Kauden loppuhuipentumana cwiccelällä tiimillämme on tarkoitus kiertää kaikki lähiseudulle (=Tampere, Turku, Hesa, Hyvinkää; Oulun jätämme sentään väliin) sattuvat makkarajuoksut. Suurin moraalinen innoittaja on se, että Aslanille olis kiva saada edes muutama aika eri radoilta tän kauden puolella, niin sais vähän käsitystä herran menosta ja osviittaa ens kauden treenitarpeille sitten kun päästään oikeasti tositoimiin. Siinä sivussa toki nykyiset professionaalitkin aina kipaisevat radalla oikein mieluusti, ja makkarajuoksujen ylimääräinen bonus on luonnollisesti vielä se MAKKARA. Joten säämiesten ja -naisten uhkailusta huolimatta tiimi pakkautui eilen urhoollisesti lanssiin ja suuntasi halki sateen ja myrskypilvien kohti ensimmäistä kohdettamme: Tuomarinkartanoa.
Ilahduttavasti sateessa oli illalla sen verran taukoa että meidän poppoosta kaikki ehtivät juosta maksimissaan tihkutuksessa, mutta radan vetisyydestä päätellen olihan sitä vettä tullut ihan reippaasti jo aiemmin. Aslanista näki että liukas ruohorata oli sille vähän outoa, se siis painoi kyllä menemään hullun kiihkolla ja hirveällä riemulla (vietin puute ei ole todellakaan Aslanin ongelma) koko 280 m ja tappoi pupun kuin vanha tekijä, mutta menosta näki että kaarteissa vähän pää tuppasi nousemaan ja pientä lipsuttelua oli välillä. Aika sillä oli 19,56, eli suunnilleen puoli sekuntia hitaampi kuin edellisellä kartanokeikallaan jolloin keli oli toki loistava ja rata aivan huippukunnossa heti SM-kisojen jälkeen. Aslan on sen verran iso, pitkärunkoinen ja painava kaveri että sille hiekkaradat on todennäköisesti helpompia juosta näin aluksi, mutta eiköhän se opi nurmellakin juoksemaan kunhan saa ylipäätään koordinaationsa sun muun kuntoon. Noin muuten suorituksesta jäi mieleen ensi kautta ajatellen seuraavat kohdat: a) koppiharjoittelua tarvitaan lisää, siis sen suhteen että Aslan ei reuhaa kopissa vaan oppii toivon mukaan joskus odottamaan veräjän aukeamista paikallaan ja b) muutenkin voisimme yrittää hieman opettaa herralle rauhoittumista starttia odotellessa, koska nyt asian kerran sisäistettyään se höyryää ja vislaa kuin Minkiön museorautatien lokomotiivi JR 5 "Orion". Siis paljon. Ehdotuksia toimivista kikkakolmosista otetaan vastaan!
Aslanin ohella tarkoituksena oli juoksuttaa muut kirjalliset koirat, eli Sisu, Pelle ja Velmu, yhdessä ryhmässä, mutta kun Estherin (eli Macarenan Siriuksen) omistajat kaipasivat sille kaverikoiria niin Velmu sai juosta soolona ja vanhat luotettavat konkarit pääsivät tyttöseuraan. Velmu juoksi 280 m sinänsä ihan mallikelpoisesti aikaan 19,96, mutta ajasta olisi pudonnut ainakin kymmenys pois jos herra ei olisi ryskänyt kopissa niin rankasti että olisi huomannut etuveräjän aukeamisen ajoissa. Täytyy kyllä myöntää että sen ulostuloloikka oli aika komea, sitten kun se hiffasi että voi jee se pupu meni jo! Velmu vielä kruunasi illan rymysuorituksensa riekkumalla jälkikäteen niin että losautti loikatessaan multa hampaat huulen sisään umpiluupäällään. Ehkä meidän kannattais kokeilla niitä aslaninrauhoituskikkoja Velmuunkin...
Mutta Sisu ja Pelle siis saivat tavattoman myötäkäymisen, kun pääsivät juoksemaan nuoren neitosen kanssa 350 m matkalle. Estherhän on ratalinjainen joten en varsinaisesti odottanut mitään suuria meidän herroilta, mutta kappas vaan kun osasivatkin yllättää. Pelle on näemmä vihdoin oppinut starttaamaan kunnolla, ja entisestä valtakunnan hitaimmasta onkin tullut jo kolmessa viimeisessä lähdössään se joka sinkoaa ekana kopista ulos, wau! Sisu sen sijaan haaveili taas jotain omiaan ulkokopissaan, ja ekaan kaarteeseen tultaessa se oli jo pari koiranmittaa toisten jäljessä. Vaan sitten tapahtui ihme: meidän Sisu, joka kyllä juoksee hienosti soolona mutta ryhmissä jää aina himmailemaan toisten peesiin, laittoi ison vaihteen päälle ja suorastaan hujahti toisten rinnalle. Toisen kaarteen se juoksi ulkona Pellen ja Estherin vetäessä sisällä aivan ripirinnan, ja loppusuoralle tultaessa Sisu kiristi vielä sen verran että painoi kevyesti ohi kavereista ja tuli ykkösenä maaliin. Siis meidän Sisu??!!? Erinomaisen ilahduttavasti myös Pelle löysi kirivaihteen vielä maalisuoralla, ja ne tulivatkin Estherin kanssa lopulta maaliin rinnakkain samalla ajalla. Sekä Sisu että Pelle juoksivat omat uudet enkkansa, Sisulle 24,13 (aikaisempi 24,39!) ja Pellelle & Estherille 24,18 (aiempi Pellen ennätys 24,19). Mykistävä suoritus kummaltakin herralta, ja varmasti olivat ansainneet makkaransa juoksun jälkeen! Ja joo, todellakin saattaa olla että molemmat jatkavat uraansa ensi kaudellakin, koska nythän ne vasta alkaa osata juosta (sopivasti kun kausi on loppu)!
Taivaat sitten päättivät lopullisesti aueta juuri kun olimme tekemässä lähtöä kohti kotia, ja paluumatka pilkkopimeässä kaatosateessa kakkostien korvessa oli parhaimmillaan aika eksoottinen. Onneksi Karkkilan ABC:ltä sai suklaata ja virvoitusjuomia, mikä vähän lohdutti kuskia loppumatkan. Mutta ehdottoman kannattava keikka, ja nyt ei kun sitä seuraavaa makkarajuoksua odottamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti