Maastoderbyt juostiin Iitissä hiekkakuopalla 18.5., ja meiltähän tänä vuonna derbyvuorossa oli tietysti Katla. Katla kävi vetäisemässä keskinkertaisen alkueräsuorituksen saaden pisteitä 220, ja finaaliin ei ollut niillä asiaa joten sen lopullinen sijoitus oli vaatimattomasti 8/9. Treenarin silmiin meno näytti kuitenkin taas jo pykälää paremmalta kuin edellisissä kisoissa, joten sinänsä ihan ok suoritus tässä vaiheessa kautta. Ja Katlahan on tunnetusti aina erittäin fotogeeninen valokuvissa, niin myös Iitissä (kuva Sakari Lampola):
Täydelliset tulokset löytyvät täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2013/derby.htm.
Maastoderbyjen jälkeen Katla onkin keskittynyt sitten ihan puhtaasti treenaamiseen radalla EM-kisoja odotellessa, ja siinä sivussa se juoksi itselleen myös ratakirjat kesäkuun puolivälissä. Ei kun rataderbyjä suunnittelemaan...
Nike puolestaan saavutti kesäkuun alussa virallisen kisaiän eli 15 kk, ja sen kunniaksi se kävi korkkaamassa kertaheitolla oman kisauransa alkuun sekä näyttelyissä (Whippet-Harrastajien erikoisnäyttely 8.6.) että maastoissa (Vintyt KV-maastot 15.6.). Huomattavan osan meidän yllättävästä osallistumisinnostamme selittää toki se, että kummatkin kokkareet pidettiin naapurissa Mustialassa. Erkkarissa Nike esiintyi vielä junnunartuissa, koska se täytti 15 kk vasta seuraavana päivänä eli 9.6. Tuomarina oli yksi lajin grand old maneista eli Bo Bengtson, joka ei varsinaisesti ihastunut näkemäänsä Niken todella nätistä esiintymisestä huolimatta vaan antoi Nikelle kättelyssä perinteisen metsämiehen sertin eli H:n. Arvostelussa todettiin ettei Nikellä ollut alaleukaa eikä kulmauksia, mutta luusto oli sentään erittäin hyvä ja liikkeetkin "ok". Kuviin Nike ei tainnut tarttua kenellekään, mutta erkkaritulokset sentään löytyvät netistä täältä: http://whippetharrastajat.fi/erkkari2013tulokset.pdf.
Viikkoa myöhemmin vuorossa oli siis meille varsinaisesti luontaisempaa toimintaa eli maastokilpailu, ja Nikehän kisasi yk-nartuissa. Ikää huimat 15 kk ja 6 pv eli varmasti kisojen nuorin osallistuja yhdessä veljensä Luigin (Machine Gun) kanssa. Pientä jänskänpoikasta oli ilmassa alkuerästartin aikoihin, koska Nike ei ollut koskaan aiemmin juossut a) mantteli päällä b) koppa päässä c) kaverin kanssa d) maastovieheen perässä. Kohdat a) ja b) eivät aiheuttaneet hämmennystä ja kyllä se lähti d):nkin perään, mutta kohta c) oli selvästi vähän outo kokemus alkuerässä ja suoritus menikin Niken osalta melko lailla kaverin eli C'mere Jääkukan peesailuksi. Pisteitä Nike sai 212 eli pääsi kuitenkin finaaliin, sen sijaan velimies Luigi seurasi omaa pariaan niin perusteellisesti että sai pisteitä nollan, ja taisi päättää jäädä vielä vähän kotiin kasvamaan ennen seuraavia kisoja.
Finaalissa Niken pariksi tuli Pellen nuorempi siskopuoli Tarumetsän Yöttömän Yön Juhla. Jouduimme odottelemaan kohtuullisen kauan radalle pääsyä paikassa missä Nike näki edellisten koirien suoritukset, ja yhtäkkiä jokin naksahti neidin päässä siihen malliin että finaalisuoritus olikin sitten jo ihan eri tason menoa. Tuomaritkin tykkäsivät 241 pisteen verran, joten Niken loppusaldoksi tuli 453 pistettä ja sija 4/8. Treenarille jäi myös sen sortin hyvä fiilis kisasta että ilmoitin Niken jo seuraaviin kisoihin heinäkuulle, nimittäin Kaanaan moottoriradalla juostaviin PMM-kisoihin 14.7. Odotellessa Nike treenaa nyt radalla, ja katsotaan josko niitä kirjojakin saataisiin jo alulle sitten jossakin vaiheessa. Ja Mustialan täydelliset tulokset löytyvät tietysti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2013/vityt.htm.
Nike ja hurrrrjan näköinen mutta koiran itsensä mielestä yllättävän jees jenkkikoppa elämänsä ensimmäisessä yhteistyöstartissa (kuva Jaakko Stenroos):
Muista otuksista Pelle, Velmu ja vieraileva tähtemme Pöpi ovat urakoineet ahkerasti koejuoksukavereina sekä omille että muiden koirille, ja Edana puolestaan on juossut omia koejuoksujaan siihen malliin että viimeistä ryhmää vaille kirjat ovat hallussa. Hurtta on ollut mukana aktiivisesti vähän joka harrastuksessa tsemppiryhmässä, ja välillä päässyt puuhailemaan kaikenlaista kivaa ihan omillaankin kuten työpaikan virkistyspäivässä toukokuun puolivälissä Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Ei tästä voi juuri sinivuokot sievemmiksi tulla, vai mitä?
Seuraava päivitys onkin sitten suurempi reportaasi iloisesta turneestamme Saksanmaalle juhannusta juhlimaan, mutta se saa nyt odottaa huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti