Cwicceliä whippettejä ei nähdä kauhean usein näyttelyissä, etupäässä syystä että (ilmeisen) puusilmäiset tuomarit eivät oikein yleensä osaa arvostaa meidän koirien kauneutta ja omistajan harrastuneisuus ei sekään riitä hakemaan H:ta ja EH:ta vaan huvin vuoksi kovin montaa kertaa nykyisillä näyttelyjen ilmohinnoilla. Aina välillä on kuitenkin mukava käydä näytelmissä ihan turistina haistelemassa ilmapiiriä ja ihailemassa niitä "oikeita" näyttelykoiria, shoppailumahdollisuuksia niitäkään aliarvioimatta, ja tässä suhteessa vuoden perinteinen kruunu on tietysti Messari joulukuussa. Tänä vuonna Messariin oli vielä tarjolla erityinen porkkana, eli kumpanakin päivänä järjestettiin vinttikoirien rotuesittely isolla lavalla ja sinne siis kaivattiin kaikennäköisiä whippettejä edustamaan rotuaan. Koska näyttelylinjaisissa koirissa nykyään värivalikoima on varsin rajoittunut tuumasin että täytyyhän sitä yleisölle näyttää että whippeteistä löytyy vähän muitakin sävyjä, ja näin ollen ilmoitin meiltä edustushommiin lauantain Helsinki Winneriin ne kaksi kaikkein eksoottisinta jäsentä eli sinisen Katlan ja tumman kokobrindlen Sysin. Toki asiassa houkutteli sekin, että kerrankin oli tilaisuus päästä koirineen esiintymään Messarin isolle areenalle ryhmäkehään, mitä ei välttämättä tule tapahtumaan ihan äkkiä uudestaan...
Lopun kaiken esittelyyn lauantaina oli saatu oikein mukava joukko wipuja, joista noin puolet oli näyttiksiä ja toinen puolisko sitten meitä eriasteisia käyttiksiä. Alla edustamassa siis tyylikkäästi whippettien juokseva osasto Luca (Gaselle's Get On) ja Kimi (Paletin Super Trouper), Nanna (Paletin Rainbow) ja Moa (Maxwin Gamma) sekä meidän joukkueemme eli Sysi ja Katla.
Jotenkin meistä varmaan huomasi että näyttelyharjoitukset on jääneet vähän hunningolle viime aikoina, mutta kyllä Katlalla yleensä oli ainakin yksi jalka sentään maassa... (turha mainitakaan että kaikki muut käyttäytyivät kuin vanhat ammattilaiset)
Mutta kyllähän me oltiin aivan kauhean sieviä ja edustavia joka tapauksessa, eikö vain?
Kaikkien kuvien copyright Tytti Saviaro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti