Cwiccelän tiimin osalta suurin osa mennyttä maastokautta tuntui lähinnä tervanjuonnilta, mutta alkukauden menestys kuitenkin puri sen verran että tiimistä pääsi kuin pääsikin yksi jäsen taas ensi keväänä kisaamaan cuppimenestyksestä. Kolmatta vuotta putkeen mennään siis, jos kohta vähän aina eri kokoonpanoilla. Tämänvuotinen tiimimme Virallinen Maastotähti on Velmu, joka juoksi kauden aikana itselleen yhden maastosertin ja pari muutakin meni niukasti yhdellä sijalla nenän edestä. Toki vastapainoksi sitten silläkin loppukauden kisat alkoivat jostain syystä mennä hyvin keskinkertaisesti, mutta sen verran pisteitä kuitenkin noista alkukesän isoista kisoista tuli että Velmu oli lopulta cuppilistalla seitsemäs yhdistetyissä yk-whippeteissä (eli tänä vuonna yk-puolella urokset ja nartut olivat samalla listalla, yhteensä 96 kpl). Kutsua siis odottelemme sitten maalis-huhtikuulla, ja viimeisimmän kisakalenterin mukaan kisamatka taitaa suuntautua tällä kertaa Kymenlaaksoon toukokuun alussa (liekö taas Iitin hiekkakuopilla?). Tässä vielä tämän kauden virallinen kisapotretti Velmusta, ottaja on Jaakko Stenroos ja paikka taisi olla Tampereen PMM-maastot heinäkuussa 2011 jossa Velmu oli 7/17:
Muista tiimin jäsenistä Velmun isä Pelle pääsi myös kutsuttavien koirien listalle normipojissa, kolmatta vuotta peräkkäin muuten, mutta nyt "vain" viimeiselle varasijalle (13/63) eli jos ihan ihmeitä ei satu niin em. sijoitus jää sen osalta tällä kertaa vain kunniamaininnaksi. Muutenkin meillä näemmä nyt isät alkavat jäädä nuorison jalkoihin, koskapa yk-porukassa Horna (51/96) samoin peittosi Sisun (62/96), joka sentään oli vielä viime keväänä Suomi-Cupin kutonen yk-joukoissa vaikka sen jälkeen pistikin homman täysin lekkeriksi.
Sysi-parka sitten jäi normipoikien hännille pyöreällä nollallaan kauden kaksista kisoistaan, sen osalta kyllä edelleen jaksaa harmittaa kun koiralla olisi lahjoja vaikka mihin mutta jostain syystä homma menee nykyään aina keskeyttämiseksi. Ekoissa kisoissaan 2010 Sysihän voitti suorilta whippettien maastomestaruuden, mutta sen jälkeen se ei ole juossut yhtään ainutta kisaa jättämättä hommaa kesken. Tänä vuonna Talvimaastoissa matka katkesi lumikinokseen, mutta heinäkuussa Kymenlaakson hikimonttukisoissa meni kyllä jo TOSI lähelle... kunnes se sitten kurvasi 10 metriä ennen maalia täysin käsittämättömästi pois vieheeltä ja lähti oman tulkintani perusteella katsomaan kyseisessä kohdassa aivan radan kyljessä hiekkakasan kupeessa kyyristellyttä valokuvaajaa. Joojoo, jos koiralla on viettiä niin ei se katsele sivuilleen vaan painaa loppuun asti tappamaan viehettä, mutta silti voin kertoa että ihan pikkuisen kyrsi kyllä koiran puolesta em. tilanteessa... varsinkin kun kyseisen kieltämättä todella aitiopaikan löytäneen kuvaajan otoksia ei ole edes myöhemmin näkynyt missään saatavilla. No, ehkä me Sysin kanssa vielä kokeillaan ens kesänä vaikka ihan vaan Hyvinkään maastoharkoissa josko se kadonnut itseluottamus löytyisi jostakin, kun ikäähän sillä ei ole vasta kuin kolme vuotta ja noin muuten kaikki palikat fyysisesti olis todella kohdallaan. Paitsi kaksi, mutta niistä lisää vähän myöhemmin kunhan nyt löydän lopulta jostain kamerani piuhan ja saan tehtyä sen myötä muitakin viime aikojen rästipäivityksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti