Mittoja ja mutaa

PVK järjesti ystävällisesti tänään mittaustilaisuuden Kaupissa, ja meidän porukan osalta homma oli ajankohtainen sisaruksille Katlalle ja Aslanille:

Katlalla kyseessä oli uusintamitta ja itse asiassa teknisesti ottaen se olisi vielä voinut juosta ensi kesän ekan mittauksen voimin, mutta päätettiin hoitaa homma nyt lopullisesti kuntoon niin ei tarvi sitten syksyllä ihmetellä enää asian kanssa. Ekalla mittakerralla viime keväänä Katla oli 47,9 cm ja täsmälleen sama mitta saatiin tänäänkin, joten Katla on nyt sitten virallisesti loppu-uransa ajan ihan normimittainen leidi. Ei kun CACILeita jahtaamaan!

Aslanille mittakerta oli vuorostaan ensimmäinen, ja kyllähän siitä jo tiesi etukäteen että se ei tule menemään mitenkään päin alle 51 sentin kun koirassa riittää raameja vähän joka suuntaan. Jäi se kuitenkin alle 54 sentin, täpärästi... eli 53,9 cm oli loppulukemat. Aslanin osalta kisaura tulee hoitumaan siis puhtaasti poniosastolla, mutta siihenhän meidän tiimissä on jo totuttu Sisun, Hornan ja Velmun myötä. Taisi muuten mennä aika lailla samoihin mittoihin setänsä Catkyll's Adoniksen kanssa, jota Aslan muutenkin minusta kovasti muistuttaa. Toivottavasti sitten myös kilpakentillä :-)

Sivumennen sanoen, olin muuten aika järkyttynyt että Kaupissa vielä sitkeät teryleenimiehet sivakoivat pipo kireällä ja sukset viuhuen radan ympärillä - ja niinkuin minä olin jo ajatellut että päästäisiin treeneihin radalle parin viikon päästä...

Virallisen osion päätyttyä koko poppoo suuntasi vielä kohti naapurikuntaa Kangasalaa, jossa kävimme ensin mummolassa visiitillä ja sen jälkeen päätimme palata kotia kohden vähän kiertotietä eli käydä kokeeksi katsastamassa josko Vehoniemen hulppeille hiekkakuopille pääsisi jo kirmailemaan. Ja pääsihän sinne, vaikka kuopan pohjalla oli edelleen paljon lunta ja sohjoa ja aikamoista liejua ja mutaa oli maaperä muutenkin. Mutta ai että koirat nauttivat kun pääsivät ekan kerran tänä vuonna taas oikein kunnolla revittelemään tuolla! Tilaa kun on suunnilleen kymmenkertaisesti paikalliseen kotihiekkikseen verrattuna, joka sekin nostaa jo ilon pystyyn jengissä. Joutaa moisen hupailun jälkeen emäntä sitten lattiaa jälkeenpäin vähän luuttuamaankin... ja onhan meillä onneksi Roomba.

Muutamia kuvatuksia, taatulla kännykameralaadulla taas:

Kyllä Aslanin tunnistaa myös isänsä pojaksi vai mitä, vertailun vuoksi vaikka tämä kuva kennel Thunderboltin sivulla!

Edanasta oli kova yritys ottaa kuvia, mutta daami on liukkaampi kuin ankerias ja vikkelämpi kuin hyppykirppu joten tämä kaukaa napattu seisotus oli melkein ainoa edes jotenkin onnistunut otos. Jatkamme harjoituksia. Nätti se on silti!

 Aslan, Katla ja Sisu kuopan reunalla

Aslanilla ja Edanalla on taas omat jutut, Sisu, Sysi ja Katla touhuavat muuten vaan

Ryhmä rämä koossa kuopan pohjalla, miinus se liukas luikku Edana joka tietysti ehti tuosta(kin) kuvasta pois

Pelle perinteisen harrastuksensa parissa, kuten Katlasta huomaa muut ovat oppineet jättämään nykyään kunnon turvavälin

Vielä oli kovin talvisen näköistä kuopan pohjalla, jotenkin muistelen että viime vuonna ja ainakin vuosi sitä ennen tähän aikaan oli jo ihan sulaa??