Sekalaisia otoksia talven varrelta

Hassu talvi, välillä oli lunta ja välillä ei. Whippettejä moinen ei pahemmin haitannut, pukeutumista vaan muutettiin aina keliin sopivaksi. Ohessa satunnainen valikoima kameraan lopputalven aikana kertyneitä otoksia lenkkireissuilta.  

Merlin ja Edana

 Kaunis Edana, sillä on vaan niin nätti pää!

Edana osaa myös LENTÄÄ! Taustalla Merlin ja Nike yrittävät pysyä perässä

 Hornan harvinainen innostus kepistä

Katla laittaa velimiestä Merliniä kuriin ja nuhteeseen

Lumiturpa-Katla (vrt. vastaava kuva Merlinistä myöhemmin, tämän täytyy kulkea suvussa)

 Merlin ja Katla, treenikaverit

 Katla ja Merlin

 Merlin

Merlin, jolta onnistuu keppien pureskelu koppa päässäkin

 Nike, Sysi, Horna ja Edana

Edana, Nike ja lumiturpa-Merlin

Whippet, tuo jalo ja kaunis eläin. Nike löysi lumen alta kivaa pureskeltavaa

 Nikekin osaa lentää, Horna ei

Pellellä on aina ollut hallussa poseerauksen jalo taito

Pelle ja Pellen keppi (jolla oli alunalkaen pituutta parisen metriä, Pellen rakkain harrastus metsässä on puiden karsinta ja muut metsänhoitotyöt)

 Veljekset Sysi ja Horna

Jiihaa! Sysi irrottelee, taustalla Horna, Nike ja Edana

Laiskaa treenausta, osa 2

Hämmästyttävää kyllä, koirien pinkki joululahjapallo on edelleen voimissaan (jos kohta aika lailla kolhiintuneempi kuin kuukausi sitten) ja vähintään yhtä rakastettu kuin aiemminkin. Tosin siinä missä Pelle oli aiemmin ehdoton pallokingi ja johtotähti, se on nyttemmin joutunut tunnustamaan että paikalla on uusi voima, tai oikeastaan jopa kaksi:

Pelle vs. Nike & Katla

Erittäin epäreilua kaksi yhtä vastaan, mutta toistaiseksi Pelle pitää vielä pintansa suurimmaksi osaksi. Palloilu ei kuitenkaan enää käy ihan yhtä hyvästä treenistä kuin aiemmin, koska juoksu tyssää nyt vähän väliä ylläolevaan kissanhännänvetoon. Tai muuten vaan yleiseen hulinaan:

Pelle, Ukko, Katla, Nike, Velmu siellä jossain takana ja Edana

Näin ollen varsinainen treenaus onkin vähin erin nyt siirtymässä taas oman tontin ulkopuolelle, perinteisesti etupäässä metsäautoteille ja kelkkaurille. Ihan hyvä siksikin että jatkossa emäntäkin saa enemmän liikuntaa...

Varsinaisesti tarkoitus oli ottaa tuoreita kuvia meidän tytöistä, mutta pönötys ei oikein onnistunut kuin sattumalta:

Edana, tilapäinen vierailijamme Pöpi eli Macarenan Pinacolada, Katla

Muuten ne toki ovat aivan tavattoman fotogeenisiä leidejä, vai mitä?

Katla ja Edana

Nams, mums! Nike ja Katla

Loppuhuipennuksena täytyy vielä mainostaa koirien toista ahkerasti käytössä ollutta joululahjaa, eli uusia talvirotseja. Tekijänä on Tmi Taulukas ja takit ovat paitsi hienon näköiset myös erinomaisen käteviksi käytännössä testatut, joten ei kun kiitokset vielä kerran tekijän suuntaan ;-) Noissa on siis etuosa umpinainen pusakka, joten lumi ei mene sisään hangessa juostessakaan. Ovat myös todella näpsäkät pukea ja riisua kiitos vetskarien, ja koiratkin tuntuvat tykkäävän kovasti. Takkeja on kahta eri kokoa ja ne ovat hieman erinäköisiä pukemisen helpottamiseksi, tässä tyttömallia esittelee oikealla Sysi (47,9 cm) ja poikamallia vasemmalla veli Horna (52,1 cm). Rotsit ovat itse asiassa sen verran hienot että emännänkin oli lopulta pakko hankkia uusi talvitakki entisen kulahtaneen tilalle, turkoosi tietysti.

Jatkossa talvikauden rauha alkaa vaihtua pikkuhiljaa aktiivisempaan meininkiin, tiedossa on nimittäin paitsi treenien aloittaminen vähän virallisemmin myös kauden ekat kisat jo viikon päästä eli Talvimaastot Mustialassa 9.3. Meiltä kisaamaan on lähdössä tänä vuonna vain Pelle ja sekin ihan siitä syystä että en osaa olla poiskaan, kun kuitenkin kisat järjestetään ihan naapurissa. Muut odottavat vielä rauhassa huhtikuun loppua, ja sitten alkavatkin jo tosihulinat!

Nyt näkyy!

Entiset heijastinvermeet alkoivat mennä jo sen verran huonoksi, että päätin syksyn kunniaksi uusia kertaheitolla koko kaluston - ja nyt sitten näkyy meidän poppoo niin päivällä kuin yölläkin:

Nuo ovat siis Hurtan Polar-heijastinliivit, ja koko M sopii oikein passelisti melkein koko porukalle paitsi Pellelle ja Velmulle, joille täytyy hankkia vielä ällät. Laatu tuntuu kyllä hyvin mukavalta, ovat siis softshelliä pinnalta ja fleecevuori sisällä joten lämmittävätkin mukavasti. Ainoa parannusehdotus olisi laittaa selän vetskari kulkemaan täsmälleen päinvastaiseen suuntaan eli aukeamaan häntään päin.

Liivit eivät tunnu pahemmin haittaavan liikkumistakaan:

Itselleni hankin myös saman sarjan säärystimet ja liivin, pinkkinä toki. Uskaltaapahan liikkua metsissä näin hirvenmetsästysaikaankin!

Syksyisiä tunnelmia

Se oli sitten siinä, kisakausi meidän porukan osalta nimittäin. Ratakisat jäivät harmittavan vähälle tänä vuonna kun vanhukset eivät enää viitsineet juosta ja nuoriso on vielä treenivaiheessa, mutta ens kesänä sitten. Maastokisojenkin osalta jätetään tänä vuonna Hailuoto väliin, paikka on kyllä hieno ja kisat siellä perinteisesti mukavat mutta on vähän turhan pitkä matka. Näin ollen kauden viimeisiksi kisoiksi meille jäivät HVK:n maastomestaruudet Tuomarinkartanolla viime sunnuntaina eli 30.9. Ja meiltähän oli mukaan ilmoitettu Katla ja Horna, Katlalla tavoitteena neljäs onnistunut kisa Suomessa ja Hornalla ihan vaan SA. Vaan niinhän siinä kävi että jälleen kerran tultiin kotiin maitojunalla Hesasta jo heti alkuerien jälkeen, koska Katla TAAS onnistui hukkaamaan vieheen puolivälissä (175 pistettä) ja Hornalle kävi samat ehkä sataa metriä myöhemmin (142 pistettä). Hornan osalta peli oli oikeastaan jo pelattu siinä vaiheessa kun arpa heitti sen kaveriksi huikean paljon nopeamman ja vahvan menijän Kiiturin NN-Talismanin, Horna kyllä yritti parhaansa ja itse asiassa pysyi matkassa mukana huomattavasti pitempään kuin etukäteen uskoin, mutta lopulta välimatka vieheeseen vaan kasvoi liian suureksi ja hukka tuli. Hyvä yritys kuitenkin, Horna olisi aina niin kauhean innostunut juoksemaan mutta sen fysiikka ei vaan oikein pysy matkassa!

Mutta tuo fräulein Katla sitten. Se kisasi tällä kaudella yhteensä yhdeksät maastokisat, joista saldona oli Whippet-Harrastajien maastomestaruus, Eestin Maastomestaruus, kolme Suomen maastosertiä ja kaksi Eestin maastosertiä, kaksi vara-CACILia ja viimeksi Vaasasta ihan oikea CACIL. Kaikissa em. kisoissa sen pistesaldo oli vähintään hyvin likellä viittäsataa ja jokusen kerran komeasti ylikin, kauden parhaina pisteinä 534 W-H -maastoista Hyvinkäältä toukokuussa. Ekoissa kisoissaan eli talvimaastoissa se jäi vielä varsin vaatimattomiin 444 pisteeseen, mutta sieltäkin finaalista se sai jo komeat 250 pistettä eli alkuerän himmailu menköön kokemattomuuden piikkiin. Sen sijaan en ole vieläkään keksinyt selitystä Katlan käsittämättömille suorituksille Mikkelissä (viehehukka alkuerässä, 0 pistettä), SMM-kisoissa (viehehukka alkuerässä, 74 pistettä) ja nyt HVK-maastoissa (viehehukka alkuerässä, 175 pistettä). Kaksi viimeksimainittua kisaa olivat toki molemmat Tuomarinkartanolla ja sänkipellolla, mutta en usko että alustassa ja radassa oli sinänsä vikaa; Mikkelissähän juostiin sitten heinäpellolla mutta sielläkin heinä oli itse asiassa paljon lyhyempää kuin vaikka Eestin maastoissa. Ainoa keksimäni yhdistävä tekijä noiden kolmen hukkasuorituksen välillä on että kyseisissä kisoissa radat oli rakennettu niin etteivät odottavat koirat päässeet näkemään juoksevien koirien suorituksista kuin pieniä pätkiä. Yleensä ihmisten mielestä tämä lienee vain hyvä, mutta Katlan tapauksessa se pitäisi kuumentaa hyvin jo etukäteen jotta sen saa oikeaan suoritusvireeseen, ja noissa kolmessa kisassa ilmeisesti etukäteisvirittely ei sitten mennyt putkeen. Katlan äiti Genevra ja täti Nubi ovat kuulemma olleet aivan samanlaisia omalla kisaurallaan, eli parhaimmillaan aivan huikeita juoksijoita mutta oikean kisavireen löytämiseksi silkkihansikkain käsiteltäviä. Oppia ikä kaikki, ja ainakaan ei voi sanoa että Katlan kanssa kisaaminen olisi koskaan tylsää!

Tulokset löytyvät Sattuman sivuilta, mutta valitettavasti kisakuvia ei ole ilmestynyt tarjolle sunnuntailta ainakaan toistaiseksi. Joten laitetaan nyt kuvitukseksi sitten omia otoksia siitä mitä me tehtiin samaisena iltapäivänä - sateisen aamun jälkeen tulikin harvinaisen hieno keli iltapäiväksi joten mentiin suoraan Hesasta metsään rymyämään ja nauttimaan tänä kesänä hyvin harvinaisesta valoilmiöstä!

Virtaviivaiset miehet metsässä (Sysi ja Sisu edessä, Horna touhussa takana)

Edana söpöstelee, Katla on Katla

Ihanat naiset niityllä (Katla, Edana, Nike)

Pelle lempiharrastuksensa parissa

Jiihaa!

Per aspera ad astra

Vinttikoiraharrastus on viime viikkoina tarjonnut tunteita laidasta laitaan, mutta ehkä tällä hetkellä kuitenkin päällimmäisenä on taas tietty voitonriemu - vaikeuksien kautta voittoon! Päätähtenä koko sopassa on ollut fräulein Katla, joka ensin veti melkein maton koko loppukauden kisasuunnitelmien alta hankkimalla Sawo Coursingissa 28.7. tuloksekseen pyöreän nollan, ja sen kanssa ei SMM-kisoihin sitten yhtäkkiä ollutkaan mitään asiaa. Koko nollajuttu oli varsin mystinen, alkuerässä Katla ja pari Satangin Mew For You lähtivät oikein näppärän näköisesti rinnettä ylös vieheen perässä, mutta mäen harjalle päästyään molemmat onnistuivat samassa kohdassa hukkaamaan vieheen ja se siitä. Koko em. katastrofin suuruus valkeni kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun totesin että Heinolan ilmoaika oli jo mennyt umpeen ja Jyväskylän inttimaastoista ei enää ehtisi saada hyväksyttyä tulosta ennen SM-maastojen ilmoittautumisajan päättymistä. Wau. Mikkelin menestyksen kruunasi meidän osalta vielä toisen kilpailijan eli Hornan jääminen kolmen kurjan pisteen voimin alle 400 pisteen ja SA:n; kiltisti odotimme koko hikisen ja pitkän palkintojenjaon loppuun asti katsomalla kun suunnilleen kaikki muut ympäriltä kävivät hakemassa palkinnoksi sekä possunkorvia että vinkuleluja, mutta meille ei lopun kaiken ollut tarjolla kuin kirja paffilaatikon pohjalla. Eihän Hornan suoritus nyt toki mitään mestariainesta ollut, mutta kolme pistettä... daa??? Onneksi meillä oli mukana ylimääräinen nakkipaketti, joten Horna tunsi oletettavasti lopun kaiken olonsa kuitenkin ihan riittävän lohdutetuksi.

Mutta se Katla... kuten arvata saattaa niin SMM-kisat ovat siintäneet meillä silmissä jo pitkään tämän maastokauden tärkeimpänä tavoitteena, ja äkillinen jääminen yhden nollakisan takia kokonaan niiden ulkopuolelle oli aika tärsky. Koska tunnuslauseemme kuitenkin on "never say die" niin eihän me ihan noin helposti kuitenkaan luovutettu, ja onneksi oivan ratkaisun pulmaan tarjosivat 11.-12.8. Sauessa Virossa järjestetyt Eestin maastomestaruudet ja kv-maastokisat. Itse asiassa olin ilmoittanut Katlan sinne kisaamaan jo hyvissä ajoin aiemmin, mutta eihän homma mennyt ihan niin helposti ja aika lailla viime tinkaan asti oli vielä kiikun kaakun järjestetäänkö koko kisoja ollenkaan kun ilmoittautuneita koiria oli kovin vähän. Jostain tarmokkaat kisajärjestäjät kuitenkin saivat lopulta raavittua kasaan riittävästi osallistujia, ja niin me sitten suuntasimme perjantaina 10.8. kohti Tallinnaa Viking XPRSsin kyydillä Katlan, Pellen ja Sysin kera. Herrat otin mukaan ihan backupiksi siltä varalta että joku muista ilmoittautuneista peruisi vielä viime tipassa, sekä Eestin maastomestaruuteen että CACIL-kisaan kun vaadittiin vähintään 6 ilmoittautunutta koiraa.

Lauantaisiin Eestin maastomestaruuksiin ilmaantui paikalle lopulta kokonaista 8 normiwhippettiä eli Pellen ja Sysin palveluksia ei tarvittu. Maastomestaruuksista juoksivat myös basenjit ja venakot, muita rotuja eli itskuja, affeja ja yk-wipuja oli sitten vain muutama joten ne kisasivat keskenään vain sertistä. Whippeteissä Katla oli ainoa ulkomainen koira tällä kertaa, ja muut osallistujat olivat puhtaasti näyttelylinjaisia lukuunottamatta ruotsalaissyntyistä sekalinjaista Grändens Venusta. Rata oli varsin tasaisella heinäpellolla ja muutamaa tiukempaa mutkaa lukuunottamatta teoriassa kohtalaisen simppeli juostava, mutta rutkasti lisähaastetta toi todella pitkä heinä johon viehe oli helppo hukata. Alkuerissä Katla sai pariksi uroksen Twilight ja kylläpä jännittikin kun päästin Katlan irti kun nyt oli se Mikkelin hukka vastaavalla heinäpellolla juuri alla. Katla kuitenkin juoksi varsin mallikkaan näköisesti vaikka kaverin kanssa sillä eivät aina ajatukset ajolinjoista osuneetkaan ihan nappiin - kaveri veti yhden kerran jopa täysin mukkelismakkelis kun pamautti kurvista suoraan Katlan kylkeen. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään, ja Katla sai lopulta alkuerien parhaat pisteet 262 ja Twilightkin kuperkeikasta huolimatta 240. Alkuerien toinen huippupari oli jo mainittu Venus ja sen kaverina juossut Satangin My Mamma Said, joiden menoa oli todella hienoa katsoa ja jälkimmäinen saikin alkuerien toiseksi parhaat pisteet heti Katlan kannoilla eli 260 (sivumennen sanoen My Mamma Said on Katlan Mikkelin kovan onnen starttikaverin Mew For Youn sisko). Muiden pisteet sitten jäivätkin huomattavasti alhaisemmiksi, etupäässä viehehukkien ja oikomisten takia.

 Maastokisapeltoa, auton perässä on vetolaite (suomalaista tekoa) ja ympärillä tuomareita (2/3 suomalaista tekoa niistäkin).

Edelleen kisapeltoa + toimistoteltta.













Finaalissa Katla siis juoksi parina Satangin My Mamma Saidin kanssa, ja omiin silmiin sen juoksu vaikutti vielä paremmalta kuin alkuerissä. Tuomarit eivät olleet kuitenkaan ihan samaa mieltä ja finaalista Katla sai "vain" 256 pistettä; yhteistulos oli kuitenkin komeat 518 pistettä ja sillä tuli ylivoimainen voitto, serti ja Eestin maastomestaruus 2012! Toiseksi juoksi lopulta Grändens Venus (485 pistettä ja myös serti) ja kolmanneksi Satangin My Mamma Said (477). Katlan pisteet olivat myös koko päivän parhaat. Suomalaismenestystä täydensi vielä basenjien voittaja ja toinen suomalaisosallistuja Ajibu Good Vibrations; venakkojen mestaruus sentään meni paikalliselle koiralle.

Sunnuntaina 12.8. vuorossa olivat sitten samalla pellolla ja aika lailla samoilla järjestelyillä kansainväliset maastokisat, jossa tosin wipujen osalta kansainvälisyyttä edustimme edelleen vain me Katlan kera. Pellekin kyllä pääsi lopulta tositoimiin, se nimittäin korkkasi alkueräradan virallisena testikuskina ja oli hommasta luonnollisesti tavattoman tyytyväinen. Normiwipuja oli ilmoittautunut 6 kpl joten CACIL saatiin niille jakoon, samoin se oli tarjolla venäjänvinttikoirille joita oli paikalla 8 (mukaan lukien taas muutama suomalaiskoirakin). Alkuerässä Katlan parina oli vanha tuttu Twilight, ja tällä kertaa törmäilyiltä vältyttiin onneksi kokonaan. Katla ei ollut ehkä ihan hereillä startissa ja pistesaldoksi tuli taas "vain" 256 pistettä; sillä Katla oli alkuerien jälkeen itse asiassa vasta kolmantena taas aivan hurjan hienon juoksun parina tehneiden Satangin My Mamma Saidin (262) ja Grändens Venuksen (257) jälkeen. Finaalissa parit pysyivät pistejärjestyksen perusteella siis samoina kuin alkuerässä. Hieman mietitytti miten Katla lopulta jaksaa juosta neljä maastorataa kahden päivän aikana, mutta niinhän siinä kävi että sunnuntain finaalissa se sitten antoi lopultakin mennä ihan urku auki ja nappasi suorituksestaan päivän korkeimmat eräpisteet eli aivan mielettömät 272 pistettä. Ei väsyttänyt näemmä! Loppupisteet Katlalla siis mahtavat 528... mutta niin vaan Satangin My Mamma Said onnistui saamaan kuitenkin vielä yhden pisteen enemmän ja siis vei voiton ja CACILin Katlan nenän edestä. Katla kuitenkin kakkosena sai toisen vara-CACILinsa ja samoin toisen Eestin maastosertin, ja siinä sivussa viikonlopulta kaksi sen luokan tulosta että niillä oli kuulkaa aika suuri ilo ilmoittautua sitten sunnuntai-iltana Katajanokan satamassa aivan viime tipassa SM-maastoihin!

Summa summarum: matkailu kannattaa aina, Virossa oli ylipäätään todella mukavaa kisata ja sininen kiituri palautti menollaan taas uskon elämään. Parin viikon päästä sitten nähdään miten käy niissä Suomen maastomestaruuksissa, mutta sitä odotellessa Katla lepää nyt laakereillaan ja nauttii uudesta hienosta tittelistään: EEMM-2012 Effloresco's Khimaira (tosin vielä hienommalta se näyttää virolaisessa muodossa manttelin kyljessä eli EMM-12, mutta okei, ehkä se on hieman harhaanjohtava näin suomalaisittain...).

 

Kennel Born to Charm oli lahjoittanut lauantain parhaalle whippetille erityispalkinnon, joka on tosi magee!

Voittaja ja kieltämättä aika herkullinen mantteliteksti... KoiraNettiin näemmä kuitenkin titteliksi tulee EEMM-12.

Katla pohtii miten tässä nyt tämmöinen tavarakasa pääsikään kertymään???

Kisasuunnitelmia ja vähän muunkinlaisia suunnitelmia

Alkukauden toimintakalenteri alkaa vihdoin olla kuosissa meidän poppoon osalta, eikä yhtään liian aikaisin kun ekat kisatkin on jo 1,5 viikon päästä (hui!). Excel (tai itse asiassa Open Office Calc näin mäkkäristinä) on kyllä korvaamaton apuväline siinä vaiheessa kun kisaikäisiä koiria on monta ja kaikkien kanssa haluaisi harrastella tasapuolisesti vähän sitä sun tätä. Tosin aikani taulukoita pyöriteltyäni tajusin että meillä itse asiassa koirat ovat ainakin alkukaudesta varsin erikoistuneita omiin hommiinsa, ja enemmänkin emäntä saa heilua multipurposena joka välissä. Mutta tältä meidän harrastuskausi 2012 siis alkaa nyt näyttää:

• Velmu: maastoissa tiedossa Suomi-Cup 6.5. Iitissä ja Derbyt 19.5. Liedossa, sen jälkeen maastokisoja fiiliksen mukaan vielä pari muuta kesän mittaan. Radalla tarkoitus on käydä juoksemassa ainakin Turussa etanalähdöt molemmissa Vätin kisoissa eli 25.7. ja 1.9. -  hienoa että etanaideologia alkaa levitä WH:n ohella muihinkin kerhoihin!
• Katla: maastoissa tulossa WH-mestaruudet 12.5. Hyvinkäällä ja missikisapuolella suunnitelmissa kv-näyttely Kotkassa 16.6. Sen jälkeen tod.näk. inttimaastoja ainakin parit kesällä ja fiiliksen mukaan mahdollisesti SMM-kisat myös. Ratapuolella treeniä luvassa kovasti.
• Sisu: alkukauden tiukka ratatykkimme eli tiedossa 280 m sijoituksia ainakin 17.5. Hyvinkäällä, 23.5. Tampereella ja Kesäleski Kartanolla 6.6. Sisu myös aikoo aloittaa säännölliset ratatreenit heti 8.5. alkaen Kaupissa ja/tai Hyvinkäällä. Loppukaudella käydään ainakin kaikki kotikisat Kaupissa ja mahdollisesti myös perinteinen Turku-Cup, ja muita sitten fiiliksen ja ehtimisen mukaan. Maastoista Sisu pysyy visusti poissa...
• Pelle: keskittyy nyt ensi alkuun toipumiseen, ja sen jälkeen alkaa tiukka missikisojen putki. Tiedossa ainakin 27.5. Järvenpää ja suunnitelmissa myös WH erkkari 3.6. Mustialassa ja Salon näyttely 10.6. Kaikki käyttöluokassa, tietysti :-) Juoksupuolella Pelle ottaa tällä kaudella lunkimmin, mahdollisesti jotkut inttimaastot käydään kuitenkin kokeilemassa sitten kesemmällä.
• Sysi ja Horna: Hornalla on pakollinen näyttelykäynti tiedossa ja tähtäin on tällä hetkellä 10.6. Salossa. Lisäksi kumpikin veljes aikoo kipaista ainakin yhden maastokeikan sitten kesemmällä, Sysi mahdollisesti useammankin jos juoksu alkaa maittaa.
• Junioriosasto eli Aslan ja Edana keskittyvät täysillä ratatreeneihin ja kirjojen hankintaan. Aslan pääsee kisaamaan iän ja mittojen puolesta heti kun koejuoksut on läpi, mutta tähdätään nyt varovasti kuitenkin jonnekin heinäkuulle. Edana täyttää vuoden kesäkuussa joten silloin tiedossa on mittaus, ja kisaamaan se mahdollisesti ehtii vielä ihan kauden lopussa ellei nyt tietty juoksut saavu sotkemaan suunnitelmia. 

Muista kuulumisista vielä sen verran että Pellen maha muistuttaa väriltään entistä enemmän pakanamaan karttaa, mutta suurin turvotus on jo kadonnut. Varmuudeksi Pelle käyttää kuitenkin vielä toistaiseksi tissiliivejä, siis Kepeän Taipaleen alkkarimanttelia (meillä on toi valko-ruskea ja se näyttää aika fiksulta. Aluksi Pelle kulki kutoskisamantteli päällä, mutta se herätti sen verran huomiota että todettiin vähän neutraalimpi vaihtoehto suotavaksi...). Eilen mun piti ottaa Pelle mukaan fleksissä kuoppareissulle seuraneidiksi, mutta Pellehän sinkosi auton perästä muiden vanavedessä kuin telkkä pöntöstä ja sinne meni. Keppi piti tietysti hakea taas hampaisiin heti ensi töikseen, ja sen jälkeen se sitten vetikin sielun kyllyydestä kuoppaa eestaas semmoiset puoli tuntia joten eiköhän tuo ole aika lailla toipumaan päin. "Pelottavan elinvoimainen", todellakin...

Ja lopuksi täytyy vielä todeta, että minähän en tunnetusti yhtään pidä mustasta väristä whippeteissä, ja seuraavan kerran meillä on tarvetta uudelle whippetinpennulle aikaisintaan vuonna 2017. Mistä syystä onkin perin hämmentävää, että parin viikon päästä menen hakemaan meille tälläisen:

(kuva pöllitty härskisti of Streamline -blogista)

Niin se viisaskin menee aina vaan wipuun, tai tässä tapauksessa astuu miinakenttään... kyseessä siis on neiti Misty Minefield of Streamline, joka tullaan tuntemaan tuttavapiirissä nimellä Nike. Ja seuraava pentu tulee sitten 2017 :-) 

Mittoja ja mutaa

PVK järjesti ystävällisesti tänään mittaustilaisuuden Kaupissa, ja meidän porukan osalta homma oli ajankohtainen sisaruksille Katlalle ja Aslanille:

Katlalla kyseessä oli uusintamitta ja itse asiassa teknisesti ottaen se olisi vielä voinut juosta ensi kesän ekan mittauksen voimin, mutta päätettiin hoitaa homma nyt lopullisesti kuntoon niin ei tarvi sitten syksyllä ihmetellä enää asian kanssa. Ekalla mittakerralla viime keväänä Katla oli 47,9 cm ja täsmälleen sama mitta saatiin tänäänkin, joten Katla on nyt sitten virallisesti loppu-uransa ajan ihan normimittainen leidi. Ei kun CACILeita jahtaamaan!

Aslanille mittakerta oli vuorostaan ensimmäinen, ja kyllähän siitä jo tiesi etukäteen että se ei tule menemään mitenkään päin alle 51 sentin kun koirassa riittää raameja vähän joka suuntaan. Jäi se kuitenkin alle 54 sentin, täpärästi... eli 53,9 cm oli loppulukemat. Aslanin osalta kisaura tulee hoitumaan siis puhtaasti poniosastolla, mutta siihenhän meidän tiimissä on jo totuttu Sisun, Hornan ja Velmun myötä. Taisi muuten mennä aika lailla samoihin mittoihin setänsä Catkyll's Adoniksen kanssa, jota Aslan muutenkin minusta kovasti muistuttaa. Toivottavasti sitten myös kilpakentillä :-)

Sivumennen sanoen, olin muuten aika järkyttynyt että Kaupissa vielä sitkeät teryleenimiehet sivakoivat pipo kireällä ja sukset viuhuen radan ympärillä - ja niinkuin minä olin jo ajatellut että päästäisiin treeneihin radalle parin viikon päästä...

Virallisen osion päätyttyä koko poppoo suuntasi vielä kohti naapurikuntaa Kangasalaa, jossa kävimme ensin mummolassa visiitillä ja sen jälkeen päätimme palata kotia kohden vähän kiertotietä eli käydä kokeeksi katsastamassa josko Vehoniemen hulppeille hiekkakuopille pääsisi jo kirmailemaan. Ja pääsihän sinne, vaikka kuopan pohjalla oli edelleen paljon lunta ja sohjoa ja aikamoista liejua ja mutaa oli maaperä muutenkin. Mutta ai että koirat nauttivat kun pääsivät ekan kerran tänä vuonna taas oikein kunnolla revittelemään tuolla! Tilaa kun on suunnilleen kymmenkertaisesti paikalliseen kotihiekkikseen verrattuna, joka sekin nostaa jo ilon pystyyn jengissä. Joutaa moisen hupailun jälkeen emäntä sitten lattiaa jälkeenpäin vähän luuttuamaankin... ja onhan meillä onneksi Roomba.

Muutamia kuvatuksia, taatulla kännykameralaadulla taas:

Kyllä Aslanin tunnistaa myös isänsä pojaksi vai mitä, vertailun vuoksi vaikka tämä kuva kennel Thunderboltin sivulla!

Edanasta oli kova yritys ottaa kuvia, mutta daami on liukkaampi kuin ankerias ja vikkelämpi kuin hyppykirppu joten tämä kaukaa napattu seisotus oli melkein ainoa edes jotenkin onnistunut otos. Jatkamme harjoituksia. Nätti se on silti!

 Aslan, Katla ja Sisu kuopan reunalla

Aslanilla ja Edanalla on taas omat jutut, Sisu, Sysi ja Katla touhuavat muuten vaan

Ryhmä rämä koossa kuopan pohjalla, miinus se liukas luikku Edana joka tietysti ehti tuosta(kin) kuvasta pois

Pelle perinteisen harrastuksensa parissa, kuten Katlasta huomaa muut ovat oppineet jättämään nykyään kunnon turvavälin

Vielä oli kovin talvisen näköistä kuopan pohjalla, jotenkin muistelen että viime vuonna ja ainakin vuosi sitä ennen tähän aikaan oli jo ihan sulaa??

Katla juhlii treenailun merkeissä

Tasan kaksi vuotta sitten meidän taloudessa purtiin kynsiä ja odotettiin viestiä Saksasta, jossa tilauksessa oli pentu Effloresco's-kennelin K-pentueesta. Mieluiten narttu ja mieluiten sininen, mutta muukin olisi kyllä käynyt kunhan vaan saisin pennun suosikkiuroksestani Catkyll's Angelosta. Vaan niinhän siinä kävi että mamma Genevra teki työtä käskettyä huhtikuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä ja pentueeseen syntyi peräti kaksi sinistä narttua, joista kasvattaja sitten valitsi meille neiti Khimairan eli Katlan.

Effloresco's Khimaira alias Katla, 2 vuotta 7.4.2012

Huomenna Katla juhlii siis 2-vuotissynttäreitään, ja sen kunniaksi käytiin ottamassa tänään ylläoleva Virallinen Synttärikuva paikallisella lempparihiekkakuopallamme. Kuopalla oli vielä yllättävän paljon lunta ottaen huomioon että meillä kotona 20 kilsaa etelään kukkivat krookukset pihalla ja kurjet huutelevat jo naapurissa, mutta sehän ei tahtia haitannut. Hanki kantoi mukavasti ja aurinko paistoi aamun lumisateen jälkeen lämpimästi, ja koirilla oli tietysti pitkästä aikaa kuopalle päästyään hurjan hauskaa. Sinänsä kuoppana tuo ei ole kauhean iso (ainakaan näin entisestä kangasalalaisesta, te kyseisellä suunnalla asuvat tiedätte mistä puhun), mutta kuitenkin sen kokoinen että siellä on tilaa vetää oikein kunnolla rallia ja ylämäkitreeniin se on aivan loistava paikka. Kisakausi nääs lähestyy...

Aslan ja Edana kuopan laitamilla

Katla, Sysi, Aslan, Velmu ja Edana riekkumassa

Horna ihmettelee, rinteessä Edana, Velmu, Aslan ja Katla

Talvimaastoissa oli taas mukavaa

Viime sunnuntaina 11.3. siis kipaistiin perinteiset talvimaastot ihan tuossa naapurissa eli Mustialassa, ja meiltähän sinne oli ilmoitettu Sysi normipoikiin ja Katla tekemään virallinen kisadebyyttinsä norminarttuihin. Etukäteisodotukset olivat aika neutraalit koskapa kumpikin kisakokelas on aiemmin osoittautunut jollain tapaa ongelmalliseksi, mutta tällä kertaa kisapäivä oli oikein positiivinen kokemus molempien osalta.

Sysin kisat jäivät alkueriin sillä se oli ensimmäinen karsiutuja normipojista 211 pisteellä, mutta kun viidestä aikaisemmasta kisasta sen saldo on ollut pyöreä 0 niin hyväksytty tulos oli meille yhtä juhlaa! Sysin kaveriksi arpaonni heitti vanhan konkarin Elwiksen (Weikotin BB-King Creole), mutta Elwis oikaisi jo alkumatkasta hankeen joten Sysi sai tehdä aivan oman soolojuoksun. Ja hienosti juoksikin :-) Loppupisteitä toki verotti se että Sysi tapansa mukaan menetti kiinnostuksen vieheeseen heti sen pysähdyttyä ja kirmasi iloisesti suorinta tietä mamman syliin, mutta hommasta jäi kyllä sen verran hyvä fiilis että tästä on mukava jatkaa sitten kesällä taas treenausta. Sysin lopullinen sijoitus oli 7/13, poikien voittoon juoksi lopulta Soma (Paletin Soulman).

Katla puolestaan sai alkueräparikseen Pellen siskopuolen Nopan (Tuulikellon Diivaco), ja kun kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Katla juoksi vieraan koiran kaverina saati koppa päässä niin hiemanhan se jänskätti. Startissa Katla lähti vieheen perään kuin telkkä pöntöstä, mutta alkumatkasta se jäi hieman himmailemaan kaverin vierelle sen näköisenä ettei oikein osannut tai uskaltanut mennä siitä ohi. Nopan juututtua hetkeksi kinokseen Katla pääsi sitten lopulta keulille, ja loppumatkan se ajoikin viehettä hienosti. Maalissa se taas hieman väisti vieheellä Noppaa vaikka kävikin pikaisesti tappamassa pupun ennenkuin kirmasi äiteen helmoihin. Pisteitä Katlalle tuli varsin vaatimattomat mutta aivan ansaitut 194, joilla se kuitenkin pääsi viimeisenä eli neljäntenä narttuna finaaliin.

Finaalilähdössä Katlan kaverina oli alkuerien jälkeen kolmantena ollut nuori Vi'waun Neela. Jotain oppia oli ilmiselvästi mennyt sinisen lohikäärmeen nuppiin koska tällä kertaa kaveri ei enää ihmetyttänyt yhtään, ja Katla vetikin koko lähdön omaa juoksuaan täysin suvereenisti alusta loppuun. Tällä kertaa maalissa pupu koki nopean ja perusteellisen kuoleman, mutta ilahduttavasti Katla päästi myös perässä tulleen kaverin vieheelle ilman pörinöitä ja ne retuuttivat sitä sulassa sovussa siinä vaiheessa kun handlerit ehtivät paikalle. Finaalista Katla sai pisteitä komeat 250 mikä luonnollisesti lämmitti suuresti emännän mieltä, ja näin ollen sen loppupisteiksi tuli 444 joilla se nousi lopulta tyttöjen kolmoseksi. Olispas tehnyt alkuerässäkin samanlaisen juoksun kuin finaalissa... mutta oppimiskokemuksena luulen että alkuerän ohitustohinat tekivät Katlalle pitemmällä tähtäimellä oikein hyvää! Tyttöjen voittoon juoksi Sisun siskopuoli Harmi (Nyanssin Bellis) ja saksalaiskoirien sukseeta täydensi kakkonen Sissi (Storktown's Octopussy).

Katlan kisadebyytti vielä kuvina, kuvaajana Sakari Lampola: