torstai 26. huhtikuuta 2012

Kisasuunnitelmia ja vähän muunkinlaisia suunnitelmia

Alkukauden toimintakalenteri alkaa vihdoin olla kuosissa meidän poppoon osalta, eikä yhtään liian aikaisin kun ekat kisatkin on jo 1,5 viikon päästä (hui!). Excel (tai itse asiassa Open Office Calc näin mäkkäristinä) on kyllä korvaamaton apuväline siinä vaiheessa kun kisaikäisiä koiria on monta ja kaikkien kanssa haluaisi harrastella tasapuolisesti vähän sitä sun tätä. Tosin aikani taulukoita pyöriteltyäni tajusin että meillä itse asiassa koirat ovat ainakin alkukaudesta varsin erikoistuneita omiin hommiinsa, ja enemmänkin emäntä saa heilua multipurposena joka välissä. Mutta tältä meidän harrastuskausi 2012 siis alkaa nyt näyttää:

  • Velmu: maastoissa tiedossa Suomi-Cup 6.5. Iitissä ja Derbyt 19.5. Liedossa, sen jälkeen maastokisoja fiiliksen mukaan vielä pari muuta kesän mittaan. Radalla tarkoitus on käydä juoksemassa ainakin Turussa etanalähdöt molemmissa Vätin kisoissa eli 25.7. ja 1.9. -  hienoa että etanaideologia alkaa levitä WH:n ohella muihinkin kerhoihin!
  • Katla: maastoissa tulossa WH-mestaruudet 12.5. Hyvinkäällä ja missikisapuolella suunnitelmissa kv-näyttely Kotkassa 16.6. Sen jälkeen tod.näk. inttimaastoja ainakin parit kesällä ja fiiliksen mukaan mahdollisesti SMM-kisat myös. Ratapuolella treeniä luvassa kovasti.
  • Sisu: alkukauden tiukka ratatykkimme eli tiedossa 280 m sijoituksia ainakin 17.5. Hyvinkäällä, 23.5. Tampereella ja Kesäleski Kartanolla 6.6. Sisu myös aikoo aloittaa säännölliset ratatreenit heti 8.5. alkaen Kaupissa ja/tai Hyvinkäällä. Loppukaudella käydään ainakin kaikki kotikisat Kaupissa ja mahdollisesti myös perinteinen Turku-Cup, ja muita sitten fiiliksen ja ehtimisen mukaan. Maastoista Sisu pysyy visusti poissa...
  • Pelle: keskittyy nyt ensi alkuun toipumiseen, ja sen jälkeen alkaa tiukka missikisojen putki. Tiedossa ainakin 27.5. Järvenpää ja suunnitelmissa myös WH erkkari 3.6. Mustialassa ja Salon näyttely 10.6. Kaikki käyttöluokassa, tietysti :-) Juoksupuolella Pelle ottaa tällä kaudella lunkimmin, mahdollisesti jotkut inttimaastot käydään kuitenkin kokeilemassa sitten kesemmällä.
  • Sysi ja Horna: Hornalla on pakollinen näyttelykäynti tiedossa ja tähtäin on tällä hetkellä 10.6. Salossa. Lisäksi kumpikin veljes aikoo kipaista ainakin yhden maastokeikan sitten kesemmällä, Sysi mahdollisesti useammankin jos juoksu alkaa maittaa.
  • Junioriosasto eli Aslan ja Edana keskittyvät täysillä ratatreeneihin ja kirjojen hankintaan. Aslan pääsee kisaamaan iän ja mittojen puolesta heti kun koejuoksut on läpi, mutta tähdätään nyt varovasti kuitenkin jonnekin heinäkuulle. Edana täyttää vuoden kesäkuussa joten silloin tiedossa on mittaus, ja kisaamaan se mahdollisesti ehtii vielä ihan kauden lopussa ellei nyt tietty juoksut saavu sotkemaan suunnitelmia. 

Muista kuulumisista vielä sen verran että Pellen maha muistuttaa väriltään entistä enemmän pakanamaan karttaa, mutta suurin turvotus on jo kadonnut. Varmuudeksi Pelle käyttää kuitenkin vielä toistaiseksi tissiliivejä, siis Kepeän Taipaleen alkkarimanttelia (meillä on toi valko-ruskea ja se näyttää aika fiksulta. Aluksi Pelle kulki kutoskisamantteli päällä, mutta se herätti sen verran huomiota että todettiin vähän neutraalimpi vaihtoehto suotavaksi...). Eilen mun piti ottaa Pelle mukaan fleksissä kuoppareissulle seuraneidiksi, mutta Pellehän sinkosi auton perästä muiden vanavedessä kuin telkkä pöntöstä ja sinne meni. Keppi piti tietysti hakea taas hampaisiin heti ensi töikseen, ja sen jälkeen se sitten vetikin sielun kyllyydestä kuoppaa eestaas semmoiset puoli tuntia joten eiköhän tuo ole aika lailla toipumaan päin. "Pelottavan elinvoimainen", todellakin...

Ja lopuksi täytyy vielä todeta, että minähän en tunnetusti yhtään pidä mustasta väristä whippeteissä, ja seuraavan kerran meillä on tarvetta uudelle whippetinpennulle aikaisintaan vuonna 2017. Mistä syystä onkin perin hämmentävää, että parin viikon päästä menen hakemaan meille tälläisen:

(kuva pöllitty härskisti of Streamline -blogista)

Niin se viisaskin menee aina vaan wipuun, tai tässä tapauksessa astuu miinakenttään... kyseessä siis on neiti Misty Minefield of Streamline, joka tullaan tuntemaan tuttavapiirissä nimellä Nike. Ja seuraava pentu tulee sitten 2017 :-) 



maanantai 23. huhtikuuta 2012

Pellen sievä masu

Onneksi nyt jo uskaltaa todeta että me tosiaankin selvittiin Pellen lauantaisesta keppionnettomuudesta aivan ilmiömäisellä tuurilla, potilas on meinaan parantunut mielestään jo sellaista tahtia että hirvittää. Ei voi kuin taas kerran todeta että kyseisen pesueen eläimiä todellakin kuvaa parhaiten ilmaisu "pelottavan elinvoimainen"!

Tältä se näyttää nyt, se kuuluisa kepinreikä:


Eli mitättömän pieni vaurio pinnalle päin, mutta verta riittikin sitten rutkasti sekä ulospäin että myös nahan alle:


Seisoessa kaikki tuo "irtoveri" holahtaa roikkumaan rinnan alle pussille, eli Pellellä on nyt hieno toispuoleinen utare kuin pahimmillaan imettävällä nartulla. Toivottavasti se imeytyy aikanaan poiskin, tuli meinaan jossain mielenhäiriössä ilmoitettua Pelle taannoin Järvenpäähän näyttelyyn toukokuun lopulla...

Mutta nyt ei kun vaan toivotaan että antibioottikuuri pitää pöpöt kurissa eikä haavaa tarvitse avata puhdistusta varten. Keppi upposi siis rintalihakseen semmoiset 10-15 cm, mutta onneksi se oli niin vaakatasossa että pysyi todellakin lihaksessa. Jos se olisi mennyt hiemankin yläviistoon niin keuhkot olisivat olleet suoraan tulilinjalla, ja vähän enemmän taaksepäin olisivat puolestaan vatsanpeitteet voineet olla jo vaarassa. Pellen lisäksi muuten viime lauantaina toinenkin whippet juoksi kuulemma vastaavasti keppiin, mutta sen tapauksessa jouduttiin jo paljon isompaan leikkaukseen kepin mentyä vatsaonteloon asti :-( Eli kannattaa tosiaankin varoa niitä karsintahakkuumetsiä... vaikka lopun kaiken eihän näitä koiria voi pumpulissakaan pitää ja ainakin meidän tapauksessa jopa oltiin ns. pomminvarmasti turvallisella alueella eli hiekkakuopalla. Elämä on.


lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kerpeleen keppi!

Meillä selkenivät Pellen osalta alkukauden kisasuunnitelmat yhtäkkiä huomattavasti, kun herra Peloton onnistui juoksemaan suoraan päiksi terävään oksaan tämänpäiväisellä hiekkakuoppareissulla. Hiekkakuopalla käydään nimenomaan siksi että siellä on turvallinen ympäristö kaahottaa, mutta niin vaan näyttää että kun jotain on sattuakseen niin se kanssa sitten sattuu kaikista varotoimista huolimatta...

Onneksi Pellen matkassa oli aivan mielettömästi tuuria ja keppi näyttää ainakin tällä hetkellä vahingoittaneen vain rinnan ja kyljen lihaksia, mutta keuhkot ovat ok. Toivottavasti selvitään siis tymäkkäällä ab-kuurilla ja useamman viikon pakkolevolla. Tuli samalla todettua että Forssan eläinlääkäripäivystys toimii hyvin ainakin lauantai-iltaisin, ja Pellellä oli painoa 17,4 kg eli erinomaisessa maastokisakunnossa siis. Vaan eipä tartte nyt vähään aikaan pohtia mihin kisoihin tuon ilmoittaisi...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Mittoja ja mutaa

PVK järjesti ystävällisesti tänään mittaustilaisuuden Kaupissa, ja meidän porukan osalta homma oli ajankohtainen sisaruksille Katlalle ja Aslanille:


Katlalla kyseessä oli uusintamitta ja itse asiassa teknisesti ottaen se olisi vielä voinut juosta ensi kesän ekan mittauksen voimin, mutta päätettiin hoitaa homma nyt lopullisesti kuntoon niin ei tarvi sitten syksyllä ihmetellä enää asian kanssa. Ekalla mittakerralla viime keväänä Katla oli 47,9 cm ja täsmälleen sama mitta saatiin tänäänkin, joten Katla on nyt sitten virallisesti loppu-uransa ajan ihan normimittainen leidi. Ei kun CACILeita jahtaamaan!

Aslanille mittakerta oli vuorostaan ensimmäinen, ja kyllähän siitä jo tiesi etukäteen että se ei tule menemään mitenkään päin alle 51 sentin kun koirassa riittää raameja vähän joka suuntaan. Jäi se kuitenkin alle 54 sentin, täpärästi... eli 53,9 cm oli loppulukemat. Aslanin osalta kisaura tulee hoitumaan siis puhtaasti poniosastolla, mutta siihenhän meidän tiimissä on jo totuttu Sisun, Hornan ja Velmun myötä. Taisi muuten mennä aika lailla samoihin mittoihin setänsä Catkyll's Adoniksen kanssa, jota Aslan muutenkin minusta kovasti muistuttaa. Toivottavasti sitten myös kilpakentillä :-)

Sivumennen sanoen, olin muuten aika järkyttynyt että Kaupissa vielä sitkeät teryleenimiehet sivakoivat pipo kireällä ja sukset viuhuen radan ympärillä - ja niinkuin minä olin jo ajatellut että päästäisiin treeneihin radalle parin viikon päästä...

Virallisen osion päätyttyä koko poppoo suuntasi vielä kohti naapurikuntaa Kangasalaa, jossa kävimme ensin mummolassa visiitillä ja sen jälkeen päätimme palata kotia kohden vähän kiertotietä eli käydä kokeeksi katsastamassa josko Vehoniemen hulppeille hiekkakuopille pääsisi jo kirmailemaan. Ja pääsihän sinne, vaikka kuopan pohjalla oli edelleen paljon lunta ja sohjoa ja aikamoista liejua ja mutaa oli maaperä muutenkin. Mutta ai että koirat nauttivat kun pääsivät ekan kerran tänä vuonna taas oikein kunnolla revittelemään tuolla! Tilaa kun on suunnilleen kymmenkertaisesti paikalliseen kotihiekkikseen verrattuna, joka sekin nostaa jo ilon pystyyn jengissä. Joutaa moisen hupailun jälkeen emäntä sitten lattiaa jälkeenpäin vähän luuttuamaankin... ja onhan meillä onneksi Roomba.

Muutamia kuvatuksia, taatulla kännykameralaadulla taas:

Kyllä Aslanin tunnistaa myös isänsä pojaksi vai mitä, vertailun vuoksi vaikka tämä kuva kennel Thunderboltin sivulla!
Edanasta oli kova yritys ottaa kuvia, mutta daami on liukkaampi kuin ankerias ja vikkelämpi kuin hyppykirppu joten tämä kaukaa napattu seisotus oli melkein ainoa edes jotenkin onnistunut otos. Jatkamme harjoituksia. Nätti se on silti!
 Aslan, Katla ja Sisu kuopan reunalla
Aslanilla ja Edanalla on taas omat jutut, Sisu, Sysi ja Katla touhuavat muuten vaan
Ryhmä rämä koossa kuopan pohjalla, miinus se liukas luikku Edana joka tietysti ehti tuosta(kin) kuvasta pois
Pelle perinteisen harrastuksensa parissa, kuten Katlasta huomaa muut ovat oppineet jättämään nykyään kunnon turvavälin
Vielä oli kovin talvisen näköistä kuopan pohjalla, jotenkin muistelen että viime vuonna ja ainakin vuosi sitä ennen tähän aikaan oli jo ihan sulaa??

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Katla juhlii treenailun merkeissä

Tasan kaksi vuotta sitten meidän taloudessa purtiin kynsiä ja odotettiin viestiä Saksasta, jossa tilauksessa oli pentu Effloresco's-kennelin K-pentueesta. Mieluiten narttu ja mieluiten sininen, mutta muukin olisi kyllä käynyt kunhan vaan saisin pennun suosikkiuroksestani Catkyll's Angelosta. Vaan niinhän siinä kävi että mamma Genevra teki työtä käskettyä huhtikuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä ja pentueeseen syntyi peräti kaksi sinistä narttua, joista kasvattaja sitten valitsi meille neiti Khimairan eli Katlan.

Effloresco's Khimaira alias Katla, 2 vuotta 7.4.2012
Huomenna Katla juhlii siis 2-vuotissynttäreitään, ja sen kunniaksi käytiin ottamassa tänään ylläoleva Virallinen Synttärikuva paikallisella lempparihiekkakuopallamme. Kuopalla oli vielä yllättävän paljon lunta ottaen huomioon että meillä kotona 20 kilsaa etelään kukkivat krookukset pihalla ja kurjet huutelevat jo naapurissa, mutta sehän ei tahtia haitannut. Hanki kantoi mukavasti ja aurinko paistoi aamun lumisateen jälkeen lämpimästi, ja koirilla oli tietysti pitkästä aikaa kuopalle päästyään hurjan hauskaa. Sinänsä kuoppana tuo ei ole kauhean iso (ainakaan näin entisestä kangasalalaisesta, te kyseisellä suunnalla asuvat tiedätte mistä puhun), mutta kuitenkin sen kokoinen että siellä on tilaa vetää oikein kunnolla rallia ja ylämäkitreeniin se on aivan loistava paikka. Kisakausi nääs lähestyy...

Aslan ja Edana kuopan laitamilla

Katla, Sysi, Aslan, Velmu ja Edana riekkumassa

Horna ihmettelee, rinteessä Edana, Velmu, Aslan ja Katla