Aslan on pikkuhiljaa toukokuun aikana käynyt kipaisemassa koejuoksuja, ja eilen oli viimeinen ryhmäkoe joten nyt meillä on sitten ratakirjat!
Soolon Aslan juoksi Kaupissa äitienpäivänä, jolloin 280 m meni aikaan 19,37. Ekaa ryhmää varten vaihdoimme Hyvinkäälle 15.5., jolloin Aslan juoksi samoin 280 m yhdessä Sisun, Nuudelin (of Streamline Nasty Noodle) ja Pöpin (Macarenan Pinacolada) kanssa ja voitti lähdön ajalla 19,70. Ja rundi täydentyi lopulta eilen Tuomarinkartanolla kauden avajaisjuoksuissa, jossa 350 m lähdössä kavereina olivat Nala (Probaxon Bubble), Kip (Katlan veli Effloresco's Kajanos) sekä Lassi (Sisun poika of Streamline Lazy Lizard). Tällä kertaa kaksi mustaa eli Nala ja Kippis olivat vielä liian kova vastus Aslanille, Nalan voittoaika oli nimittäin hurja 22,50 ja Kip jäi siitä vain muutaman kymmenyksen. Aslan kuitenkin pisteli perässä urheasti kolmantena maaliin ajalla 24,01, ja erittäin ilahduttavasti Lassi puolestaan jäi siitä vain koiranmitan eli näinköhän Lassi ehtii enää kovin montaa etanalähtöä juosta ensi kesänä? Aslanilla puolestaan on vielä paljon petrattavaa mm. kaarrejuoksussa eikä haittaisi vaikka sieltä kopistakin lähtö sujuisi vähän ärhäkkäämmin, mutta onhan tässä aikaa nyt koko kesä. Katsotaan josko sitten loppukesästä päästäisiin jo kisaamaankin.
Tästä se alkoi, joulukuussa 2010 kun Aslan tuli meille 9-viikkoisena Prahasta :-)
Viime viikot on pitänyt vähän joka taholla niin kiirusta että blogipäivityksetkin on jääneet pahasti jalkoihin, mutta yritetääs nyt vähän korjata asiaa vielä tän kuun puolella. Aikajärjestyksessä siis:
Katlan kisakuvia W-H -maastoista Hyvinkäällä 12.5. odotellaan toiveikkaasti edelleen (finaalit kuulemma vielä työn alla), mutta otinpa sentään taannoin tämmöisen puolivirallisen potretin fräuleinista pokaaliensa keskellä:
Isoin pysti on siis kiertopalkinto kisojen parhaalle koiralle, ja kaksi muuta pyttyä kiertopalkinto parhaista pisteistä ja toinen sitten ihan omaksi jäävä narttujen voittajan pysti. Laventelinkin saanemme pitää. Huomatkaa myös sinivalkoinen ruusuke, se ensimmäinen :-)
Noin muuten Katla on viime aikoina keskittynyt lähinnä hillumiseen akkaporukassa, se on siis toiminut kovasti juoksuisen Edanan seuraneitinä yhdessä pikku-Niken kanssa ja hyvinhän niillä tuntuu synkkaavan:
Kisarintamalla seuraavana vaihdettiin rataurheilun puolelle, eli Hyvinkäällä kauden avajaiskisoissa helatorstaina 17.5. matkaan pääsi Sisu joka juoksi 280 m sijoituksen. Rata oli kovasti pehmoisessa kunnossa joten ajat ylipäätään eivät herättäneet hurraahuutoja, mutta kyllähän Sisun 20,07 oli kuitenkin aikas tahmeaa menoa vaikka lähtönsä kolmoseksi se lopulta sijoittuikin. Osasyynä heikkoon aikaan toki oli sekin että Sisu lähti lempipaikaltaan kutoskopista ja teki siitä johdonmukaisesti elämänsä wider-juoksun, kirjaimellisesti radan ulkoaitoja pitkin. Viime syksynä näytti siltä että se oli vihdoin sisäistänyt kaarrejuoksun salat, mutta nyt näyttääpi pikemminkin siltä että wider-koe saattaisi olla oikeasti paikallaan. Hmmm. Kisojen kaikki tulokset löytyvät perinteisesti Fast Pack's -tietokannasta.
Helatorstaista selvittyämme matka jatkui melkein samoin tein eli lauantaina 19.5. Lietoon, jossa juostiin maasto-derbyt ja veteraanimestaruudet. Tänä vuonna meiltä osallistumisvuorossa oli Velmu, joka täytti 3.5. sopivasti kolme vuotta (mistä huomaan myös unohtaneeni mainita blogissa, hyi mua. Kyllä me kumminkin juhlittiin sekä hyvän ruuan että iloisen hiekkakuopparallin merkeissä koko poppoo!). Alkuerissä Velmun pariksi päätyi vanha tuttu Ilona (Oochigea's Izbyiwanna), ja kaverukset pääsivät korkkaamaan kisaradan whippettien osalta. Ratamestari oli väsännyt heti alkuun sellaisen U-mutkan että se otti luulot pois, mutta pienen harhailun jälkeen Velmu ja Ilona löysivät kuitenkin pupun jäljille takaisin ja vetivät radan loppuun asti kunnialla. Meno näytti kuitenkin sen verran sekavalta että me omistajat oltiin jo kyselemässä kirjoja alkuerien jälkeen jotta pääsemme kotimatkalle, joten hämmennys olikin suuri kun paljastui että lopun kaiken Velmu ja Ilona olivat jaetulla kakkossijalla pistein 231 vain yhden pisteen johtavan Tiger's Chaos No Stars But Stripesin jälkeen. Ei siis pidä luovuttaa liian aikaisin :-) Finaalissa sama rata vedettiin sitten toiseen suuntaan, ja arpa heitti Velmun em. johtajakoiran pariksi kun taas Ilona juoksi neljäntenä olleen Pellen tuplaserkkupojan Maxin (Pikkuliisan Majuri) parina. Lopun kaiken potin korjasi vanha konkari Ilona kokonaispistein 481 ja Velmun eteen kiilasi finaalien parhaalla juoksulla myös Max (pisteitä 479) sekä jo alkuerien jälkeen johtanut No Stars But Stripes (471). Velmu sai pisteitä finaaliradalta 237 eli sen yhteispisteet olivat 468 ja tuloksena derbynelonen. Palkinnoksi tuli paitsi vinttiliiton mitali myös erikätevä kenttätuoli, joka otettiinkin heti jo käyttöön seuraavissa kissanristiäisissä. Velmun meno tarttui ilahduttavasti myös Sakari Lampolan kameraan heleän kesäisissä väreissä, tästä taisi tulla samoin tein mun uusi lempikuvani Velmusta!
Seuraavaksi palattiin sitten taas radalle, tällä kertaa Kaupin iltakisoihin 23.5. jossa Sisu juoksi 280 m sijoituksen. Samassa lähdössä juoksi myös sisko Nuudeli (of Streamline Nasty Noodle), joka noin muuten on viime aikoina keskittynyt enemmänkin agilityyn ja vastikään siirtyi kilpailemaan jo kakkosiin vain muutaman kisan jälkeen - huisaa! Tällä kertaa arpaonni ei suosinut Sisua vaan sille napsahti ykköskoppi, ja niinhän siinä kävi että takasuoralla Sisu tähtäsi ulos siinä missä Nuudeli sisään ja kylkimyyryä mentiin tovi ennenkuin pääsivät toisistaan taas erilleen. Samassa sählingissä Sökövintin JX-Benito suikkasi sisältä komeasti ohi ja voittoon, mutta Sisu sinnitteli kuitenkin (ulkorataa tietysti) kakkoseksi ja Nuu heti perässä kolmoseksi. Aika Sisulla oli vielä hehkeämpi kuin Hyvinkäällä eli 20,18, ja tuo widerointi alkaa olla sitä luokkaa että Sisu pitää nyt kisatauon jonka aikana pohditaan mitä sille pitäis tehdä (ehkä se wider-koe??). Kisojen lopuksi keskityimme vielä tsemppaamaan elämänsä toista kisalähtöä juossutta Kippistä eli Katlan veljeä Effloresco's Kajanosta, joka huonosta startista huolimatta purjehti lopulta komeaan voittoon 350 m sijoituksessa aikaan 23,75. Kisojen täydelliset (whippet)tulokset löytyvät Fast Pack's -tietokannasta, ja kaikki kisalähdöt näkyvät allaolevalla Eva Piiparisen tekemällä hienolla videolla, Sisu ja Nuu siis lähdössä 4 ja Kip lähdössä 11!
Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi niin lopulta me päätettiin vaihtaa kokonaan lajia, eli Hyvinkään ratakisojen sijaan reissu suuntautuikin helteisenä helluntaina 27.5. Järvenpään kansalliseen näyttelyyn norjalaisen Arne Fossin käsittelyyn. Ainoa syy moiseen tempaukseen oli se että mulla on vihdoin koira jonka voi ilmoittaa käyttöluokkaan (siis Pelle, Sisultahan puuttuvat kruununjalokivet), ja kun moisesta kunniasta olen haaveillut jo vuodesta 1991 jolloin ekan kerran kävin whippettiä esittelemässä näyttelyssä niin täytyyhän asiasta ottaa ilo nyt irti oikein kunnolla. Tapauksen kunniaksi hankittiin jopa uusi blingbling-näyttelyhihna Piuhaputiikista, tosin enemmänkin siksi että sieltä ihan sattumalta löytyi just Pellen väreissä sellainen täydellisesti mun käteeni istuva remmi jollaista olen etsinyt jo vuosikausia (puolikurra, tukeva remmiosa, pituutta vain metrin verran eikä lenksua päässä vaan ihan suora loppuun asti ja päässä painona helmiä). Pelle oli - ei mitenkään yllättäen - ainokainen käyttöluokan koira, joten hoidimme samalla keikalla sekä yksilöarvostelun että kilpailuluokan. Vuosi sitten Lahden inttinäyttelyssä Foss tykkäsi Pellestä ERI:n verran joten uskalsin sellaista vähän toivoa myös eilen, mutta tällä kertaa saldo jäi Erittäin Hyvään, toki KÄK1. Arvostelussa kehuttiin erinomaista lihaskuntoa, hyvää luustoa ja tassuja, hyviä kulmauksia ja yleisesti hyviä liikkeitä, pyyhkeitä sitten tuli Pellen perisynnistä eli leveästä kallosta ja ekaa kertaa Pellen näyttelyuralla hieman lyhyistä etuliikkeistä (olisko se taannoinen oksavamma eturintaan vielä vaikuttanut sitten kuitenkin?). Pelle esiintyi joka tapauksessa kuin vanha veteraani eikä emäntäkään tumpeloinut tietääkseen pahemmin, joten tästä on hyvä jatkaa harrastusta - seuraavat näytelmät onkin jo viikon päästä whippettien erkkarissa Mustialassa ja vielä siitä viikon päästä kolmannet Salossa. Sen jälkeen täytyy taas katsoa miten kisakalenteri alkaa täyttyä ja josko intoa riittää, mutta eiköhän Pelle vielä käy ainakin parit erkkarit loppuvuonna ja ehkä jonkun kansallisenkin näyttelyn. Inttinäyttelyistä pysytään poissa kunnes saadaan sinnekin osallistumisoikeus käyttöluokkaan. Ja Järvenpään täydelliset tulokset ilmestynevät aikanaan tänne. Alla puolestaan Pellen erittäin hyvässä lihaskunnossa oleva ja hyvin kulmautunut kroppa aktiivikäytössä lyhyine etuliikkeineen päivineen pari viikkoa sitten W-H -maastomestaruuksien koejuoksijana, kuvaajana taas Sakari Lampola:
Niinhän siinä sitten kävi, että vihdoinkin neiti Katla (Effloresco's Khimaira) löysi omat kykynsä ja näytti niiden myötä närhen munat eilisissä Whippet-Harrastajien maastomestaruuskisoissa Hyvinkäällä!
Päivä oli pitkä, vetinen ja viluinen, ja yöllisten sateiden jäljiltä kisapellosta varsinkin toinen puoli oli todella pehmeässä kunnossa eli raskasta juostavaa. Hyvinkäällä tunnetusti tarjolla oleva peltoala rajoittaa melkoisesti ratojen kehittelyä, mutta tällä kertaa ratamestarit olivat saaneet aikaan varsin onnistuneet ja "erilaiset" radat jotka olivat taatusti riittävän haastavat varsinkin noin vetisellä alustalla. Sekä alkuerissä että finaalissa kisaradat korkkasi koejuoksijana Pelle, joka siis pääsi poimimaan rusinat pullasta pitämällä hauskaa koko rahan edestä ilman mitään velvoitteita pisteistä sun muista. Meno kyllä näytti varsinkin alkueräradalla sen verran hyvältä että se saattaa joutua vielä virallisiinkin kisahommin tän kauden aikana, finaaliradalla sitten tuli vähän enemmän koohotusta siksakkikurveissa mutta ihan kohtuullinen suoritus kuitenkin. Pelle itse oli erittäin tyytyväinen, ja ottaen huomioon että se oli vakavasti toipilas vielä 3 viikkoa sitten niin ei paha, ei yhtään!
Varsinaisessa kisassa alkueriin arpa heitti Katlan kaveriksi ensikilpaansa juosseen nuoren Attractionin, ja omiin silmiinkin tyttöjen meno näytti tarkalta ja kevyeltä joten finaalipaikkaa uskalsin jo toivoa näkemäni perusteella. Silti kyllähän se kieltämättä vähän yllätti (ja ilahdutti) että alkuerien jälkeen Katla oli lopulta toisena kovilla pisteillä 258, vain yhden pisteen toisen saksattaren eli Storktown's Octopussyn jäljessä. Muutenkin tytöissä juostiin hurjia pisteitä, samoin todella kovia suorituksia oli myös muiden luokkien kärjessä.
Finaaleissa Katla ja Sissi siis juoksivat parina, ja ne laittoivat todellakin parastaan finaaliradan tiukkojen U-kurvien menossa. Fantastista katsottavaa, enkä ole edes yhtään puolueellinen nyt! Muutenkin varsinkin whippettytöissä juostiin taas todella hienoja suorituksia, aivan mieletöntä tasoa varsinkin kun mukana oli suuri joukko vasta uraansa aloittelevia koiria. Sitten ei kun jännittämään tuloksia... Normivetskuissa Pellen isä Coco vei (tietysti) veteraanimestaruuden veljensä Niken edestä, ja Pellen siskopuolet juoksivat myös hienoja suorituksia narttujen kisoissa. Isojen tyttöjen sarjassakin päästiin hurraamaan melkein perhepiirissä, kun Niken isosiskopuoli Peto (Macarenan Panthera) voitti komeasti. Poikien puolella normikisan voitti Kiiturin Remy-Martin (jonka luona asustaa nyt Katlan ja Aslanin siskopuoli Effloresco's Lillian eli Lily), velimies Kiiturin NN-Talisman voitti puolestaan isot pojat ja isojen vetskujen paras oli Sisun serkku Beschützer Al Capone. Vaan kaikki tuo tietysti kalpeni siinä vaiheessa kun narttujen voittaja julkistettiin: Katla sai finaalijuoksusta upeat pisteet 276 ja niiden myötä yhteispisteet 534, ja voitti samoin tein koko W-H:n maastomestaruuden sekä oli Best in Field! Kaksi vuotta sitten voittopokaali meni poikien sarjan voittajan Sysin nenän edestä silloiselle narttujen voittajalle Filalle (Finlady v. Dia-Robinne), mutta nyt se on vihdoin meidän!!! Ainakin vuoden ajan :-)
Ja tässäpä nuo ylväät voittajat, Katla siis kolmas vasemmalta komeiden pokaaliensa kanssa. Kuvasta kiitos Susanna Aallolle!
Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli harvinaisen täynnä tohinaa tiimin osalta, osa suunniteltua ja osa sitten vähän vähemmän sellaista...
Suunnitelluista jutuista Velmu kävi kokeilemassa tuuria Iitissä Suomi-Cupissa lauantaina 5.5., mutta tällä kertaa arpaonni ei ollut myötä eli palasimme alkuerien jälkeen maitojunalla kiltisti takaisin. Cuppiin oli ilmoittautunut paikalle yk-whippettejä yhteensä 11 kpl, ja näistä Velmun kaveriksi alkuerään osui vanha kisakaveri Veeti eli Beschützer Braveheart. Päällisin puolin katsoen pari oli todella tasainen ja ne saivat melkein samat pisteetkin, Veeti 220 ja Velmu 219. Valitettavasti vaan finaaleihin otettiin vain kuusi parasta luokasta ja Veeti sattui olemaan se kutonen, eli Velmu karsiutui sitten finaaleista yhden vaivaisen pisteen perusteella... kyllä kuulkaa kannatti nousta kukonpieraisun aikaan klo 4.00, survoa 9 koiraa henkilöautoon ja ajaa 200 kilsaa suuntaansa yhden 45 sekunnin alkuerärykäisyn takia! Noh, näitä sattuu maastokisoissa, mutta vähän jäin miettimään että eikös ainakin parina edellisenä vuotena Suomi-Cup ole juostu kv-sääntöjen mukaan eli kaikki hyväksytyn tuloksen saaneet pääsevät myös finaaliin? Noin yleensä kv-kisat ovat suunnaton riesa koska päivät venyvät niissä useimmiten järjettömän pitkiksi juuri tuosta syystä, mutta Cupissa juoksee sen verran vähän koiria että siinä tuo 150 pisteen finaaliraja olisi vielä suhteellisen siedettävä, ja ehkä vähän reilumpikin. Mutta ei kun paremmalla säkällä ensi kerralla, joka on siis Velmun osalta maastoderby Liedossa 19.5. Ainakin kotimatka on lyhyempi...
Toinen, joidenkin mielestä hieman yllättävä mutta kyllä edelleen ihan suunniteltu juttu oli sitten neiti Niken nouto kotiin sunnuntaina. Näin yhden päivän tuttavuuden perusteella Nike on pieni, musta ja oikein reipas kaveri, ja vähän on kutina että meillä tulee olemaan varsin kivaa sen kanssa tulevissa harrasteissa! Nike pääsi tänään heti kättelyssä jo hommiin eli toimistolle päivähoitoon, alla neiti aamukaffella jaloittelemassa pihamaalla. Lounastauolla leikittiin vähän vieheelläkin ja kyllä lähtee... tosin näillä pennuillahan olikin jo viehetakuu valmiiksi :-)
Ja se kolmas viikonlopun Suuri Tapahtuma, hyvin odottamaton sellainen, oli että Edanalla alkoi ensimmäinen juoksu. Olimme erittäin vilpittömän hämmästyneitä molemmat kun bongasin veritiplat lakanalta sunnuntaiaamuna, koska Edana ei ole osoittanut käytöksellään yhtään mitään oireita ja olin jo elänyt toiveissa että se olisi pantannut juoksua ainakin ensi syksylle. Vaan ei, ikää on plakkarissa nyt viikkoa alle 11 kk ja niin mun pikkuisesta tytöstäni on tullut sitten ilmeisesti Nainen. Toistaiseksi Edana ei edelleenkään ymmärrä mistä kaikki hösellys johtuu ja miksi se ei enää saakaan rallata Aslanin ja muiden kundikaverien kanssa vapaasti, kuten ilme tänä aamuna hyvin kertoi:
Mutta ehkä tää tästä taas, kunhan me molemmat ensin toinnutaan alkujärkytyksestä... Tosin huomiseksi suunnitellut ratatreenit siirtyvät nyt vähintään kuukaudella eteenpäin, ja jos Edana harrastaa yhtä perusteellista valeraskautumista kuin Katla viime kesänä niin asiaan palataan vasta syyskuulla. Mutta katotaan ny rauhassa, ja onhan mulla noita muitakin treenattavia sen verran kotitarpeiksi ettei tekemisen puute pääse ainakaan yllättämään!
