Fräulein Katlan kuulumisia

Huomasin että lauman ainoasta neitosesta Katlasta on tullut kirjoiteltua todella vähän toistaiseksi tähän blogiin, ja vielä vähemmän siitä on osunut mukaan valokuvia. Kyseinen vääryys korjataan siis nytjustheti ja oikein perusteellisesti!

Katlan tämä kisakausi oli tähdätty huipentumaan perinteisiin Möllimaastoihin Hyvinkäällä, olettaen ettei se vaan ehdi aloittaa juoksuja just ennen. Katla kiltisti piti kuin pitikin hormoninsa kurissa riittävän kauan, ja niinhän me sitten suuntasimme Hyvinkäälle 22.10. kokeilemaan josko maastoviehe innostaisi neitiä enemmän kuin ratasellainen. Katlahan on juossut käsivieheen perässä aivan hulluna heti kolmikuisesta alkaen ja opetteli sen kanssa jo kopituksenkin salat viime vuonna alta puolivuosikkaana, joten olin suhteellisen luottavainen tämän kisakauden alkaessa että se juoksee ratakirjat viimeistään kesäkuussa ja heinäkuussa sitten aloitetaan jo virallinen ratakisailu. Vaan toisin kävi... ensin alkukesä meni ihan toisenlaisten juoksujen merkeissä, ja sitten kun tuli lopulta aika siirtyä käsivieheestä ratavieheelle Katla alkoikin arastella ratavieheen pörinää kerta kerralta yhä enemmän kunnes se lakkasi juoksemasta vieheen perässä kokonaan. Katlallahan on ääniherkkä täti eli kaunis Nubi, jolta jäi rataura kokonaan väliin kun se ei millään tottunut ratavieheeseen ja lähtökoppien kolinaan (maastoissa Nubi on toki viihtynyt senkin edestä aina inttikäyttövalioksi asti). Kasvattajan kanssa siis pohdimme että Katlan kanssa kannattaa nyt ottaa iisisti ja antaa sen rauhassa aikuistua ennenkuin sitä alkaa uudelleen yrittää ratavieheelle, ja ehkä myös kokeilla aluksi josko maastopuoli natsaisi sillekin paremmin vaikka ratakoiraksi minä sitä kyllä olin itse ajatellut. Näin ollen heinäkuulta eteenpäin Katla vietti kesän ihan vaan lenkillä teputellen, myyriä listien, mustikassa ja uimarannoilla, seuraneitinä kisoissa pojille ja noin yleisesti pitäen jöötä herrakaartille. Eikä vilaustakaan vieheestä, ennenkuin siis Hyvinkäällä lokakuussa.

Koska meitin edelliset viehetreenit olivat olleet kohtalaisen masentavat (WH-treeni-ilta Tuomarinkartanolla heinäkuussa; minä juoksin täydet 280 m vieheen perässä ja yritin koko ajan innostaa vierelläni iloisena pomppinutta sinistä kiituria aiheesta, turhaan. Enkä saanut edes virallista aikaa kun olin kuulemma liian hidas ajanotolle), odotin Katlan starttivuoroa maastoradan reunalla aikamoisen hermostuksen kourissa. Katla selvästi oli kyllä kiinnostunut maastovieheen vilahduksista ja sen perässä juoksevista koirista, mutta toisaalta ihan yhtä selvästi edelleen häiriintynyt muista kisailuttajista ja kaikesta hulinasta ympärillään. Näin ollen odotukset olivat varsin vaatimattomat kun meidän vuoro lopulta tuli, mutta niin vain sininen kiituri sitten startissa napsahti jahtimoodiin ja sinne meni. Pisteitä tuomaristo antoi sille "vain" 242 eli se jäi pienien aikuisten kahdeksanneksi, mutta omaan silmään sen meno näytti itse asiassa aika... hyvältä! Juoksu oli vaivattoman ja kevyen näköistä ja käännökset olivat tarkkoja, ja vieheen pysähdyttyä Katla jäi innolla tappamaan pupua hyvin perusteellisesti ja vielä moneen otteeseen. Turha sanoakaan että emännän (ja epäilemättä myös kasvattajan) sydämeltä vierähti iso kivi, ja voipi tosiaan olla että Katla aloittaa kisauransa sittenkin äitinsä jalanjäljillä eli maastokisoissa ensi kaudella. Toisaalta, meillähän ON nimenomaan ollut puutetta siitä luotettavasta maastojuoksijasta, joten ehkä Katla vaan päätti täyttää kyseisen ekologisen lokeron omalta osaltaan!

Kuviakin on kuulemma Mölleistä otettu ja tulossa jossain välissä, mutta niitä odotellessa siirrymme nyt tuoreempiin kuulumisiin. Möllimaastoilu meni siis sikäli täpärälle, että marraskuun alussa Katla sitten päätti aloittaa juoksun ihan oikeasti. 1.11.11, helppo päivämäärä ainakin muistaa :-) Toistaiseksi Katla on saanut olla koko lauman kanssa iltaisin mun valvovien silmieni alla koska herroja ei oikein vielä innosta ja Katlakin on edelleen tarkka tavarastaan, mutta ulkoilut hoidetaan jo erikseen ja samoin Katla on tietysti erillään vähintäänkin munakkaista miehistä silloin kun ovat keskenään kotona. Ja epäilemättä tän viikon lopulla alkaa tärppipäivät lähestyä jo sen verran että erottelupolitiikka leviää kokoaikaiseksi, eli herrasväki asustaa sitten jonkin aikaa kokonaan alakerrassa ja yläkerrassa on akkavalta.

Muutamia tuokiokuvia fräulein Katlan tämänhetkisestä elämästä:

Katla on havainnut että yläkerran kuistilla on hyvä tarkkailupaikka mistä näkee mitä ne pojat oikein touhuaakaan nyt keskenään alapihalla (viime päivät kyseisellä alapihalla on lähinnä raavittu lehtiä kasaan, ens kesänä sieltä siis NIIN lähtee suurin osa koivuista huitsin hiivattiin!). Toistaiseksi kasvit ovat selvinneet ehjinä, mutta sitruuna täytyy kyllä pelastaa sivuun kun siinä olis vielä tulossa kauheasti raakileitakin ellei Katla nyt irrota niitä touhutessaan.

Tuulen Koirista sattui viime viikolla silmiin myynti-ilmoitus Joken pinkistä nahkarotsista, ja pakkohan se oli Katlalle napata. Vähän joutuu vyötäröosastoa tuunaamaan sopivammaksi, mutta pituus on just passeli ja toi väri on siis aivan täydellinen! Huomatkaa myös viime kesänä 4pawsilta hankittu, hienosti sävyyn sopiva pöllöpanta. Ja tietysti mallin viileä ilme.

Aurinko paistoi vielä sen verran lämpimästi talon seinustalla että rotsi heitettiin kuvausten jälkeen suosiolla veke.

Seisotuskuvat ei nyt jaksaneet fräuleinia kiinnostaa, tää on lähinnä paras yritelmä (ja onhan se sikäli hyvä että korvat on sentään suurimmaksi osaksi alhaalla). Katla on kyllä nyt aikuistunut kropaltaan selvästi vielä viime kesäänkin verraten, kivasti on tullut lihaksia sekä eteen että taakse. Tarttis varmaan joskus viedä se näytille johonkin viralliseenkin näyttelyyn, kun vaan viittis.

Katlasta tavisjuoksupöksyt olivat tavattoman tylsät, joten me tuunattiin niitä vähän siniselle lohikäärmeelle sopivammiksi...

Toistaiseksi Katlalla on ollut seuraneitinä yläkerrassa päiväsaikaan vanhaherra Gas, jota juoksuiset pimatsut ei vois vähempää enää kiinnostaa (ainakaan vielä). Niillä on myös nyt käyttölupa yläpihaan, joka noin muuten on koirilta rajoitettua aluetta koskapa yritän pitää sen nättinä ja hunnilauma saa sitten riehua alapihalla mielensä mukaan. Mutta vähentääpähän vähän intohimoja herraosastolla kun koirapiha ei ole ihan täynnä hurmaavan tuoksuisia naisenpissoja. Ja joo, noi vaahteranlehdet pitäis haravoida pois... vaahtera on kyllä sen verran nätti että se saa silti jäädä :-p