Pellen sievä masu

Onneksi nyt jo uskaltaa todeta että me tosiaankin selvittiin Pellen lauantaisesta keppionnettomuudesta aivan ilmiömäisellä tuurilla, potilas on meinaan parantunut mielestään jo sellaista tahtia että hirvittää. Ei voi kuin taas kerran todeta että kyseisen pesueen eläimiä todellakin kuvaa parhaiten ilmaisu "pelottavan elinvoimainen"!

Tältä se näyttää nyt, se kuuluisa kepinreikä:

Eli mitättömän pieni vaurio pinnalle päin, mutta verta riittikin sitten rutkasti sekä ulospäin että myös nahan alle:

Seisoessa kaikki tuo "irtoveri" holahtaa roikkumaan rinnan alle pussille, eli Pellellä on nyt hieno toispuoleinen utare kuin pahimmillaan imettävällä nartulla. Toivottavasti se imeytyy aikanaan poiskin, tuli meinaan jossain mielenhäiriössä ilmoitettua Pelle taannoin Järvenpäähän näyttelyyn toukokuun lopulla...

Mutta nyt ei kun vaan toivotaan että antibioottikuuri pitää pöpöt kurissa eikä haavaa tarvitse avata puhdistusta varten. Keppi upposi siis rintalihakseen semmoiset 10-15 cm, mutta onneksi se oli niin vaakatasossa että pysyi todellakin lihaksessa. Jos se olisi mennyt hiemankin yläviistoon niin keuhkot olisivat olleet suoraan tulilinjalla, ja vähän enemmän taaksepäin olisivat puolestaan vatsanpeitteet voineet olla jo vaarassa. Pellen lisäksi muuten viime lauantaina toinenkin whippet juoksi kuulemma vastaavasti keppiin, mutta sen tapauksessa jouduttiin jo paljon isompaan leikkaukseen kepin mentyä vatsaonteloon asti :-( Eli kannattaa tosiaankin varoa niitä karsintahakkuumetsiä... vaikka lopun kaiken eihän näitä koiria voi pumpulissakaan pitää ja ainakin meidän tapauksessa jopa oltiin ns. pomminvarmasti turvallisella alueella eli hiekkakuopalla. Elämä on.