Lauantaina 9.6. juostiin Tähtisprintterit Hyvinkään radalla, ja vaikka varsinaista kisakoiraa ei meiltä tänä vuonna vielä irronnutkaan niin Aslan pääsi kuitenkin koejuoksijaksi testaamaan finaaliradan. 280 m meni aikaan 19.81, mikä nyt sinänsä ei ole varsinaisesti vielä hurrauksen arvoinen aika mutta ei kuitenkaan enää ihan toivoton varsinkin verrattuna varsinaisessa TS-kisassa juostuihin tuloksiin (löytyvät Fast Pack's -tietokannasta). Muutenkin selvästi Aslanilla oli taas tapahtunut kehitystä nupissa sitten edellisen Hyvinkään keikan, startti paranee kerta kerralta vaikka kopissa rytisee edelleen vähän turhan kovasti, ja juoksulinja painui sekin jo nätisti lähelle kiskoa. Etukäteisinnostus on kyllä edelleen sekä kovaäänistä että handlerin hauista kasvattavaa, mutta varsinainen kopitus onnistui jo ihan helposti vaikka kokeilimme ekan kerran valjaita pannan sijaan. Hyvin toimi, eli näillä mennään nyt jatkossa (Zero DC:n canicross-valjaat, istuvat hyvin ja ovat yllättävän helpot riisua/pukea). Ja koppana Aslanilla on ollut nyt jokusen startin ajan kokeilussa muovinen lurcher-koon koppa, joka sekin tuntuu tällä hetkellä aika nappijutulta. Kokonaispaketti siis alkaa olla kasassa pikkuhiljaa, nyt vaan treenataan vielä ne vauhdit esiin niin vot.
Muuten Tähtisprinttereissä tietysti jännättiin Katlan veljen Kippiksen (Effloresco's Kajanos) elämän ekaa kolmen startin kisaa, joka lopun kaiken meni niin putkeen että Kip juoksi poikien A-finaalin neloseksi ja sai vielä erikseen kiertopalkinnon finaalien nuorimpana koirana. On se vaan hyvä! Kippiksessä jaksaa myös ihastuttaa sen tavaton rentous radan ulkopuolella, se on niin cool kuin vain olla voi eli täysin päinvastainen kuin mielipuolena radan ja vieheen yleissuuntaan riekkuva velipuoli Aslan. Myös toinen musta treenikaveri eli Nala (Probaxon Bubble) suoriutui vähintään kunnialla elämänsä ekoista arvokisoista, ollen lopulta yk-tyttöjen kakkonen toisen hurjan jenkkisukuisen menijän Lyytin (Winsome Yankees Apache) jälkeen. Ei siis yhtään hassumpaa treeniporukkaa meidän jengillä...
Alla Aslan TS-koejuoksussa, Kerttu Haaslahden kuvaamana (lisää kuvia kisoista löytyy täältä):
Sunnuntaina 10.6. vuorossa sitten oli Pellen tiukan näyttelyputken tällä erää viimeinen koitos, eli Salon kansallinen näyttely kauniissa kesäisessä säässä. Samainen näyttely toimi myös Hornan virallisen näyttelyuran ensimmäisenä (ja todennäköisesti viimeisenä) tapahtumana, aiemminhan Horna oli käynyt parissa pentunäyttelyssä mutta virallinen tulos puuttui vielä. Tuomarina toimi puolalainen Tomasz Borkowski, joka paljastui etäisesti joulupukkia muistuttavaksi partaiseksi sedäksi. Tämä joulupukki ei kuitenkaan ollut yhtään lahjatuulella, eli ERI oli tiukassa ja H:takin nähtiin. Näin ollen etukäteisodotukset eivät olleet korkealla siinä vaiheessa kun avoimen luokan ja Hornan vuoro tuli, varsinkin kun Horna vielä keksi ahdistua mamman perään juuri pöydällä seisoessaan ja jouduimme vaihtamaan handleria lennossa kasvattajasta meikäläiseen. Seisotus nyt onnistui jotenkuten, mutta Hornasta oli todella jänskää juosta kehässä ja en ole aikoihin nähnyt yhtä hienoja hackney-liikkeitä kuin millä se vispasi menemään innosta piukeana (kyllä se kotona osaa??). Näin ollen ilahdus olikin suunnaton kun kouraan annettiin kaikesta huolimatta sininen muovinauha, EH:ta kun oltiin vähän toivottu jos kohta en uskaltanut moista enää esityksemme perusteella odottaa. Arvostelu totesi Hornan olevan feminiininen, ylijalo ja aivan liian laiha eikä siinä kehuttu niitä liikkeitäkään, mutta mitäs pienistä kun tavoite saavutettiin! Kilpailuluokassa Horna ei yllättävää kyllä enää sijoittunut.
Poikien käyttöluokassa pääsinkin esittämään sitten täysin päinvastaista kaveria eli maskuliinista, lihaksikasta ja kaikin puolin muhkeaa Pelleä. Kisakaveri Veeti (Beschützer Braveheart) sai taas kättelyssä perinteisen H:n, tosin Veeti olikin juossut edellisenä päivän Tähtisprinttereissä eli varmasti puntti painoi sillä vähän tavallista enemmän. Vaan niin kävi että Pelle puolestaan sai tämän vuoden ekan punaisen nauhan ja pinkin siihen päälle, ja vielä tuomarilta erikseen suulliset kehut siitä että oli harvinaisen hieno käyttöluokan koira. Varsinaisessa arvostelussa kehuttiin niin liikkeitä kuin raamejakin, ja erityisesti ilahdutti kohta jossa todettiin "fine, masculine head" koska perinteisestihän Pellen nuppi on herättänyt tuomareissa lähinnä ahdistusta järeytensä takia (toki kyseessä on 49-senttinen uros joka käyttää greyhound-koon juoksukoppaa joten...). Lopullisesti homman kruunasi PU-kehä, jossa ankaran pohdinnan jälkeen tuomari nosti Pellen vielä PU-neloseksi; varaserti meni toisen kerran uralla taas nenän edestä (tosin sekin kotiinpäin eli toiselle jokioislaiselle koiralle Mimi Chill's Panther's Daydreamille) mutta olipahan silti Pellen eka sijoittuminen kuin myös SA uusien sääntöjen aikana. Hmm, pitäisköhän sitä sittenkin ilmoittaa vielä johonkin näyttelyihin loppukesän aikana..?
Tyttöjen käyttiksessä oli vielä mukana Niken mutsi Minni (of Streamline Foxy Lady), mutta se miellytti tuomaria tällä kertaa "vain" EH:n verran. Näyttelyn kaikki tulokset löytyvät täältä. Joku myös otti ahkerasti kuvia whippetkehän laidalla, mutta niitä ei ole näkynyt missään sen koommin joten kuvatodisteiden osalta löytyy vain Pellen entisestään kaunistunut näyttelyhihna (näistä muovinauhoista ei luovutakaan ihan äkkiä!):
Tiistaina 12.6. olivat vuorossa taas ratatreenit, ja suuntasimme vaihteeksi Tuomarinkartanolle kun oli muutenkin asiaa Hesan suuntaan (=piti hakea safkaa Murren Murkinasta, samalla matkaan tarttui 25 prossan alennuksella Hurtan viilennysmantteli jota on tarkoitus testata Aslanille kesähelteillä). Kauniin ilman ja alkukesän kunniaksi paikalla oli järjettömästi porukkaa, mutta sain onneksi omat koirat kätevästi alkupään lähtöihin kaverikoiriksi. Pelle juoksi ekan kerran koko tänä vuonna radalla 280 m Onnin (Elgedane Storm Runner) ryhmäkaverina, ja sen riemu oli suunnilleen käsinkosketeltavaa kun taas aika painui 20 sekunnin pintaan. Tosin eipä se ole pahemmin treenannutkaan kuin vapaana rymyämällä, eikä Pellellä ole muutenkaan enää tavoitteita ratapuolella joten tokko me sitä nyt edes aletaan enää treenaamaan tikkikuntoon muuten kuin maastoja ajatellen. Ryhmäjuoksukaverina se on kyllä aivan ihanteellinen, joten harkoissa se pääsee varmasti juoksemaan jatkossakin ihan vaan huviksi.
Aslan puolestaan pääsi Nalan seuraksi 350 metrille, ja heitinpä vielä jokerina mukaan Sisunkin että saatiin kunnon ryhmä. Taas kerran Nala liukeni alta pois voittoon aikaan 22,70, mutta kyllä Aslanin ja Sisunkin handleri hyrisi tyytyväisyyttä startin jälkeen. Aslan lähti kopista oikein mallikkaasti ja ekan kerran veti suorastaan terävästi kiskolle heti startin jälkeen, ja takasuoran se juoksi aivan Nalan kannoissa kiinni. Takakaarteessa Nala sitten nykäisi kaulaa Aslaniin, mutta maaliin Aslan tuli vain 2-3 koiranmittaa Nalan perässä eli senkin aika putosi jo selvästi alle 24 sekunnin. Se myös tuli maalisuoralle tiukasti edelleen kiskolla, eli sehän alkaa oppia vihdoin kaarrejuoksun salat! Erittäin ilahduttavasti myös meidän melkein-wider Sisu juoksi hämmästyttävän sisällä koko matkan, ja saapui puolestaan 2-3 koiranmittaa Aslanin perässä maaliin eli eiköhän sekin juossut ihan kv-ajan pintaan ellei allekin. Samoin tein Sisun kirjat kaivettiin taas esiin eläkkeeltä ja se taitaa siis jatkaa kisauraansa heinäkuussa, ja taitaapa myös siirtyä kisaamaan 350 m matkalle kun se tuntuu nyt kulkevan paljon jouheammin kuin sprintti.
Lopuksi vielä Nike pääsi peuhaamaan siskonsa Kolan kanssa, ja tulipa samalla otettua virallinen 3kk-pönötyskuvakin siitä (luppakorvat se keksi tuohon ihan ite, tähän asti ne on kyllä olleet oikein nätit ruusut):
Ja varsinainen Virallinen Juhla tällä viikolla oli sitten perjantaina 15.6., kun ameriikanvahvistuksemme neiti Edana juhli 1-vuotissynttäreitään. Hurjaa, nythän se pääsee jo virallisille mitoille ja voi alkaa juosta koejuoksujakin! Tosin ensin hoidamme vielä alta kunnialla pois ne toiset juoksut, jotka ovat nyt edenneet mallikkaaseen tiineysaikaan; eiköhän kuitenkin heinäkuussa ala jo elämä palata siltäkin osin taas normaaliksi. Synttärien kunniaksi Edana pukeutui parhaimpiinsa eli USAsta mukanaan tulleeseen kaulakoruun, ja juhla sisälsi yleisen rennon hulinan ohella mm. tonnikalapitsaa kaikille osapuolille. Virallinen 1-vuotispotretti täytyy ottaa joskus paremmalla ajalla, mutta epävirallisesti neiti kesäheinä kukkakedolla kas näin:
Ens viikolla sitten otetaankin varsin rennosti, toki tiistaina käydään treeneissä taas jossain radalla mutta tänä vuonna meiltä jäävät Oulun juhannuskisat väliin kun ovat nuo ratakoirat vielä vähän vaiheessa eikä ihan sinne asti viitsi ajella pelkästään turistina. Tosin nyt kun on ollut täysin vapaa viikonloppu ekan kerran sitten toukokuun alun niin tähän vois kyllä melkein tottua... mutta eiköhän sitä heinäkuussa taas jaksa harrastaa pienen löysäilyputken jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti