maanantai 26. syyskuuta 2011

Puuhakas viikonloppu 24. -25.9.

Niinhän sitä meidän piti lauantaina 24.9. mennä Vättiin makkarajuoksemaan, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella ja sen sijaan suuntasimmekin muutaman koiran kanssa Lempäälään Whippet Agility Weekendiin. Valitettavasti vain turistiksi tällä kertaa, sillä en jotenkin älynnyt että sinne olisi voinut ilmoittautua vain yhdeksi päiväksikin. Plääh, mutta ens vuonna me ollaan aivan varmasti mukana! Sysin kanssahan me käytiin agin alkeiskurssi nimenomaan tuolla Lempäälän hallilla viime syksynä, mutta se ei vielä oikein ole syttynyt aiheeseen ja  treenit on olleet siis aika lailla katkolla, joten lisämotivaatio tekisi kovasti terää. Katsojanakin oli kuitenkin tosi mukava iltapäivä, ja hirveän hauska oli nähdä vaihteeksi hallillinen pelkkiä whippettejä hommissa!

Ainoa mikä näin juoksuharrastajan silmiin tökkäsi oli muutama aivan turhan tukevassa kunnossa ollut koira, ja nyt siis puhun ihan rehellisesti todellakin lihavista eikä vain näyttelymassassa olevista koirista. Jotenkin luulisi että nimenomaan agilityn kaltaisessa kovasti fyysisessä lajissa harrastavat osaisivat pitää koiransa edes jonkinlaisessa peruskunnossa ihan sen oman terveyden takia, mutta näemmä omalle koiralleen voi sokaistua ja aika pahasti. No, suurin osa koirista oli kuitenkin oikein timmissä kuosissa ja ihan kaikilla näytti olevan tosi kivaa radalla, omistajat mukaan lukien!

Pääsihän meidän omistakin koirista sentään muutama kaveri vähän agiliitämään, eli Sisu ja Aslan kävivät jossain välissä kokeilemassa huvikseen tyhjällä radalla miltä homma voisi tuntua. Aslanista hypyt olivat ok mutta aika turhanaikaisia, ja puomi oli suorastaan epäilyttävä vaikka kaksi kertaa sen yli kunnialla lopulta mentiinkin. Hieman erilainen asenne siis kuin rataharkoissa joissa se rynnii läpi aitojen päästäkseen pupun perään, eli Aslan taitaa olla mielestään syntynyt nimenomaan juoksemaan lujaa ovaalilla eikä miksikään sirkuspelleksi (mikä sopii mulle kyllä mainiosti). Sisu sen sijaan hiffasi homman juonen heti, ja esteet, puomi, A ja keinu menivät läpi kuin vanhalla tekijällä vaikka Sisu oli siis ekaa kertaa elämässään koko hommassa. Saattaa näin ollen käydä niin jotta Sysi luovuttaa agikoiran paineet jatkossa isälleen, ja kyllähän Sisu uuden uran tarvitsisikin nyt kun juoksuhommat on ns. nähty. Sisun tunnetusti erilainen huumorintaju tosin voi laittaa handlerin huomattavasti kovemmalle koetukselle kuin poikansa, joka on totinen mies ja syntynyt TVA-titteli jo valmiiksi tassussaan :-p

Agilitaamisen jälkeen jatkoimme sitten matkaa vielä vähän edemmäksi Kuljuun, josta mukaan tarttui tämmöinen:


Kyseessä siis on Pellen sisko Sirius (Tarumetsän Pähkinänsärkijä), jonka lupasin ottaa matkaamme Helsingin KV-maastokisoihin sunnuntaina. Sirius tupsahti lauantai-iltana keskelle ventovierasta 9 koiran laumaa kuin ei mitään, veti iltasafkat naamariinsa ja heittäytyi sitten nukkumaan mun syliini vaikka viimeksi olen tainnut lähemmin tavata sen 8-viikkoisena neljä vuotta sitten. Todella lunki tyttö, ja täytyy sanoa että valtavan hienosti meidänkin hunnilauma osasi käyttäytyä ilman mitään pörinöitä tai patsasteluja. On noi whippetit vaan aikamoisia laumaeläimiä (meillä myös galgo ja sekarotuinen piski lasketaan wipuiksi)!

Eilen sunnuntaina 25.9. lanssi starttasi sitten matkaan kukonpieraisun aikaan, ja kun odotettavissa oli piiiiiitkä kisapäivä niin mukana oli koko koiralauma + vieraileva tähtemme. Siis 10 nelijalkaista. Herätimmekin tiettyä hämmennystä Kartanolla kun meikä käveli koko päivän jatkuvasti lenkillä mutta aina eri koira remmin päässä... noin yleisesti kuitenkin jäi fiilis että turistitkin viihtyivät vaikka suurelta osin niiden päivä kului torkkuen autossa, ja erityisesti vanhaherra Gas oli aivan tohkeissaan kun pääsi taas sivilisaation ja uusien koiranhajujen pariin. Kelikin suosi niin että päivällä tuli jossain vaiheessa jo suorastaan hiki, ja molemmat juoksuradan eri puolille sänkipeltoon tehdyt kisaradat olivat aivan erinomaisessa kunnossa.

Omista koirista meillä siis kisasi Pelle, vaatimattomana tavoitteenaan päästä joulu-Messariin käyttöluokassa, ja lisäksi sitten Sirius normityttöjen puolella. Alkuerien ykkösrata sisälsi nopeita suoria ja suosi vauhdikasta menoa, ja siinä Sirius ei ihan loistanut parhaimmillaan vaikka tarkkaa työtä tekikin siskopuolensa Tuulikellon Discon parina. Pisteitä tuli kohtalaiset 238, mutta muut norminartut tekivät niin hurjaa suoritusta että noilla pojoilla Sirius oli alkuerien jälkeen vasta 14. Silti sen esitys oli huomattavasti tasokkaampaa katsottavaa kuin veljellään, eli Pelle on valitettavasti tosiaankin oppinut oikomaan aivan järkyttävästi ja veti siis alkueräradan läpi kuin mikäkin Idän Pikajuna. Oikein hävetti parinsa Kiiturin NN-Valentinon takia, koska sen juoksu meni taatusti osin pipariksi kun Pellen takia viehettä jouduttiin välillä vetämään aika haipakkaa. Sori... Pisteitä Pelle keräsi kuitenkin 169 joten se pääsi/joutui viimeisenä eli 15. normipoikana finaaliin.

Finaalissa koirat juoksivat eri radalla, joka oli vuorostaan huomattavasti teknisempi ja sisälsi aika tiukkojakin mutkia. Rata sopi Siriukselle kuin nenä päähän, ja se rykäisi finaaliradalta narttujen neljänneksi korkeimmat pisteet 265 joilla se nousi yhteistuloksissa komeasti seitsemänneksi huikean hyvillä yhteispisteillä 503. Narttujen kisan järjettömän korkeaa tasoa kuvaa että vielä kahdeksaskin narttu eli Siriuksen finaalipari Vi'waun Neela sai yli 500 pistettä, ja voittaja Oochigea's Izbyiroces tykitti aivan fantastiset 534 pistettä ollen päivän (ja koko kisan?) best in field, mahtavaa! Palkinnoksi Sirius sai todella komean SA-ruusukkeen ja omistajansa ilmeisen hyvän mielen, ja mukavahan sen remmin päässä oli olla näin sijaishandlerinäkin.

Pelle sitten... onneksi se sai juosta finaalin ihan yksin joten se ei päässyt enää sotkemaan muiden kisailua, ja itse asiassa mutkainen rata pakotti sen verran tarkempaan työskentelyyn että finaalista kertyi pisteitä 211. Yhteistulos oli siis kovasti vaatimaton 380, mutta sillä Pelle kuitenkin nousi lopputuloksissa kolmanneksitoista, jättäen taakseen mm. tuoreen EMM-kutosen ja vanhan kilpakumppanin Sökövintin EB-Foxin. Kolmastoista sija ei kuitenkaan riittänyt tavoitteeseen eli sijoitukseen puolenvälin paremmalle puolelle, ja olishan siihen tarvittu se SA:kin. Näin ollen Pelle joutuu odottamaan käyttöluokkia ensi kesän kansallisiin näyttelyihin asti, ja muutenkin taitaa olla että se pitää ainakin ensi kauden taukoa maastoiluista. Josko sitten vetskuissa koetettaisiin taas... menetelmä nimittäin toi tulosta eilen ainakin Pellen sedälle Tuulikellon Ciacolle, joka nappasi vetskujen voiton ohella viimeisen maastosertinsä ja valmistui näin ollen Suomen ekaksi whippettien kolmoisvalioksi sitten, ööö, todella pitkään aikaan!

Lopuksi vielä pari yhteisräpsyä Pellestä ja sievästä siskostaan Siriuksesta; onhan ne aika söpöjä eikö vain?



(Koko kisan tulokset löytyvät perinteisesti Sattuman kennelin sivuilta: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/helsinki.htm)

torstai 22. syyskuuta 2011

Sisu on nyt Koiranetissä ajan tasalla

Sisuhan juoksi viimeisen vaaditun käyttövalioaikansa jo heinäkuussa Kartanolla, mutta tunnetusti vie aikansa ennenkuin kisatulokset päivittyvät Koiranettiin. Nyt sitten on Kennelliiton koneisto pyörähtänyt niin pitkälle että Sisulle on virallisesti myönnetty eilen ratakäyttövalion arvo viimekesäisen KVA-M -tittelin päälle, ja ai kun näyttääkin komealta nyt Koiranetissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN14113%2F07&R=162


(kuvassa sankari uunituoreen KVA-R -ruusukkeensa kanssa 13.7. illalla kisojen jälkeen odottamassa kotimatkaa, mikä selittää ryytyneen ilmeen)

Pelle joutuu vielä odottelemaan oman KVA-R -valionarvonsa virallistamista jonkin aikaa, vaikka sekin on kuulemma jo käsittelyssä ja odottaa vain viimeisen sertk-ajan eli Turku-Cupin tulosten tallentamista. Odotellaan...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Sukulaisten menestystä meillä ja maailmalla

Täytyy välillä retostella meidän koirien sukulaistenkin tekemisillä, kun on taas niin mainioita suorituksia tehty useammalla rintamalla. Viikonlopun eka ilouutinen tuli Sisun siskolta Nuudelilta (of Streamline Nasty Noodle), joka oli osallistunut JAU:n (Googlen mukaan kyseessä lienee Järvenpään Agilityurheilijat. T. nimim. "täydellinen agilitytollo tässä, hei") mestaruuskisoihin handlerinsa Helin kanssa mölliluokassa ja voittanut samoin tein komeasti koko höskän. Palkinnoksi Nuu sai mm. ilmaiset osallistumiset kyseisen seuran järkkäämiin kisoihin 2012 loppuun asti, joten saattaapi olla että Nuu nähdään vielä virallisissakin luokissa :-)  Huisit onnittelut neiti Nyrpylle!

Ja viikonlopun toinen ilouutinen kantautui Suomenlahden eteläpuolelta, jossa Sisun poika ja siis Sysin & Hornan veli Lassi (of Streamline Lazy Lizard) oli puolestaan käynyt kipaisemassa Eestin maastoderbyissä ihan mukiinmenevällä menestyksellä:

Rahvuslikud maastikujooksuvõistlused ja Derby-2011 tiitlivõistlused
17.09.2011 Sauel, Harjumaal
Kohtunikud: Tapio Pulkkinen, Maria Nissilä

Whippet
1. Ursula Circus Magicus, om V. Mahrova, EE 235,5+216=451,5 punkti, SK
2. Of Streamline Lazy Lizard, om E. Vihonen, FI 216+219=435 punkti, SERT, DERBY-11
3. Infamous Caspian X, om S. Koivola, FI 226,5+198=424,5 punkti, SERT
4. Satangin Just My Magic, om N. Krassilnikova, EE 214,5+202,5=417 punkti, SK
5. Born To Charm Mirabel, om S. Baranin, EE 204+208,5=412,5 punkti, SK
6. Trollsangens Filippo Colonna, om S&J. Siponmaa, FI DISQ

Lassille siis sekä Viron maastoserti että derbytitteli 2011, huisaa!!!! Vähänkö nyt on Sisu ylpeä pojastaan :-D

Vastapainoksi sitten näemmä sunnuntaina samassa paikassa järjestetyt kv-maastokisat eivät näemmä menneet ollenkaan putkeen wipuilta, ja Lassi jäi jo alkueriin pistein 20 (?!) oikein hyvässä seurassa tuttujen kisakamujen Turbon (Paletin Rapidfire) ja Foxin (Sökövintin EB-Fox) kanssa. Finaaliin päässeistäkin wipuista paras eli kolmas tuttu kisakamu Noni (Infamous Caspian-X) sai yhteispisteiksi vain 306, joten CACIL jäi jakamatta koko porukalle. Hmmm. No hyvähän se on etteivät ylpisty sentään liikaa, mokomat maailmanmatkaajat :-p

Ja tässä vielä Lassin poseeraus komeassa voittomanttelissaan, seurassaan emäntä Elina jolta kuvakin on sujuvasti pöllitty:

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Makkarajuoksut osa 1: Kartanolla

Kauden loppuhuipentumana cwiccelällä tiimillämme on tarkoitus kiertää kaikki lähiseudulle (=Tampere, Turku, Hesa, Hyvinkää; Oulun jätämme sentään väliin) sattuvat makkarajuoksut. Suurin moraalinen innoittaja on se, että Aslanille olis kiva saada edes muutama aika eri radoilta tän kauden puolella, niin sais vähän käsitystä herran menosta ja osviittaa ens kauden treenitarpeille sitten kun päästään oikeasti tositoimiin. Siinä sivussa toki nykyiset professionaalitkin aina kipaisevat radalla oikein mieluusti, ja makkarajuoksujen ylimääräinen bonus on luonnollisesti vielä se MAKKARA. Joten säämiesten ja -naisten uhkailusta huolimatta tiimi pakkautui eilen urhoollisesti lanssiin ja suuntasi halki sateen ja myrskypilvien kohti ensimmäistä kohdettamme: Tuomarinkartanoa.

Ilahduttavasti sateessa oli illalla sen verran taukoa että meidän poppoosta kaikki ehtivät juosta maksimissaan tihkutuksessa, mutta radan vetisyydestä päätellen olihan sitä vettä tullut ihan reippaasti jo aiemmin. Aslanista näki että liukas ruohorata oli sille vähän outoa, se siis painoi kyllä menemään hullun kiihkolla ja hirveällä riemulla (vietin puute ei ole todellakaan Aslanin ongelma) koko 280 m ja tappoi pupun kuin vanha tekijä, mutta menosta näki että kaarteissa vähän pää tuppasi nousemaan ja pientä lipsuttelua oli välillä. Aika sillä oli 19,56, eli suunnilleen puoli sekuntia hitaampi kuin edellisellä kartanokeikallaan jolloin keli oli toki loistava ja rata aivan huippukunnossa heti SM-kisojen jälkeen. Aslan on sen verran iso, pitkärunkoinen ja painava kaveri että sille hiekkaradat on todennäköisesti helpompia juosta näin aluksi, mutta eiköhän se opi nurmellakin juoksemaan kunhan saa ylipäätään koordinaationsa sun muun kuntoon. Noin muuten suorituksesta jäi mieleen ensi kautta ajatellen seuraavat kohdat: a) koppiharjoittelua tarvitaan lisää, siis sen suhteen että Aslan ei reuhaa kopissa vaan oppii toivon mukaan joskus odottamaan veräjän aukeamista paikallaan ja b) muutenkin voisimme yrittää hieman opettaa herralle rauhoittumista starttia odotellessa, koska nyt asian kerran sisäistettyään se höyryää ja vislaa kuin Minkiön museorautatien lokomotiivi JR 5 "Orion". Siis paljon. Ehdotuksia toimivista kikkakolmosista otetaan vastaan!

Aslanin ohella tarkoituksena oli juoksuttaa muut kirjalliset koirat, eli Sisu, Pelle ja Velmu, yhdessä ryhmässä, mutta kun Estherin (eli Macarenan Siriuksen) omistajat kaipasivat sille kaverikoiria niin Velmu sai juosta soolona ja vanhat luotettavat konkarit pääsivät tyttöseuraan. Velmu juoksi 280 m sinänsä ihan mallikelpoisesti aikaan 19,96, mutta ajasta olisi pudonnut ainakin kymmenys pois jos herra ei olisi ryskänyt kopissa niin rankasti että olisi huomannut etuveräjän aukeamisen ajoissa. Täytyy kyllä myöntää että sen ulostuloloikka oli aika komea, sitten kun se hiffasi että voi jee se pupu meni jo! Velmu vielä kruunasi illan rymysuorituksensa riekkumalla jälkikäteen niin että losautti loikatessaan multa hampaat huulen sisään umpiluupäällään. Ehkä meidän kannattais kokeilla niitä aslaninrauhoituskikkoja Velmuunkin...

Mutta Sisu ja Pelle siis saivat tavattoman myötäkäymisen, kun pääsivät juoksemaan nuoren neitosen kanssa 350 m matkalle. Estherhän on ratalinjainen joten en varsinaisesti odottanut mitään suuria meidän herroilta, mutta kappas vaan kun osasivatkin yllättää. Pelle on näemmä vihdoin oppinut starttaamaan kunnolla, ja entisestä valtakunnan hitaimmasta onkin tullut jo kolmessa viimeisessä lähdössään se joka sinkoaa ekana kopista ulos, wau! Sisu sen sijaan haaveili taas jotain omiaan ulkokopissaan, ja ekaan kaarteeseen tultaessa se oli jo pari koiranmittaa toisten jäljessä. Vaan sitten tapahtui ihme: meidän Sisu, joka kyllä juoksee hienosti soolona mutta ryhmissä jää aina himmailemaan toisten peesiin, laittoi ison vaihteen päälle ja suorastaan hujahti toisten rinnalle. Toisen kaarteen se juoksi ulkona Pellen ja Estherin vetäessä sisällä aivan ripirinnan, ja loppusuoralle tultaessa Sisu kiristi vielä sen verran että painoi kevyesti ohi kavereista ja tuli ykkösenä maaliin. Siis meidän Sisu??!!? Erinomaisen ilahduttavasti myös Pelle löysi kirivaihteen vielä maalisuoralla, ja ne tulivatkin Estherin kanssa lopulta maaliin rinnakkain samalla ajalla. Sekä Sisu että Pelle juoksivat omat uudet enkkansa, Sisulle 24,13 (aikaisempi 24,39!) ja Pellelle & Estherille 24,18 (aiempi Pellen ennätys 24,19). Mykistävä suoritus kummaltakin herralta, ja varmasti olivat ansainneet makkaransa juoksun jälkeen! Ja joo, todellakin saattaa olla että molemmat jatkavat uraansa ensi kaudellakin, koska nythän ne vasta alkaa osata juosta (sopivasti kun kausi on loppu)!

Taivaat sitten päättivät lopullisesti aueta juuri kun olimme tekemässä lähtöä kohti kotia, ja paluumatka pilkkopimeässä kaatosateessa kakkostien korvessa oli parhaimmillaan aika eksoottinen. Onneksi Karkkilan ABC:ltä sai suklaata ja virvoitusjuomia, mikä vähän lohdutti kuskia loppumatkan. Mutta ehdottoman kannattava keikka, ja nyt ei kun sitä seuraavaa makkarajuoksua odottamaan!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Tampere GP...

...ja meidän tiimin osalta kauden viimeiset viralliset ratakisat juostiin eilen kotiradalla Kaupissa. Koirista kisaamaan oli ilmoitettu vain Pelle, jonka oli tarkoitus juosta sekä 280 m että 350 m sijoitukset mutta kisajärjestäjät olivatkin päättäneet että pelkkä sprintti riittää (= jälkimmäisen matkan ilmo oli tipahtanut jossain välissä matkasta). Tässä tapauksessa, kun se kaikkeintärkein viimeinen kv-aika tuli jo viikko sitten Vätissä, handleri kiitti järjestäjiä viksusta päätöksestä ja käytti säästyneen parikymppiä tyytyväisenä puffan tukemiseen mm. kerrassaan erinomaisten ryynimakkaroiden muodossa, nam! Lisäksi sain nakitettua Sisun tuikitärkeän nollakoiran rooliin, joten pääsin kopittamaan koiraa kaksi kertaa kumminkin.

Sisu siis pääsi käynnistämään kisat 280 m matkalla, fiinisti justlanatulla ja oikein vimpan päälle kunnostetulla radalla. Ottaen huomioon että herra on viime ajat treenannut lähinnä syömällä mustikoita ja haistelemalla varpuja, oli todella kiva katsoa sen sujuvaa menoa ja lopputulemana Sisu kipaisikin itselleen ekan kv-aikansa Kaupin radalla eli 19,36. Samalla ajalla se olisi pärjännyt hyvin myös päivän kisoissa, eli omantasoisessaan sijoituslähdössä se olisi ollut kakkonen. Ylipäätään meno näytti rennolta ja ilahduttavasti herra melkein-wider on alkanut vihdoin oppia suuntaamaan kiskolle eikä ulkolaitaan, jos kohta kyllä se edelleen etukaarteesta veti maalisuoralle todella leveästi. Hmm, voipi olla että ehkä Sisu sittenkin jatkaa virallista kisailua vielä ensi kaudella, sehän vaan parantaa suorituksiaan vuosi vuodelta!

Pelle puolestaan kisasi virallisesti siinä samaisessa minipisteiden sijoituslähdössä, joka olikin täysi kuuden koiran lähtö. Startti ei koskaan ole ollut Pellen paras puoli radalla, mutta nyt koko kuuden koiran poppoo sai todella tasaisen lähdön aikaan ja puolet kisasta mentiin aivan yhdessä rykelmässä. Pelle oli pitkään kiinni kolmostilassa mutta aivan maalisuoralla Paletin Narda puristi siitä vielä ohi. Lopulta Pelle jäi siis neloseksi vain yhden sadasosan erolla Finlandia aus den Gnomenheiniin (Pellen aika 19,54). Nardallekin ne jäivät vain metrin verran, kun taas voittaja Paletin Rainbow nykäisi jo vähän pitemmän kaulan. Palkintopallilla oli kuitenkin siitä harvinainen tilanne, että Pellen takana sijoilla viisi ja kuusi seisoi kaksi Maxwinia, Evil ja El Tiempo - varsin harvinainen mutta aina yhtä herkistävä tilanne näin sekalinjaisen traktorimallin omistajalle! Kuvallinen todiste löytyypi täältä :-)

(alla Pelle keltaisella manttelilla Emmi Ventelän kuvaamana ja lisää hänen ottamiaan kuvia kisoista löytyy täältä)



Onnistuneen kisapäivän kruunasi vielä Katlan veljen Kipin toinen ryhmäkoelähtö 350 m matkalla, jonka Kippis tietysti suoritti hyväksytysti liehuvin lipuin aikaan 23,76. Nyt sitten kun vaan siskonsa innostuisi samaan menoon...

(Koko kisan whippettulokset löytyvät perinteisesti Fast Pack's tietokannasta: http://www.fast-packs.net/Racing/Results/view_complete_result.php?date=11-09-2011&location=Tampere)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Pelle FI KVA-R!

Aikoinaan kun Pellen otin aavistelin että siitä tulisi mulle mukava menopeli maastokisoihin, onhan isänsä sentään legendaarinen Coco ja mutsinsakin suvusta löytyy alalla ansioituneita jenkkikoiria (ja vieheintoa sivumennen sanoen jo vähän liian kanssa, kuten kaikki Cityn ja jälkikasvunsa vieheen kimpussa tavanneet voivat todistaa). Ratakoiraksi epäilin sen olevan puoliksi näyttelylinjaisena liian hidas, mutta kun intoa riitti niin pitihän sitä kilpailuttaa aina välillä ratakisoissakin. Ja niinhän siinä kävi että pikku hiljaa Pelle alkoi napsia niitä kv-aikojakin, ei koskaan mitenkään hurjalla marginaalilla mutta kaikilta kilpailumatkoilta kumminkin. Kaikki Pellen kv-ajat olivat kuitenkin Tuomarinkartanon radalta, joten valioitumiseen puuttui se yksi tulos joltain muulta radalta. Ja sitä on tänäkin kesänä metsästetty (turhaan) niin Kaupissa, Virpiniemessä kuin Hyvinkäälläkin. Eilen sitten nappasi viimein siellä etukäteen epätodennäköisimmässä paikassa eli Vätissä, jossa Pelle pinkaisi Turku-Cupin ekassa aikajuoksussa 280 m aikaan 19,70 ja sai emäntänsä esittämään yleisön hämmennykseksi hyvin epäesteettistä voitontanssia maalisuoralla radalta palatessamme. Erityisen muikeaksi suorituksen tekee vielä se, että se tuli heti ekassa aikajuoksussa sprinttimatkalla, ja Pelle ei todellakaan koskaan ole ollut sprintteri vaan parhaimmillaan pitemmillä matkoilla heitettyään ensin sen sprintin lähinnä verryttelyksi alle. Mutta nyt meillä sitten on se himoittu punavihreä ruusuke ja jo toinen ratavalio talossa, ja Pelle voi jatkossa keskittyä taas enemmän maastoiluun josko se järki joskus alkaisi taas toimia sielläkin puolella. Tosin seuraavaksi Pelle kipaisee vielä Kaupissa ensi viikonloppuna 280 + 350 m, kun en jotenkin osannut luottaa sen performanssiin Vätissä ja ajattelin varmistella asiaa kunnolla... noo, Pellestä on aina kivaa juosta ja olisihan se hauska toki saada kv-aikoja ihan vaan huvin vuoksi sieltä kotiradaltakin!

Ja tässä uunituore käyttövalio, harvinaisen keräilyesineen eli turkulaisen KVA-ruusukkeen kera:


Koko kisan whippettulokset löytyvät Fast Pack's tietokannasta: http://www.fast-packs.net/Racing/Results/view_complete_result.php?date=04-09-2011&location=Turku .