kisat. Hornalla olisi intoa vaikka toisille jakaa ja suorilla sen meno on jopa huimaa, mutta vähän joskus on järki hukassa kaahotuksessa ja niin taisi käydä nytkin kun viehe katosi korkeahkoon nurmeen pitkäksi menneen mutkan jälkeen. Horna harjoittelee ahkerasti kurvijuoksua tulevan talven ajan, ja ensi kesänä sitten kokeillaan taas uusiksi josko nyt saatais jo rikottua Mustialan paha karma :-p
Noin muuten kisoissa oli kyllä pitkästä aikaa kiva ihan vaan katsoa toisten suorituksia, kun ei ollut omia koiria huolehdittavana. Säväyksen teki mm. Venäjältä kisaamaan saapunut nuori uros Radiant Solar Diamond, joka sekä juoksi tosi hienosti ollen normipoikien kakkonen tasapisteissä voittajan kanssa että on myös harvinaisen mageen värinen - taitaapi olla eka livenä näkemäni cream whippet. Luonnollisesti tsemppasimme myös Pellen sisaruksia Siriusta (Pähkinänsärkijä), Ronjaa (Pocahontas) ja Leppoa (Peter Pan), vaikka eilen ei ollutkaan ihan heitin päivänsä. Aina ei voi voittaa, toteaa Hornakin.
Koko kisan tulokset löytyvät Sattuman sivuilta: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/Mustiala.htm.
Noin muuten kisoissa oli kyllä pitkästä aikaa kiva ihan vaan katsoa toisten suorituksia, kun ei ollut omia koiria huolehdittavana. Säväyksen teki mm. Venäjältä kisaamaan saapunut nuori uros Radiant Solar Diamond, joka sekä juoksi tosi hienosti ollen normipoikien kakkonen tasapisteissä voittajan kanssa että on myös harvinaisen mageen värinen - taitaapi olla eka livenä näkemäni cream whippet. Luonnollisesti tsemppasimme myös Pellen sisaruksia Siriusta (Pähkinänsärkijä), Ronjaa (Pocahontas) ja Leppoa (Peter Pan), vaikka eilen ei ollutkaan ihan heitin päivänsä. Aina ei voi voittaa, toteaa Hornakin.
Koko kisan tulokset löytyvät Sattuman sivuilta: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/Mustiala.htm.
perjantai 19. elokuuta 2011
Pelle juhlii
Eilen vietti 4-vuotissynttäreitään wipulauman toisiksi vanhin ja porukan pomo eli Pelle - ja ihan kuin vasta äsken olisin paikkaillut ovenkarmeja ja imuroinut kalliin mutta ilmeisen kelvottoman Fatboyn koiranpedin täytteeksi aiottuja styroksikuulia (joita muuten on PALJON) kämpän katosta... Nyttemmin Pelle on onneksi siirtynyt hieman vähemmän luoviin harrastuksiin kuten vieheessä roikkumiseen, vaikka kyllä siitä löytyy edelleen aimo ripaus herra Pelotonta sopivan tilaisuuden tullessa. Meidän siro ja elegantti junttipulla :-)
tiistai 16. elokuuta 2011
Täytettä sivuille tulee pikkuhiljaa...
...todennäköisesti hyvin hiljaa mutta yritellään kuitenkin! Eli nyt kaikilla talon koirilla on yläpalkista löytyvät omat sivut, joissa tosin tällä hetkellä ovat vasta ihan perustiedot. Kuvia tulee, kunhan saan a) napsittua niitä (mainitsinko jo että kaikki omat kuvani välillä 200x - kevät 2011 katosivat kovalevyn myötä taivaan tuuliin) ja b) kunhan opin lisäämään niitä sivuille.
perjantai 12. elokuuta 2011
Cwic whippets online?
Tänään Omakoiraan oli kolahtanut viesti, jonka perusteella keväällä anomani kennelnimi "Cwic" on nyt myönnetty FCI:ssä (=halusivat rahaa käsittelykuluihin, aika paljon). Näin ollen hieno (ja kallis) uusi nimi oli heti pakko ottaa käyttöön ainakin jossain muodossa, ja täten whippettiimimme tunnettakoon tästä lähtien nyt Cwicceinä entisen Team Haumäen sijaan. Varsinkin, kun Haumäki on jäämässä historiaan siinäkin mielessä että tiimi on muuttanut pari viikkoa sitten entisestä tukikohdastamme Haumäestä ihan uuteen pytinkiin, joka kyllä on sekin mäellä mutta jolla on huomattavasti tavanomaisempi nimi Toivola. Näin ollen vanha webbisivusto www.haumaki.net katoaa kokonaan lähiaikoina ilmoilta, ja toivottavasti jossain välissä tilalle ilmestyy sitten vastaava uusi ajantasainen kotisivusto. Tuo vanha sivusto kun on sikälikin käynyt mahdottomaksi päivittää, että läppärini kovalevy hajosi täydellisesti - kuvineen sivupohjineen päivineen tietysti - viime talvena, enkä ole enää onnistunut saamaan matskuja käyttökelpoiseen kuntoon (varmuuskopio, mikä se on?). Kotisivuja odotellessa yritän kuitenkin pitää yllä nyt jonkinlaista blogia, jossa siis on tarkoituksena lähinnä päivitellä kaikille kolmelle kiinnostuneelle lukijalle etupäässä Team Cwicin vipeltäjien, ja ehkä joskus meidän muidenkin, kuulumisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)