Kauden toiset ratakirjat plakkarissa

Edana kipaisi eilen Kartanolla viimeisen ryhmäkoejuoksunsa hyväksytysti, ja ratakirja-anomus lähti siis tänään eteenpäin. Aiemmin kesäkuussa Katlahan juoksi jo omat ratakirjansa, ja vielä olisi toiveissa loppukaudesta saada sellaiset myös Nikelle. Hurtta joutuu odottamaan omiaan sentään ensi kesään.

Edanan 350 m ryhmässä juoksivat kavereina Katla ja Sisun sisko Nuudeli. Edanalla oli ehdottomasti paras startti ja se liukeni jo parin metrin karkumatkalle, mutta kerran käynnistyttyään Katla aloitti vahvan nousun ja maaliviivalle Katla ja Edana taisivat tulla samaan aikaan ellei peräti Katla ollut edellä. Nuudeli tuli maaliin sitten vähän jälkijunassa, mutta vieheelle kerran päästyään valloitti sen niin tehokkaasti että Edanalla ei ollut toivoakaan päästä lähelle ja Katlakaan ei voinut kuin mulkoilla vierestä pahasti kun jenkkikoppa esti sitä itseään pureutumasta kiinni rättiin. Nuudeli irrotettiin vieheestä lopulta rata-alueen ulkopuolella :-)

Kaikki kuvat by Liisa Toivanen, ja huomatkaa erityisesti Katlan harvinaisen paljonpuhuvat katseet!

Sekalainen rästipäivitys

Jotenkin on ollut nyt niin touhua vähän joka rintamalla, että blogin päivitys on seisonut tärkeysjärjestyksessä suunnilleen sijalla ö. Mutta ennen suurempaa päivitystä pikakelauksena edellisen päivityksen jälkeen tapahtuneita juttuja:

Maastoderbyt juostiin Iitissä hiekkakuopalla 18.5., ja meiltähän tänä vuonna derbyvuorossa oli tietysti Katla. Katla kävi vetäisemässä keskinkertaisen alkueräsuorituksen saaden pisteitä 220, ja finaaliin ei ollut niillä asiaa joten sen lopullinen sijoitus oli vaatimattomasti 8/9. Treenarin silmiin meno näytti kuitenkin taas jo pykälää paremmalta kuin edellisissä kisoissa, joten sinänsä ihan ok suoritus tässä vaiheessa kautta. Ja Katlahan on tunnetusti aina erittäin fotogeeninen valokuvissa, niin myös Iitissä (kuva Sakari Lampola):

Täydelliset tulokset löytyvät täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2013/derby.htm.

Maastoderbyjen jälkeen Katla onkin keskittynyt sitten ihan puhtaasti treenaamiseen radalla EM-kisoja odotellessa, ja siinä sivussa se juoksi itselleen myös ratakirjat kesäkuun puolivälissä. Ei kun rataderbyjä suunnittelemaan...

Nike puolestaan saavutti kesäkuun alussa virallisen kisaiän eli 15 kk, ja sen kunniaksi se kävi korkkaamassa kertaheitolla oman kisauransa alkuun sekä näyttelyissä (Whippet-Harrastajien erikoisnäyttely 8.6.) että maastoissa (Vintyt KV-maastot 15.6.). Huomattavan osan meidän yllättävästä osallistumisinnostamme selittää toki se, että kummatkin kokkareet pidettiin naapurissa Mustialassa. Erkkarissa Nike esiintyi vielä junnunartuissa, koska se täytti 15 kk vasta seuraavana päivänä eli 9.6. Tuomarina oli yksi lajin grand old maneista eli Bo Bengtson, joka ei varsinaisesti ihastunut näkemäänsä Niken todella nätistä esiintymisestä huolimatta vaan antoi Nikelle kättelyssä perinteisen metsämiehen sertin eli H:n. Arvostelussa todettiin ettei Nikellä ollut alaleukaa eikä kulmauksia, mutta luusto oli sentään erittäin hyvä ja liikkeetkin "ok". Kuviin Nike ei tainnut tarttua kenellekään, mutta erkkaritulokset sentään löytyvät netistä täältä: http://whippetharrastajat.fi/erkkari2013tulokset.pdf.

Viikkoa myöhemmin vuorossa oli siis meille varsinaisesti luontaisempaa toimintaa eli maastokilpailu, ja Nikehän kisasi yk-nartuissa. Ikää huimat 15 kk ja 6 pv eli varmasti kisojen nuorin osallistuja yhdessä veljensä Luigin (Machine Gun) kanssa. Pientä jänskänpoikasta oli ilmassa alkuerästartin aikoihin, koska Nike ei ollut koskaan aiemmin juossut a) mantteli päällä b) koppa päässä c) kaverin kanssa d) maastovieheen perässä. Kohdat a) ja b) eivät aiheuttaneet hämmennystä ja kyllä se lähti d):nkin perään, mutta kohta c) oli selvästi vähän outo kokemus alkuerässä ja suoritus menikin Niken osalta melko lailla kaverin eli C'mere Jääkukan peesailuksi. Pisteitä Nike sai 212 eli pääsi kuitenkin finaaliin, sen sijaan velimies Luigi seurasi omaa pariaan niin perusteellisesti että sai pisteitä nollan, ja taisi päättää jäädä vielä vähän kotiin kasvamaan ennen seuraavia kisoja. 

Finaalissa Niken pariksi tuli Pellen nuorempi siskopuoli Tarumetsän Yöttömän Yön Juhla. Jouduimme odottelemaan kohtuullisen kauan radalle pääsyä paikassa missä Nike näki edellisten koirien suoritukset, ja yhtäkkiä jokin naksahti neidin päässä siihen malliin että finaalisuoritus olikin sitten jo ihan eri tason menoa. Tuomaritkin tykkäsivät 241 pisteen verran, joten Niken loppusaldoksi tuli 453 pistettä ja sija 4/8. Treenarille jäi myös sen sortin hyvä fiilis kisasta että ilmoitin Niken jo seuraaviin kisoihin heinäkuulle, nimittäin Kaanaan moottoriradalla juostaviin PMM-kisoihin 14.7. Odotellessa Nike treenaa nyt radalla, ja katsotaan josko niitä kirjojakin saataisiin jo alulle sitten jossakin vaiheessa. Ja Mustialan täydelliset tulokset löytyvät tietysti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2013/vityt.htm.

Nike ja hurrrrjan näköinen mutta koiran itsensä mielestä yllättävän jees jenkkikoppa elämänsä ensimmäisessä yhteistyöstartissa (kuva Jaakko Stenroos):

Muista otuksista Pelle, Velmu ja vieraileva tähtemme Pöpi ovat urakoineet ahkerasti koejuoksukavereina sekä omille että muiden koirille, ja Edana puolestaan on juossut omia koejuoksujaan siihen malliin että viimeistä ryhmää vaille kirjat ovat hallussa. Hurtta on ollut mukana aktiivisesti vähän joka harrastuksessa tsemppiryhmässä, ja välillä päässyt puuhailemaan kaikenlaista kivaa ihan omillaankin kuten työpaikan virkistyspäivässä toukokuun puolivälissä Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Ei tästä voi juuri sinivuokot sievemmiksi tulla, vai mitä?

Seuraava päivitys onkin sitten suurempi reportaasi iloisesta turneestamme Saksanmaalle juhannusta juhlimaan, mutta se saa nyt odottaa huomiseen!

Nollasta sataan eli kisakausi käyntiin

Kevään tulon huomaa viimeistään siitä, että yhtäkkiä kalenteri täyttyy tapahtumista ja kissanristiäisistä niin pullolleen että kaiken kiireen keskellä blogipäivityksetkin tuppaavat jäämään jalkoihin. Joten kerralla tiivistetty pläjäys kauden alun tunnelmista, ja vähän muustakin.

Tämän kesän kisaputki käynnistettiin siis Katlan kanssa 28.4. Mustialassa Whippet-Harrastajien maastomestaruuksissa ja sitä jatkettiin heti viikon päästä 4.5. Laihialla Suomi-Cupissa. Erinäisistä syistä johtuen olemme himpan myöhässä Katlan treenauksen suhteen kauden alkua ajatellen, joten odotukset eivät olleet näihin alkukauden kisoihin vielä kovin kummoiset. Mutta oi miten mukava olikaan taas päästä tositoimiin piiiitkän talvilevon jälkeen... jostain syystä grillimakkarakin maistuu aina paremmalle kisapellon laidalla!

Mustialassa Katlan alkuerän juoksu oli ihan ok, mutta finaalistartti aiheutti harmaita hiuksia handlerille senkin edestä. Katlan ja parinsa Encautom's Christmas Giftin ajolinjat eivät nimittäin osuneet sitten niin yhtään sopivasti, ja tuloksena oli komea törmäys ja kasa kuperkeikkoja. Onneksi kumpikin osapuoli selvisi ilman suurempia lommoja, ja lopun kaiken viime vuoden mestarin Katlan sijoitus oli ihan kunniallinen 8/25 pistein 233+233=466. Ehdottomasti ilahduttavinta on kuitenkin että törmäily ei näytä aiheuttaneen myöskään jälkivaivoja, koska Katlahan on taistellut viimeiset 1,5 vuotta vanhan selkävamman aiheuttamien jumien kanssa ja vihdoin tänä keväänä on alkanut näyttää että selkä olisi kunnossa. Itse asiassa Katla sai vasta luvan aloittaa treenauksen täysillä kuukausi sitten, joten todella hienoa että selvittiin säikäyksellä ja homma voi jatkua suunnitelmien mukaan.

Mustialan erityisen ihana puoli kisapaikkana on varttitunnin kotimatka kisapäivän jälkeen, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Laihiasta seuraavana viikonloppuna. Paikalla oli oltava viimeistään 7.45, joten kisajunamme starttasi Jokioisilta klo 3.00 ja takaisin kotona oltiin samana iltana klo 23 jälkeen. Pitkän kisapäivän takia mukaan oli vielä otettava koko koirajengi, eli yhdeksän whippettiä matkusti uuden kisajuhtamme Jeep Grand Cherokeen takaosassa ja Ukko pääsi paraatipaikalle etupenkille. Hiukan oli ahdasta edessä kun sinne piti vielä survoa kaikki tarvikkeetkin, mutta onneksi Ukko osaa käyttäytyä hyvin sivistyneesti autossa. Noin muutenhan Laihialla oli taas oikein mukavaa, ja täytyy sanoa että Jeepillä ajaminen käy aika puhtaasti huvista sekin joten matkasta viis (niin kauan kun ei katso bensalaskua; 4,7-litrainen veekasi ei ole ihan se pihein kulkupeli. Mutta ai että se murisee mukavasti..). Kisojen osalta Katlan suoritukset eivät oikein miellyttäneet tuomareita, joten lopullinen sijoitus oli 5/9 pistein 227+199=429. Taisi kunnon puute vielä näkyä pitkillä liki 700 m radoilla, ja ehkä se edellisen viikonlopun tällikin vaikutti osaltaan. Edelleen kuitenkin kisan jälkeen Katlan selkä vaikutti oikein hyvältä joten oikealla tiellä ollaan; kuntoa saa helposti lisää myöhemmin jos vaan kroppa alkaa nyt kestää kunnolla treeniä.

Nyt Katlalla on menossa kahden viikon lepoputki (= pyöräilyä, uintia, pari ratavetoa, paljon vapaata juoksua ja kuukausittainen osteopaattikeikka. Lepo on suhteellinen käsite), ja sitten on vielä tiedossa derbymaastot Iitissä 18.5. Sen jälkeen seuraavat kisat taitavatkin olla Katlan osalta Saksassa Halbinsel Pouchissa juhannuksena, kyseessä siis EMM-13 jossa Katla edustaa Suomea whippetnarttujen joukkueessa. Katlan sisko, Sveitsin maastomestari 2012 Kimara on puolestaan valittu Sveitsin joukkueeseen, joten saadaan aikaan myös perheensisäinen kilpailu kahden sinisen sisaruksen välillä!

Alla Katlan oma sininen tyylinäyte Mustialan finaalissa, kuvaajana Sakari Lampola:

Ratakausikin saatiin jo käyntiin Hyvinkäällä 7.5. kevään ensimmäisissä treeneissä. Paikalla oli noin puoli Suomea joten meidän porukka pääsi juoksemaan vasta auringonlaskun aikoihin, mutta onneksi näihin aikoihin valoa riittää jo aika myöhään! Edanan koppitreenit, ja muutkin treenit, jäivät pahasti vaiheeseen viime elokuussa kun se loukkasi kintereensä, joten aloitimme sen kanssa nyt varovasti 280 m handslippinä kopin vierestä. Vähän jännitti etukäteen miten homma sujuu koska Edana oli aiemmin juossut vain Kartanolla, ja Hyvinkään viehe on tunnetusti kovin erilainen (se oli myös varsin kutistunut loppuillasta). Mutta Edana sanoi PÖH ja kipaisi lentäen matkaan, joten ei kun koppitreeniä kehiin vaan ensi kerralla. Katla puolestaan urakoi 350 m ihan kopista kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja sehän alkaa mennä jo kaarteetkin varsin hyvän näköisesti joten lähiaikoina hommaa laajennetaan vihdoin kaverien kanssa juoksemiseen. Muita ratakirmailijoita meillä ei sitten ollutkaan, kun Nike aloitti kuukauden juupas-eipäs -väännön jälkeen viralliset ekat juoksut kätevästi Suomi-Cuppia seuraavana päivänä, ja kaikki pojat ovat jääneet radalta eläkkeelle. Paitsi tietysti Hurtta, mutta se taitaa odotella vielä Kartanon mölliharkkoihin ennen oman uransa käynnistämistä.

Edana Hyvinkään illassa, kuvaajana Heli Koskinen:

Hurtta kävi ekoilla rokotuksilla vappuaattona, ja silloin painoa oli kertynyt 6,3 kg. Se on siis itse asiassa ainakin tällä hetkellä pienemmästä päästä veljessarjaansa, joten hiukan uskallan jo toivoa että meille olisi pitkästä aikaa kasvamassa taas mittoihin menevä miekkonen. Kitukasvuisuus ei todellakaan johdu ruuan puutteesta koska Hurtta syö kuin hevonen, ja lihaskuntoakin sillä riittää vaikka muille jakaa kun kerran kasvaa 10 koiran lauman pahnanpohjimmaisena. Tähän asti Nike on ollut Hurtan paras leikkikaveri, mutta nyt kun Nike masentelee naisenvaivojensa kanssa on Edanasta tulossa kovan luokan treenari pikkumiehelle. Ja vähitellen Katla-tätikin alkaa jo pehmitä veljenpojalle.

Hurtta onkin ylipäätään todella fiksu pikkumies: se on jo melkolailla sisäsiisti eli osaa hienosti kipaista ulos kun tarve iskee, remmissä kulkee oikein nätisti (ainakin jos ei ole mitään kiinnostavaa kauempana), automatkailu on aivan pala kakkua ja itse asiassa suorastaan hurjan kivaa, ja kuten Hurtan viime viikkojen aikana tavanneet voivat todistaa niin KAIKKI ihmiset, koirat, kissat, papukaijat, kilpikonnat ja suunnilleen kastemadotkin ovat siitä AIVAN ihania. Kuten myös pölynimurit, sekä perinteinen Dyson että Roomba (viimeksimainitun se on oppinut jopa starttaamaan itse, eli kohta sille voi näemmä jo ulkoistaa talon siivoushommat). Tuoreimmat Hurtan aluevaltaukset ovat tärkeät whippetin perustaidot uinti ja hiekkakuoppailu. Uimassa se kävi ekan kerran eilen Liedossa Sirifassa Katlan kaverina, ja hyvin polskii. Hiekkakuoppailu puolestaan korkattiin kotikuopalla Humppilassa jo huhtikuulla kun lumet sulivat, mutta tänään Hurtta pääsi vihdoin Katlan ja Edanan seurassa The Hiekkakuopalle eli Kangasalan Vehoniemeen kun käytiin ohimennen vanhoilla kotinurkilla visiitillä. Voi sitä liikunnan riemua, kun 3,5 kk ikäinen whippetinpoikanen näkee aakeen laakeen ja pehmeän hiekan ympärillään!

Schönheit und leistung, ja muita kuulumisia

No niin, viimeisetkin kuvat parin viikon takaisista Tampereen inttimaastoista alkavat olla vihdoin julki joten on korkea aika päivitellä Cwiccelien wipujen toimia taas viime ajoilta!

Katlalla oli varsinainen tehoviikonloppu 7. ja 8.7.: ensin lauantaina Karjaan KV-näyttely ja heti perään sunnuntaina sitten Tampereen KV-maastot. Syynä moiseen oli tietysti se, että vielä Karjaan näyttelyn ilmovaiheessa FCI edellytti että koiralla piti olla vähintään arvostelu EH yli 15 kk iässä kansainvälisestä näyttelystä ennenkuin se sai ottaa vastaan CACILin tai varasellaisen. Ja kun nyt vähän toiveissa oli moisia metsästää Tampereelta Katlalle ja sen toistaiseksi ainoa näyttelykäynti oli pentuluokassa niin hoppuhan meille meinasi tulla. Kerkisin juuri onnitella itseäni kun nippanappa kuitenkin ehdin ilmoittaa Katlan Karjaalle - kunnes FCI viikkoa myöhemmin julkaisi uudet säännöt joiden mukaan CACILit jaetaan 1.7. alkaen ihan ilman mitään näyttelyvaatimuksia kilpailuluokan kahdelle parhaalle koiralle. Kiitos FCI, aivan häikäisevää tiedotustoimintaa!

Mutta eipä siinä mitään, kun kerran Katla oli näyttelyyn ilmoitettu niin sinnehän me mentiin. Whippetit olivat kerrankin suunnilleen viimeisinä iltapäivällä, mutta kun näyttelyssä oli oltava jo puolenpäivän aikaan niin kerkisimme hengailla paikalla useammankin tunnin etukäteen. Erinomainen tilaisuus shoppailuun siis, varsinkin HauHau-myyjä sai kortin laulamaan ja matkaan tarttuikin iiiiso kassillinen kuivattuja kanafileitä ja muuta mukavaa purtavaa varsin kokonaisedulliseen hintaan (10 koiran taloudessa ostetaan asiat aina tukkutyyliin). Ilma oli sekä kuuma että kostea ja hieman huolestuneena aloin jo tähystellä lähestyviä mustia pilviä, mutta sitkeästi kuitenkin Forecan sääennuste lupasi vain hellettä ja paistetta koko päiväksi. Joopa joo. Sade pysyi kurissa tasan siihen hetkeen kun whippetit vihdoin pääsivät kehään, ja sitten me kastuttiin. Tuomarina oli britti Mark Cocozza, joka oli selvästi sitä mieltä että brittiläiset rodut kestävät vettä ja vaati sijoittamaan pöydänkin avoimen taivaan alle asian varmistamiseksi. Kun vielä tuomari onnistui arvostelemaan läpi kaikki ilmoittautuneet 9 (näyttelylinjaista, mukana myös kolme erittäin menestynyttä valiota) urosta ilman yhtään ainoaa SA:ta, alkoi koko homman järkevyys jo tuntua kovin heikolta sinisen ratakireän omistajasta. Vaan niinhän siinä kävi että Katla sai kuin saikin himoitun EH:n, toki sijoitus oli luokassaan viimeinen eli neljäs AVO-nartuissa mutta who cares! Todennäköisesti syynä oli lähinnä se, ettei kukaan ollut muistanut kertoa herra Cocozzalle jotta Suomessa koirille voisi antaa myös EH:ta huonompia arvosanoja, mutta edelleen: who cares... Arvostelun perusteella Katlassa oli hyvää koko, kaula ja rintakehän syvyys sekä seisoessa selkälinja, moitteita tuli heikosta alaleuasta, heikoista ranteista (?) ja selkälinjan putoamisesta liikkeessä + driven puutteesta. Katla esiintyi oikein nätisti joten siitä täydet pointsit, ja nythän sillä on sitten näyttelytulos jolla se valmistuu sekä kansalliseksi että kansainväliseksi käyttövalioksi! Muut kyseisten tittelien vaatimuksethan on ihan pala kakkua :-p

Karjaan inttinäyttelyn täydellisiä tuloksia voi ihmetellä täältä: http://www.whippetharrastajat.fi/n_12_karjaakv.htm

Sunnuntaina 8.7. Katla-parka revittiin sitten taas ylös aamu-unilta klo 5, ja matka suuntautui vuorostaan kohti Kaanaan moottoriurheilukeskusta Teiskossa. Mukaan lähti myös Pelle kokeilemaan kisaonneaan kauden ekoihin maastokisoihin, sekä turistiosastolle Nike & seuraneiti Edana. Luvassa oli vaihtelevaa kesäsäätä, joten auto oli kattoa myöten täynnä niin paiste- kuin sadeosastolle sopivaa varustetta ja onneksi näin koska kumpiakin myös tarvittiin päivän mittaan. Kisapaikka osoittautui motocrossradaksi jonne oli tehty varsin perinteistä poikkeava rataviritys: pehmeä mutta tiivis hiekka alustana ja hurjasti siksakkia sekä ylösalas menoa ja vain muutama pidempi revittelysuora eli teknisesti vaativa rata siis. Semmoisethan sopivat Katlalle kuin nenu päähän joten siltä osin olin ihan tyytyväinen, sen sijaan hieman nikottelua (molempien omistajatahojen kannalta) aiheutti Armin eli Adagio Caramellan osuminen ensikilpaansa Katlan alkueräpariksi. Armihan on vallan vimmattu menijä, mutta tunnetusti yleensä näyttelylinjaisten ja ratarassien välillä on tiettyjä nopeuseroja mikä maastokisoissa ei aina ole ihan hyvä juttu. Vaan turhaan tuli meidän murehdittua, Katlalla ja Armilla natsasi hienosti yhteen eli tekninen rata niisti Katlan vauhdit sen verran pois että Armi pysyi hyvin menossa mukana, ja vieheelle se taisi jopa saapua lopulta ensimmäisenä. Katlalle pisteitä kertyi mukavat 253 ja johtopaikka alkuerien jälkeen, ja Armikin oli sijalla 15 mikä ei ole ollenkaan hassumpi juttu 30 (!) nartun joukosta. 

Katla punaisella ja Armi sinisellä, alkuerät menossa siis (kuvaajana Sakari Lampola).

Pellen osalle arpaonni heitti alkueriin oman isin eli Tuulikellon Cocon, ja odotin mielenkiinnolla miten herroilla sopii tyyli yhteen. Cocolle selvästi homma toimi paremmin eli sille 229 pistettä ja 18. sija alkuerien jälkeen, Pelle sen sijaan surffaili kasaan vaatimattomat 207 pistettä jolla irtosi sija 27/29. Wau. Intoahan Pelleltä ei todellakaan puuttunut ja vieheen tapposyöksy oli varmasti uran komein (muovinauhakokoelmakin kasvoi taas puolella metrillä, käsittämätöntä miten se onnistuukin aina imemään kitusiinsa vieheen jopa koppa päässä), mutta noin muuten näytti siltä että iloinen mieli taisi tällä kertaa vähän korvata puuttuvaa älyä. Tähän tyyliin! (kuvaajana Karoliina Heikkinen):

Finaaleja odotellessa sitten taivas alkoi uhkaavasti synkistyä, ja sateeksihan se lopulta meni. Katlalla kävi tuuri ja sen finaalijuoksu osui kuurojen väliin, pariksi puolestaan sille tuli Sisun siskopuoli Nyanssin Benelope joka oli kakkosena alkuerien jälkeen muutaman pisteen Katlan perässä. Päällisin puolin juoksu sujui ihan ok, mutta Katlan osalta ainakin jäin kaipaamaan sitä jotakin sähäkkyyttä mitä alkuerän menossa oli. Pisteissä eroa ei paljon kuitenkaan näkynyt suhteessa alkueriin eli finaalista Katla sai 245 pistettä ja kokonaistulokseksi siis 498, sen verran kumminkin pudotusta tuli että alkuerien ykkössija vaihtui lopulta kakkostilaan kun alkuerien jälkeen kolmantena ollut Attraction juoksi hienot 257 pistettä finaalissa ja meni siis neljällä pisteellä Katlan ohi. Kaikesta huolimatta pakkohan tuon sinisen pystykorvan menoon on olla tyytyväinen: uran kolmas kilpailu jossa lopullinen sijoitus siis 2/30, toinen maastoserti ja vara-CACIL vielä kaupan päälle :-D

Norminarttujen palkintopallilla: 1. Attraction, 2. Katla ja 3. ruotsalainen Torshammarens Tiili (kuva on myös pöllitty Torshammarens Whippets -blogista).

Pellellä ei sitten käynyt yhtä hyvä tuuri sään suhteen kuin Katlalla, taivaat nimittäin päättivät avautua vähän pitemmän poutajakson jälkeen uudelleen juuri kun me oltiin varustetarkistuksessa. Pelleä moinen ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, ja finaaliradalla se olikin aivan kuin uudestisyntynyt. Kaverina sillä oli toinen ruotsalainen Torshammarens Kol, mutta sillä ei ollut paljoa sanomista kun herra Peloton veti ja tunteella. Finaalista Pelle saikin 249 pistettä, mikä oli itse asiassa viidenneksi parhaat finaalipisteet normipojissa (ja enemmän kuin Katlalla). Pelle lopulta kohensikin loppusijoitustaan sijalle 23/29 yhteispistein 453. Nyt kun saisi sen vielä juoksemaan kaksi hyvää rataa samojen kisojen aikana... Muista puutteistaan huolimatta kuitenkin täytyy taas kerran todeta että Pelle on ehdottoman fotogeeninen koira, alla tooosi hieno muotokuva siitä alkuerien surffailun lomassa (kuvaajana Sakari Lampola):

Ja kisojen täydelliset tuloksethan löytyvät perinteisesti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2012/Tampere.htm

Nyt sitten seuraavat maastokisat meidän porukalla ovat Mikkelin maastot 28.7., jonne meiltä on lähdössä kisaamaan Katlan kaveriksi vaihteeksi Horna. Hornahan on perinteisesti kipaissut kerran kesässä Mustialassa, mutta kun tänä kesänä siellä ei ole yksiäkään kisoja niin tuumasin että käyhän se toinenkin koulutila eli Otava. Ainakin luvassa on mielenkiintoinen päivä, jos ei muuta :-)

Ratapuolella meillä on ollut varsin hiljaista viime aikoina, kun nuoriso vasta treenaa ja vanhuksista Sisu on päättänyt jäädä ihan omatoimisesti eläkkeelle tai ainakin pitää sapattivuoden ja Pelle keskittyy nyt maasto- ja kauneuskilpailuihin. Pientä korjausliikettä on sentään luvassa tulevana keskiviikkona eli 25.7., jolloin Velmu käy kipaisemassa Turussa etanalähdön 280 m - viime torstaina Kaupissa sen aika oli 20,13 joten ihan ollaan oikeassa luokassa :-p Ennätys Velmulla on sentään reippaasti alle 20 sekunnin, mutta sen treenaus on tänä kesänä painottunut aika vahvasti vapaana rallaamiseen maastokisoja ajatellen ja vetojen puutteen huomaa kyllä vauhdeista. Mutta katotaan miten käy, ainakin on todella kivaa että TVK:kin on alkanut nyt järjestää näille hitaammille omia startteja! Muun porukan osalta Aslanin hermojenkasvatus ja kaarreharjoitus alkaa vihdoin tuottaa tulosta, ja viime torstaina se juoksi Kaupissa ihan siististi 350 m Nyanssin Benelopen koejuoksukaverina aikaan 23,99 eli suunta on oikea. Katla puolestaan ilahdutti viime viikon möllitreeneissä kipaisemalla ekan kerran tänä vuonna radalle päästyään samoin tein koko 350 m handslippinä, eli eiköhän me sekin jossain vaiheessa saada vielä radalle vaikka tämä kausi keskitytäänkin maastoiluun. Edana kipaisi myös reippaasti toista kertaa elämässään radalla samoin tein 350 m handslippinä - ja sen jälkeen saman takaisin toiseen suuntaan kun mammaa tuli ikävä just maaliviivalla (blondi ei ilmeisesti tajunnut että mamma olisi ollut 20 metrin päässä maaliviivan toisella puolella). Sen osalta siis helpotetaan hommaa ja keskitytään vähäksi aikaa ensin vieheen ihmettelyyn kaarretreenissä ja kopituksen saloihin. Ja pahnanpohjimmainen Nike on vaan joka suhteessa todella pätevä pentu; avoimen kopin läpi mennään jo hienosti ja koneviehekin saa kyytiä. Sen lisäksi se on myös fiksu ja todella kaunis, vai mitäs sanotte tästä 4-kk-posetuksesta? Äiteensä kuva :-)

Mittauksia

Neiti Edana täytti 12 kk viime perjantaina, joten turhia aikailematta tuumasin että ei kun mitoille ja nappasin Edanan mukaan eilen Hyvinkäälle Luhtarien treeneihin jossa moista huvia oli tarjolla. Etukäteen arvelin Edanan mitaksi jotain Pellen luokkaa eli 49,7, mutta sen verran oven takana täydessä käynnissä olleet ratatreenit toivat lisää ryhtiä matkaan että viralliseksi tulokseksi tuli lopulta 50,4 cm. Joka tapauksessa poniluokkaan käypi siis Edanan tie, vaikka toki se on reilusti sentään äitiään pienempi (Tinsley on Aslanin mitoissa eli 54 cm). Edana on kyllä kasvanut aika mielenkiintoisesti, meille tullessaan 7 kk iässä se näytti vielä menevän hyvinkin mittoihin, mutta maalis-huhtikuussa se otti uuden kasvuspurtin ja hujahti siis lopulta parilla sentillä yli. Tosin vielä enemmän pituutta tuli selkään, sille nimittäin istuu nyt hienosti sama 56-senttinen takki kuin Aslanille. Pikajuoksijan kroppa sanalla sanoen... nyt sitten vaan vähitellen  radalle treenaamaan ja kirjoja hankkimaan, ja jos kaikki menee putkeen niin kauden lopulla Edana ehtisi jo kokeilemaan kisaamistakin.

Edanan sisko Calida (Shannon Down Play With Fire) muuten muutti tällä viikolla USA:sta Hollantiin, ja siellähän asuu jo ennestään myös veli Kennet (Shannon Down Rapid Fire). Joskus olisi mukava vaikka pitää sukukokousta jos sinne suunnalle sattuu!

Tänään puolestaan Aslan ja Horna kävivät ohimennen puntarilla kun oli eläinlääkärille muutenkin asiaa: Aslan 17,9 kg ja Horna 13,8 kg. Ottaen huomioon että niillä on eroa säkäkorkeudessa 2 cm niin 4 kg ero painossa on aika paljon... mutta Hornahan olikin se ylifeminiininen otus :-p Aslanissa taasen on edelleen ainakin 1,5 kg liikaa kisakuntoon, mutta suunta on ainakin oikea ja keskenhän tuon treenaus on vielä muutenkin. Eilen Aslan urakoi Sisun kanssa Hyvinkäällä 350 m koejuoksukaverina Weikotin JZ-tytölle (olisko ollut Toini?), ja voittajan ajaksi saatiin 24,4. Omiin silmiin koejuoksija tuli ekana maaliin ja Aslan sitten perässä muun rykelmän kanssa, mutta TK:ssa julkaistujen aikojen perusteella koejuoksukoira sai ajaksi 25,5 ja voittaja 24,4 - ota näistä selvää. Joka tapauksessa, selvästi Aslanille Hyvinkään rata oli edelleen vaikeampi juosta kuin Kartano eli pää tuppasi nousemaan takakaarteessa vaikka muuten se juoksikin hyvin kiskolla koko matkan. Jatkamme harjoituksia. Ainakin Aslan oli sentään jo selvästi nopeampi kuin toinen koejuoksuparivaljakkomme Pelle & Velmu, jotka myös kipaisivat kaverikoirina 350 m yhdessä Lempin (Puhurin Zyrethe) kanssa. Lähtö oli hieno ja tasainen, voittajan eli Pellen aika puolestaan huimaava 26,2 ja koekoiran 26,8. Kröhöm, ehkä Pelle taitaa keskittyä jatkossa enemmän sinne maastopuolelle... tosin eihän se ole edes treenannut enää radalle tällä kaudella kun eilinen oli sille vasta toinen veto koko vuonna.

EDITtinä: Aslanin ja Sisun startti oli ilahduttavasti tarttunut myös videolle, kuvaajana Marinka Pyy: http://www.youtube.com/watch?v=bnoVnN-daz0&feature=plcp. Videon perusteella koejuoksija tosiaan voitti, Sisu kiristi loppusuoralla tahtia huimasti ja Aslanilla ei vielä pokka pitänyt yrittää sisäkautta ohi Filasta. Sanoinko jo että jatkamme harjoituksia...

Ja eilen tuli vielä ilmoitettua Pelle & Katla viime tipassa kisaamaan Tampereen KV-maastoihin 8.7., Katlahan aikoo kätevästi myös käydä Karjaan KV-näyttelyssä edellisenä päivänä 7.7. eli sillä on tiedossa varsinainen "schönheit und leistung" -viikonloppu.

Elämä on yhtä juhlaa

Erinäisistä käytännön syistä cwiccelä tiimi on loistanut poissaolollaan perinteisten harrastusten, eli rata- ja maastokisojen, osallistujakaartista kesäkuussa, mutta siitä huolimatta (tai sen takia?) viime aikoina on ollut vaihteeksi suorastaan nousujohteiset fiilikset koirahommien suhteen. Männäviikon saldona voimme todeta mm. seuraavaa:

Lauantaina 9.6. juostiin Tähtisprintterit Hyvinkään radalla, ja vaikka varsinaista kisakoiraa ei meiltä tänä vuonna vielä irronnutkaan niin Aslan pääsi kuitenkin koejuoksijaksi testaamaan finaaliradan. 280 m meni aikaan 19.81, mikä nyt sinänsä ei ole varsinaisesti vielä hurrauksen arvoinen aika mutta ei kuitenkaan enää ihan toivoton varsinkin verrattuna varsinaisessa TS-kisassa juostuihin tuloksiin (löytyvät Fast Pack's -tietokannasta). Muutenkin selvästi Aslanilla oli taas tapahtunut kehitystä nupissa sitten edellisen Hyvinkään keikan, startti paranee kerta kerralta vaikka kopissa rytisee edelleen vähän turhan kovasti, ja juoksulinja painui sekin jo nätisti lähelle kiskoa. Etukäteisinnostus on kyllä edelleen sekä kovaäänistä että handlerin hauista kasvattavaa, mutta varsinainen kopitus onnistui jo ihan helposti vaikka kokeilimme ekan kerran valjaita pannan sijaan. Hyvin toimi, eli näillä mennään nyt jatkossa (Zero DC:n canicross-valjaat, istuvat hyvin ja ovat yllättävän helpot riisua/pukea). Ja koppana Aslanilla on ollut nyt jokusen startin ajan kokeilussa muovinen lurcher-koon koppa, joka sekin tuntuu tällä hetkellä aika nappijutulta. Kokonaispaketti siis alkaa olla kasassa pikkuhiljaa, nyt vaan treenataan vielä ne vauhdit esiin niin vot.

Muuten Tähtisprinttereissä tietysti jännättiin Katlan veljen Kippiksen (Effloresco's Kajanos) elämän ekaa kolmen startin kisaa, joka lopun kaiken meni niin putkeen että Kip juoksi poikien A-finaalin neloseksi ja sai vielä erikseen kiertopalkinnon finaalien nuorimpana koirana. On se vaan hyvä! Kippiksessä jaksaa myös ihastuttaa sen tavaton rentous radan ulkopuolella, se on niin cool kuin vain olla voi eli täysin päinvastainen kuin mielipuolena radan ja vieheen yleissuuntaan riekkuva velipuoli Aslan. Myös toinen musta treenikaveri eli Nala (Probaxon Bubble) suoriutui vähintään kunnialla elämänsä ekoista arvokisoista, ollen lopulta yk-tyttöjen kakkonen toisen hurjan jenkkisukuisen menijän Lyytin (Winsome Yankees Apache) jälkeen. Ei siis yhtään hassumpaa treeniporukkaa meidän jengillä...

Alla Aslan TS-koejuoksussa, Kerttu Haaslahden kuvaamana (lisää kuvia kisoista löytyy täältä):

Sunnuntaina 10.6. vuorossa sitten oli Pellen tiukan näyttelyputken tällä erää viimeinen koitos, eli Salon kansallinen näyttely kauniissa kesäisessä säässä. Samainen näyttely toimi myös Hornan virallisen näyttelyuran ensimmäisenä (ja todennäköisesti viimeisenä) tapahtumana, aiemminhan Horna oli käynyt parissa pentunäyttelyssä mutta virallinen tulos puuttui vielä. Tuomarina toimi puolalainen Tomasz Borkowski, joka paljastui etäisesti joulupukkia muistuttavaksi partaiseksi sedäksi. Tämä joulupukki ei kuitenkaan ollut yhtään lahjatuulella, eli ERI oli tiukassa ja H:takin nähtiin. Näin ollen etukäteisodotukset eivät olleet korkealla siinä vaiheessa kun avoimen luokan ja Hornan vuoro tuli, varsinkin kun Horna vielä keksi ahdistua mamman perään juuri pöydällä seisoessaan ja jouduimme vaihtamaan handleria lennossa kasvattajasta meikäläiseen. Seisotus nyt onnistui jotenkuten, mutta Hornasta oli todella jänskää juosta kehässä ja en ole aikoihin nähnyt yhtä hienoja hackney-liikkeitä kuin millä se vispasi menemään innosta piukeana (kyllä se kotona osaa??). Näin ollen ilahdus olikin suunnaton kun kouraan annettiin kaikesta huolimatta sininen muovinauha, EH:ta kun oltiin vähän toivottu jos kohta en uskaltanut moista enää esityksemme perusteella odottaa. Arvostelu totesi Hornan olevan feminiininen, ylijalo ja aivan liian laiha eikä siinä kehuttu niitä liikkeitäkään, mutta mitäs pienistä kun tavoite saavutettiin! Kilpailuluokassa Horna ei yllättävää kyllä enää sijoittunut.

Poikien käyttöluokassa pääsinkin esittämään sitten täysin päinvastaista kaveria eli maskuliinista, lihaksikasta ja kaikin puolin muhkeaa Pelleä. Kisakaveri Veeti (Beschützer Braveheart) sai taas kättelyssä perinteisen H:n, tosin Veeti olikin juossut edellisenä päivän Tähtisprinttereissä eli varmasti puntti painoi sillä vähän tavallista enemmän. Vaan niin kävi että Pelle puolestaan sai tämän vuoden ekan punaisen nauhan ja pinkin siihen päälle, ja vielä tuomarilta erikseen suulliset kehut siitä että oli harvinaisen hieno käyttöluokan koira. Varsinaisessa arvostelussa kehuttiin niin liikkeitä kuin raamejakin, ja erityisesti ilahdutti kohta jossa todettiin "fine, masculine head" koska perinteisestihän Pellen nuppi on herättänyt tuomareissa lähinnä ahdistusta järeytensä takia (toki kyseessä on 49-senttinen uros joka käyttää greyhound-koon juoksukoppaa joten...).  Lopullisesti homman kruunasi PU-kehä, jossa ankaran pohdinnan jälkeen tuomari nosti Pellen vielä PU-neloseksi; varaserti meni toisen kerran uralla taas nenän edestä (tosin sekin kotiinpäin eli toiselle jokioislaiselle koiralle Mimi Chill's Panther's Daydreamille) mutta olipahan silti Pellen eka sijoittuminen kuin myös SA uusien sääntöjen aikana. Hmm, pitäisköhän sitä sittenkin ilmoittaa vielä johonkin näyttelyihin loppukesän aikana..?

Tyttöjen käyttiksessä oli vielä mukana Niken mutsi Minni (of Streamline Foxy Lady), mutta se miellytti tuomaria tällä kertaa "vain" EH:n verran. Näyttelyn kaikki tulokset löytyvät täältä. Joku myös otti ahkerasti kuvia whippetkehän laidalla, mutta niitä ei ole näkynyt missään sen koommin joten kuvatodisteiden osalta löytyy vain Pellen entisestään kaunistunut näyttelyhihna (näistä muovinauhoista ei luovutakaan ihan äkkiä!):

Tiistaina 12.6. olivat vuorossa taas ratatreenit, ja suuntasimme vaihteeksi Tuomarinkartanolle kun oli muutenkin asiaa Hesan suuntaan (=piti hakea safkaa Murren Murkinasta, samalla matkaan tarttui 25 prossan alennuksella Hurtan viilennysmantteli jota on tarkoitus testata Aslanille kesähelteillä). Kauniin ilman ja alkukesän kunniaksi paikalla oli järjettömästi porukkaa, mutta sain onneksi omat koirat kätevästi alkupään lähtöihin kaverikoiriksi. Pelle juoksi ekan kerran koko tänä vuonna radalla 280 m Onnin (Elgedane Storm Runner) ryhmäkaverina, ja sen riemu oli suunnilleen käsinkosketeltavaa kun taas aika painui 20 sekunnin pintaan. Tosin eipä se ole pahemmin treenannutkaan kuin vapaana rymyämällä, eikä Pellellä ole muutenkaan enää tavoitteita ratapuolella joten tokko me sitä nyt edes aletaan enää treenaamaan tikkikuntoon muuten kuin maastoja ajatellen. Ryhmäjuoksukaverina se on kyllä aivan ihanteellinen, joten harkoissa se pääsee varmasti juoksemaan jatkossakin ihan vaan huviksi.

Aslan puolestaan pääsi Nalan seuraksi 350 metrille, ja heitinpä vielä jokerina mukaan Sisunkin että saatiin kunnon ryhmä. Taas kerran Nala liukeni alta pois voittoon aikaan 22,70, mutta kyllä Aslanin ja Sisunkin handleri hyrisi tyytyväisyyttä startin jälkeen. Aslan lähti kopista oikein mallikkaasti ja ekan kerran veti suorastaan terävästi kiskolle heti startin jälkeen, ja takasuoran se juoksi aivan Nalan kannoissa kiinni. Takakaarteessa Nala sitten nykäisi kaulaa Aslaniin, mutta maaliin Aslan tuli vain 2-3 koiranmittaa Nalan perässä eli senkin aika putosi jo selvästi alle 24 sekunnin. Se myös tuli maalisuoralle tiukasti edelleen kiskolla, eli sehän alkaa oppia vihdoin kaarrejuoksun salat! Erittäin ilahduttavasti myös meidän melkein-wider Sisu juoksi hämmästyttävän sisällä koko matkan, ja saapui puolestaan 2-3 koiranmittaa Aslanin perässä maaliin eli eiköhän sekin juossut ihan kv-ajan pintaan ellei allekin. Samoin tein Sisun kirjat kaivettiin taas esiin eläkkeeltä ja se taitaa siis jatkaa kisauraansa heinäkuussa, ja taitaapa myös siirtyä kisaamaan 350 m matkalle kun se tuntuu nyt kulkevan paljon jouheammin kuin sprintti.

Lopuksi vielä Nike pääsi peuhaamaan siskonsa Kolan kanssa, ja tulipa samalla otettua virallinen 3kk-pönötyskuvakin siitä (luppakorvat se keksi tuohon ihan ite, tähän asti ne on kyllä olleet oikein nätit ruusut):

Ja varsinainen Virallinen Juhla tällä viikolla oli sitten perjantaina 15.6., kun ameriikanvahvistuksemme neiti Edana juhli 1-vuotissynttäreitään. Hurjaa, nythän se pääsee jo virallisille mitoille ja voi alkaa juosta koejuoksujakin! Tosin ensin hoidamme vielä alta kunnialla pois ne toiset juoksut, jotka ovat nyt edenneet mallikkaaseen tiineysaikaan; eiköhän kuitenkin heinäkuussa ala jo elämä palata siltäkin osin taas normaaliksi. Synttärien kunniaksi Edana pukeutui parhaimpiinsa eli USAsta mukanaan tulleeseen kaulakoruun, ja juhla sisälsi yleisen rennon hulinan ohella mm. tonnikalapitsaa kaikille osapuolille. Virallinen 1-vuotispotretti täytyy ottaa joskus paremmalla ajalla, mutta epävirallisesti neiti kesäheinä kukkakedolla kas näin:

Ens viikolla sitten otetaankin varsin rennosti, toki tiistaina käydään treeneissä taas jossain radalla mutta tänä vuonna meiltä jäävät Oulun juhannuskisat väliin kun ovat nuo ratakoirat vielä vähän vaiheessa eikä ihan sinne asti viitsi ajella pelkästään turistina. Tosin nyt kun on ollut täysin vapaa viikonloppu ekan kerran sitten toukokuun alun niin tähän vois kyllä melkein tottua... mutta eiköhän sitä heinäkuussa taas jaksa harrastaa pienen löysäilyputken jälkeen!

Yksi virstanpylväs Aslanin elämässä...

Aslan on pikkuhiljaa toukokuun aikana käynyt kipaisemassa koejuoksuja, ja eilen oli viimeinen ryhmäkoe joten nyt meillä on sitten ratakirjat!

Soolon Aslan juoksi Kaupissa äitienpäivänä, jolloin 280 m meni aikaan 19,37. Ekaa ryhmää varten vaihdoimme Hyvinkäälle 15.5., jolloin Aslan juoksi samoin 280 m yhdessä Sisun, Nuudelin (of Streamline Nasty Noodle) ja Pöpin (Macarenan Pinacolada) kanssa ja voitti lähdön ajalla 19,70. Ja rundi täydentyi lopulta eilen Tuomarinkartanolla kauden avajaisjuoksuissa, jossa 350 m lähdössä kavereina olivat Nala (Probaxon Bubble), Kip (Katlan veli Effloresco's Kajanos) sekä Lassi (Sisun poika of Streamline Lazy Lizard). Tällä kertaa kaksi mustaa eli Nala ja Kippis olivat vielä liian kova vastus Aslanille, Nalan voittoaika oli nimittäin hurja 22,50 ja Kip jäi siitä vain muutaman kymmenyksen. Aslan kuitenkin pisteli perässä urheasti kolmantena maaliin ajalla 24,01, ja erittäin ilahduttavasti Lassi puolestaan jäi siitä vain koiranmitan eli näinköhän Lassi ehtii enää kovin montaa etanalähtöä juosta ensi kesänä? Aslanilla puolestaan on vielä paljon petrattavaa mm. kaarrejuoksussa eikä haittaisi vaikka sieltä kopistakin lähtö sujuisi vähän ärhäkkäämmin, mutta onhan tässä aikaa nyt koko kesä. Katsotaan josko sitten loppukesästä päästäisiin jo kisaamaankin.

Tästä se alkoi, joulukuussa 2010 kun Aslan tuli meille 9-viikkoisena Prahasta :-)

Makkaraa ja sieniä

Kisakauden loputtua piti olla NIIIIN paljon joutavaa aikaa kaikenlaiseen, mutta toistaiseksi kyseistä aikaa ei ole vielä näkynyt, mihinkähän se on karannut?

Viime lauantaina vuorossa siis olivat taas yhdet makkarajuoksut, nimittäin oman kerhon (tai siis yhden niistä) eli PVK:n. Luontoäiti suosi tilaisuutta aivan ihanalla aurinkoisella syyskelillä ja PVK pani parastaan tarjoamalla asiakkaille ilmaiseksi sekä juoksut että safkat, joten mikäs sitä oli Kaupissa radan varrella notkuessa. Tällä kertaa emännälle iski silkka laiskuus joten radalla juoksi vain nuorimmainen eli Aslan, joka kokeili ekan kerran elämässään lähteä ihan kokonaan suljetusta kopista. Em. uroteon onnistuttua suht kohtalaisesti Aslan kirmasi sen jälkeen vielä 350 m pupun perässä suurella riemulla, ja olisi varmaan kirmannut pitemmällekin jos pupu ei olisi tipahtanut radan varteen matkan päätyttyä. Jälkihuomiona todettakoon että kopista saisi kyllä lähteä ulos livakkaammin ja juoksuasento on vaihteeksi sen verran honkkeliskonkkelis jotta huh, mutta ihan kohtuullisesti ajaksi noilla reunaehdoilla tuli kuitenkin 24,70 (josta puoli sekuntia kului tien löytämiseen ulos sieltä kopista). Aslan kasvaa todella hassusti nykäyksittäin verrattuna noihin meidän aikaisempiin otuksiin; nyt se on onnistunut kehittämään itselleen lyhyessä ajassa komeat peppulihat, mutta etuosa on edelleen kapea kuin henkari ja kyynärpäät suunnilleen iskevät keskenään kipinää rintalastan alla, joten juostessa etupää ei meinaa oikein ehtiä takaosan alta pois ja meno on siis just nyt aika, noh, pomppivaa. Noo, eiköhän se rintakehäkin sieltä ajan kanssa vielä miehisty, nythän tuo on vielä melkein pelkkää koipea koko otus.

Ja niille jotka huolestuivat siitä että muu wipujengi jäi ihan ilman juoksentelua, voin lohdutukseksi kertoa että ne itse asiassa pääsivät tunniksi metsään rälläämään jo menomatkan varrella, kuten myös jättiwhippet Ukko (Gas, joka 13 ikävuodesta huolimatta edelleen katoaa irtipäästessään kuin pieru Saharaan, pysyi visusti remmissä, mutta sille viikon kohokohta olikin turisteilu Kaupissa). Ja eihän me osattu pysyä samaisesta metsästä poissa sunnuntainakaan, jolloin harrastimme mm. kantarellinkeräilyä kuten Horna ja Sysi alla demonstroivat. Nämä pari litraa taisivat olla aika lailla syksyn viimeiset koska alkavat mennä jo aika huonoiksi, mutta suppisten parissa tullaan tekemään töitä vielä monena viikonloppuna syksyn mittaan!

Makkarajuoksut osa 1: Kartanolla

Kauden loppuhuipentumana cwiccelällä tiimillämme on tarkoitus kiertää kaikki lähiseudulle (=Tampere, Turku, Hesa, Hyvinkää; Oulun jätämme sentään väliin) sattuvat makkarajuoksut. Suurin moraalinen innoittaja on se, että Aslanille olis kiva saada edes muutama aika eri radoilta tän kauden puolella, niin sais vähän käsitystä herran menosta ja osviittaa ens kauden treenitarpeille sitten kun päästään oikeasti tositoimiin. Siinä sivussa toki nykyiset professionaalitkin aina kipaisevat radalla oikein mieluusti, ja makkarajuoksujen ylimääräinen bonus on luonnollisesti vielä se MAKKARA. Joten säämiesten ja -naisten uhkailusta huolimatta tiimi pakkautui eilen urhoollisesti lanssiin ja suuntasi halki sateen ja myrskypilvien kohti ensimmäistä kohdettamme: Tuomarinkartanoa.

Ilahduttavasti sateessa oli illalla sen verran taukoa että meidän poppoosta kaikki ehtivät juosta maksimissaan tihkutuksessa, mutta radan vetisyydestä päätellen olihan sitä vettä tullut ihan reippaasti jo aiemmin. Aslanista näki että liukas ruohorata oli sille vähän outoa, se siis painoi kyllä menemään hullun kiihkolla ja hirveällä riemulla (vietin puute ei ole todellakaan Aslanin ongelma) koko 280 m ja tappoi pupun kuin vanha tekijä, mutta menosta näki että kaarteissa vähän pää tuppasi nousemaan ja pientä lipsuttelua oli välillä. Aika sillä oli 19,56, eli suunnilleen puoli sekuntia hitaampi kuin edellisellä kartanokeikallaan jolloin keli oli toki loistava ja rata aivan huippukunnossa heti SM-kisojen jälkeen. Aslan on sen verran iso, pitkärunkoinen ja painava kaveri että sille hiekkaradat on todennäköisesti helpompia juosta näin aluksi, mutta eiköhän se opi nurmellakin juoksemaan kunhan saa ylipäätään koordinaationsa sun muun kuntoon. Noin muuten suorituksesta jäi mieleen ensi kautta ajatellen seuraavat kohdat: a) koppiharjoittelua tarvitaan lisää, siis sen suhteen että Aslan ei reuhaa kopissa vaan oppii toivon mukaan joskus odottamaan veräjän aukeamista paikallaan ja b) muutenkin voisimme yrittää hieman opettaa herralle rauhoittumista starttia odotellessa, koska nyt asian kerran sisäistettyään se höyryää ja vislaa kuin Minkiön museorautatien lokomotiivi JR 5 "Orion". Siis paljon. Ehdotuksia toimivista kikkakolmosista otetaan vastaan!

Aslanin ohella tarkoituksena oli juoksuttaa muut kirjalliset koirat, eli Sisu, Pelle ja Velmu, yhdessä ryhmässä, mutta kun Estherin (eli Macarenan Siriuksen) omistajat kaipasivat sille kaverikoiria niin Velmu sai juosta soolona ja vanhat luotettavat konkarit pääsivät tyttöseuraan. Velmu juoksi 280 m sinänsä ihan mallikelpoisesti aikaan 19,96, mutta ajasta olisi pudonnut ainakin kymmenys pois jos herra ei olisi ryskänyt kopissa niin rankasti että olisi huomannut etuveräjän aukeamisen ajoissa. Täytyy kyllä myöntää että sen ulostuloloikka oli aika komea, sitten kun se hiffasi että voi jee se pupu meni jo! Velmu vielä kruunasi illan rymysuorituksensa riekkumalla jälkikäteen niin että losautti loikatessaan multa hampaat huulen sisään umpiluupäällään. Ehkä meidän kannattais kokeilla niitä aslaninrauhoituskikkoja Velmuunkin...

Mutta Sisu ja Pelle siis saivat tavattoman myötäkäymisen, kun pääsivät juoksemaan nuoren neitosen kanssa 350 m matkalle. Estherhän on ratalinjainen joten en varsinaisesti odottanut mitään suuria meidän herroilta, mutta kappas vaan kun osasivatkin yllättää. Pelle on näemmä vihdoin oppinut starttaamaan kunnolla, ja entisestä valtakunnan hitaimmasta onkin tullut jo kolmessa viimeisessä lähdössään se joka sinkoaa ekana kopista ulos, wau! Sisu sen sijaan haaveili taas jotain omiaan ulkokopissaan, ja ekaan kaarteeseen tultaessa se oli jo pari koiranmittaa toisten jäljessä. Vaan sitten tapahtui ihme: meidän Sisu, joka kyllä juoksee hienosti soolona mutta ryhmissä jää aina himmailemaan toisten peesiin, laittoi ison vaihteen päälle ja suorastaan hujahti toisten rinnalle. Toisen kaarteen se juoksi ulkona Pellen ja Estherin vetäessä sisällä aivan ripirinnan, ja loppusuoralle tultaessa Sisu kiristi vielä sen verran että painoi kevyesti ohi kavereista ja tuli ykkösenä maaliin. Siis meidän Sisu??!!? Erinomaisen ilahduttavasti myös Pelle löysi kirivaihteen vielä maalisuoralla, ja ne tulivatkin Estherin kanssa lopulta maaliin rinnakkain samalla ajalla. Sekä Sisu että Pelle juoksivat omat uudet enkkansa, Sisulle 24,13 (aikaisempi 24,39!) ja Pellelle & Estherille 24,18 (aiempi Pellen ennätys 24,19). Mykistävä suoritus kummaltakin herralta, ja varmasti olivat ansainneet makkaransa juoksun jälkeen! Ja joo, todellakin saattaa olla että molemmat jatkavat uraansa ensi kaudellakin, koska nythän ne vasta alkaa osata juosta (sopivasti kun kausi on loppu)!

Taivaat sitten päättivät lopullisesti aueta juuri kun olimme tekemässä lähtöä kohti kotia, ja paluumatka pilkkopimeässä kaatosateessa kakkostien korvessa oli parhaimmillaan aika eksoottinen. Onneksi Karkkilan ABC:ltä sai suklaata ja virvoitusjuomia, mikä vähän lohdutti kuskia loppumatkan. Mutta ehdottoman kannattava keikka, ja nyt ei kun sitä seuraavaa makkarajuoksua odottamaan!