Suunnitelluista jutuista Velmu kävi kokeilemassa tuuria Iitissä Suomi-Cupissa lauantaina 5.5., mutta tällä kertaa arpaonni ei ollut myötä eli palasimme alkuerien jälkeen maitojunalla kiltisti takaisin. Cuppiin oli ilmoittautunut paikalle yk-whippettejä yhteensä 11 kpl, ja näistä Velmun kaveriksi alkuerään osui vanha kisakaveri Veeti eli Beschützer Braveheart. Päällisin puolin katsoen pari oli todella tasainen ja ne saivat melkein samat pisteetkin, Veeti 220 ja Velmu 219. Valitettavasti vaan finaaleihin otettiin vain kuusi parasta luokasta ja Veeti sattui olemaan se kutonen, eli Velmu karsiutui sitten finaaleista yhden vaivaisen pisteen perusteella... kyllä kuulkaa kannatti nousta kukonpieraisun aikaan klo 4.00, survoa 9 koiraa henkilöautoon ja ajaa 200 kilsaa suuntaansa yhden 45 sekunnin alkuerärykäisyn takia! Noh, näitä sattuu maastokisoissa, mutta vähän jäin miettimään että eikös ainakin parina edellisenä vuotena Suomi-Cup ole juostu kv-sääntöjen mukaan eli kaikki hyväksytyn tuloksen saaneet pääsevät myös finaaliin? Noin yleensä kv-kisat ovat suunnaton riesa koska päivät venyvät niissä useimmiten järjettömän pitkiksi juuri tuosta syystä, mutta Cupissa juoksee sen verran vähän koiria että siinä tuo 150 pisteen finaaliraja olisi vielä suhteellisen siedettävä, ja ehkä vähän reilumpikin. Mutta ei kun paremmalla säkällä ensi kerralla, joka on siis Velmun osalta maastoderby Liedossa 19.5. Ainakin kotimatka on lyhyempi...
Toinen, joidenkin mielestä hieman yllättävä mutta kyllä edelleen ihan suunniteltu juttu oli sitten neiti Niken nouto kotiin sunnuntaina. Näin yhden päivän tuttavuuden perusteella Nike on pieni, musta ja oikein reipas kaveri, ja vähän on kutina että meillä tulee olemaan varsin kivaa sen kanssa tulevissa harrasteissa! Nike pääsi tänään heti kättelyssä jo hommiin eli toimistolle päivähoitoon, alla neiti aamukaffella jaloittelemassa pihamaalla. Lounastauolla leikittiin vähän vieheelläkin ja kyllä lähtee... tosin näillä pennuillahan olikin jo viehetakuu valmiiksi :-)
Ja se kolmas viikonlopun Suuri Tapahtuma, hyvin odottamaton sellainen, oli että Edanalla alkoi ensimmäinen juoksu. Olimme erittäin vilpittömän hämmästyneitä molemmat kun bongasin veritiplat lakanalta sunnuntaiaamuna, koska Edana ei ole osoittanut käytöksellään yhtään mitään oireita ja olin jo elänyt toiveissa että se olisi pantannut juoksua ainakin ensi syksylle. Vaan ei, ikää on plakkarissa nyt viikkoa alle 11 kk ja niin mun pikkuisesta tytöstäni on tullut sitten ilmeisesti Nainen. Toistaiseksi Edana ei edelleenkään ymmärrä mistä kaikki hösellys johtuu ja miksi se ei enää saakaan rallata Aslanin ja muiden kundikaverien kanssa vapaasti, kuten ilme tänä aamuna hyvin kertoi:
Mutta ehkä tää tästä taas, kunhan me molemmat ensin toinnutaan alkujärkytyksestä... Tosin huomiseksi suunnitellut ratatreenit siirtyvät nyt vähintään kuukaudella eteenpäin, ja jos Edana harrastaa yhtä perusteellista valeraskautumista kuin Katla viime kesänä niin asiaan palataan vasta syyskuulla. Mutta katotaan ny rauhassa, ja onhan mulla noita muitakin treenattavia sen verran kotitarpeiksi ettei tekemisen puute pääse ainakaan yllättämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti