Pennut 3 päivää

Olemme nyt ihmetelleet Edanan kanssa katrasta kolme päivää, ja aika hauskoja veitikoita ovat. Edana on jatkanut loistavana emona pennuilleen; maitoa riittää hyvin ja se huolehtii lapsistaan niin hartaudella että hyvä kun saan sen pihalle pissalle tarpeen iskiessä. Ruoka luonnollisesti tarjoillaan laatikkoon ja menyy on koostunut tutun pentunappulan ohella mm. sikanautajauhiksesta, kermaviilistä, munista, raejuustosta ja hyvästä rasvaisesta peurasta. Kun pentuja on noinkin paljon niin juotan sitä myös useita kertoja päivässä erikseen lihaliemen, kuohukerman ja pullo-Oivariinin seoksella joka näkyy maistuvan. Eihän se silti pääse lihomaan kun syöjiä on iso liuta, mutta ainakin jaksaa tuottaa maitoa.

Pennuista yhdeksän voi paksusti, joukkoa johtaa isoimpana syntynyt viirupäinen punainen poika jolla oli tänä aamuna painoa jo 457 g eli 117 g lisäystä syntymästä. Yli neljänsadan ovat myös kirineet sininen ja isompi musta tyttö (404 ja 400 g), ja lähellä kolkuttavat myös isompi punainen tyttö (370 g) ja kokoruskea poika (365 g). Pienimpänä syntynyt musta tyttö on nostanut sekin jo painonsa 300 grammaan, mutta se onkin tuntujaan luonteeltaan aika tiukka leidi joka pitää tissinsä vaikka isommat kuinka tuuppivat. Pienempi punainen tyttö painaa nyt 323 g, laikkurintainen ruskea poika 330 g ja isompi sinifawn poika 343 g. Kaikilla siis painonnousua syntymästä jo hyvin.

Mutta sitten on yksi murheenkryyni, eli pienempi sinifawn poika. Se syntyi melkein samankokoisena samanvärisen veljensä kanssa, mutta siinä missä isoveli on lisännyt painoaan jo 93 grammaa pikkuveli on vain laihtunut ja kuihtunut. Tällä hetkellä sen paino on enää alle 200 g, ja suoraan sanoen sen tilanne ei vaikuta yhtään hyvältä. Pojassa ei ole päällisin puolin mitään vikaa ja se on edelleen yllättävän ponteva, mutta se ei vaan syö kunnolla. Sunnuntaina yritin antaa sille aina omaa tissiaikaa ilman jyrääviä isompia sisaruksia, mutta ei auttanut. Maanantain vietimme jo laittamalla pentua tissille väkisin juomaan kerta tuntiin vuorokauden ympäri ja vaikka lypsämällä maitoa suuhun jos imu ei riitä, mutta ei auttanut. Puppyboosteria ja nutriplussaakin meni yläkanttiin annosteluohjeista, mutta ei auttanut.

Eilen aamulla vein sitten pennun eläinlääkäriin joka varmisti ettei sillä todellakaan ole kitalakihalkiota ja sydänäänet ovat vahvat, mutta pentu on alilämpöinen ja kuivunut. Pentu sai nestettä ihon alle ja kolmen päivän ab-kuurin siltä varalta että sillä olisi jokin piilevä tulehdus sekä ukaasin pitää se erikseen lämpimässä suuren osan aikaa ja syöttää sitä maidonkorvikkeella tuttipullosta kun kerran tissistä ei onnistu. Eilinen päivä ja viime yö on siis syöty pulloa kahden tunnin välein, ja Edanan puhdistus- ja tissituokioita lukuunottamatta muun ajan pentu on viettänyt kilpikonnalta lainatun lämpölampun alla korissa (kilpikonna ei arvostanut ajatusta ja muutti lamppunsa perässä sekin pentuhuoneeseen, ilmeisesti pitämään silmällä ettei lamppu katoa kokonaan). Pentu on syönyt pullosta helpon oloisesti ja minusta koko ajan reippaammin etujaloilla pumpaten, mutta aamun punnitus paljasti taas karusti että paino on vain laskenut edelleen eilisestä.

Kokeilen vielä jatkaa pennun juottoa pullosta tiheämmin koska kuivuminen ja energiavaje olisi saatava pysähtymään, mutta alkaa kyllä kieltämättä vaikuttaa melko lailla menetetyltä taistelulta tämä tapaus. Pentu kuitenkin on edelleen jäntevä liikkeissään ja syö halulla sen vähän mitä syö, ja muun ajan vaikuttaa ihan tyytyväiseltä ja hiljaiselta maatessaan lämpimässä. Joten annoin äsken sille tämän päivän ab-pistoksen ja puppyboosteria ja jatketaan juottoja tunnin välein ainakin huomiseen jos se selviää sinne asti. Edana onneksi antaa hoitaa rääpälettä hyvin vaikka sitä pitää aina käydä välillä tarkkailemassa että on edelleen tallella korissaan. Se myös pesee pennun aina hyvin juoton jälkeen ja välillä pentu käy itsekin edelleen kokeilemassa onneaan tissillä. Mutta korissa nukuttaa parhaiten.

Onneksi kaikki muut yhdeksän näyttävät pärjäävän hyvin, ja kun Edana hoitaa ne 110% asenteella niin niiden huolto on minun osaltani hyvin helppoa, kunhan vaihdan aluset päivittäin ja punnitsen ipanat. Joten vielä vähän aikaa jaksaa tuota tehohoitoakin harrastaa vaikka se onkin kovin sitovaa vuorokauden ympäri.

Pahoittelut muuten kuvalaadusta, nyt ei ole oikein tullut napsittua kuin kännykuvia kun on ollut tuota muuta puuhaa. Pitää yrittää tässä joku päivä ottaa pennuista ihan yksilökuvia kunnon kameralla, mutta kunhan nyt saadaan tuon pikkurääpäleen asiat valmiiksi tavalla tai toisella. Jatkamme siis harjoituksia sen kanssa, nyt onkin taas ruoka-aika!

Meillä on pentuja!

Tarkoitus oli vielä kerran päivittää Edanan mahakuvat ja mitat tänä viikonloppuna, mutta Edana päätti itse toisin. Pennut syntyivät siis aamuyöstä 11.12.16, päiviä ensimmäisestä astutuksesta 64 ja viimeisestä 60. Ensimmäinen pentu tuli neljän aikoihin ja viimeinen vähän vaille yhdeksän. Lopputulos on huimat 10 pentua kaikissa mahdollisissa väreissä, sukupuolijakauma meni nätisti tasan 5 + 5. Pennuista isoin on 340 g painava punainen uros ja pienin 227 g painava musta narttu. Pojat ovat väriltään punaisia (3) ja sinifawneja (2) ja nartut mustia (2), punaisia (2) ja tulihan se sininen tyttökin vielä ihan lopussa vaikka vähän alkoi jo huolestuttaa. Yhdellä pojalla on naamassa valkoinen piirto ja useimmilla on rinnassa tai varpaissa valkoista, mutta varsin kokoväristä sakkia ovat kaikki. Pennut syntyivät jotakuinkin kuin plussapallot yhtä pitempää taukoa lukuunottamatta suunnilleen puolen tunnin välein, Edana hoiti homman todella asiantuntevasti ja omatoimisesti ja kätilön hommaksi jäi lähinnä seurata vierestä ja punnita pennut. Penikoinnin jälkeen Edanalle maistui heti lihaliemi ja maitoa tuntuu tulevan mukavasti, koska pentulaatikossa vallitsee enimmäkseen tyytyväinen hiljaisuus. Pienimmätkin pennut ovat pontevia ja osaavat pitää puolensa, ja Edana itse on tietysti väsynyt mutta hyvässä kunnossa.

Punaiset pojat syntyivät ensimmäisinä, painot 298/340/258 g. Isoimmalla on piirto otsassa ja valkoista rinnassa, pienimmällä on myös valkoista rinnassa ja ensimmäisenä syntyneellä lähinnä varpaissa.

Sinifawnit pojat näyttävät tällä hetkellä lähinnä hopeanharmailta, mutta valossa niissä erottuu selvästi punerrusta. Kooltaan ne ovat lähes samankokoisia (248/250 g), pienemmällä on valkoista rinnassa ja nenässä.

Mustat tytöt ovat kooltaan ihan ääripäätä, toinen on pentueen pienin (227 g) ja toinen melkein suurin (333 g). Molemmilla on valkoista rinnassa. Pienuudestaan huolimatta pikkumusti on hyvin ponteva ja pitää puolensa isompien joukossa.

Punaisista tytöistä toinen on myös vähän isompi kuin toinen (311 ja 258 g). Pienemmällä tytöllä on valkoista rinnassa ja kaulassa, isommalla vain tassunpohjissa. Isompi on väriltään muita punaisia sisaruksia kirkkaampi ja näyttää että siitä tulee Edana kakkonen.

Ja viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä on pentueen ainokainen sininen, joka antoi odotuttaa itseään melkein viimeiseen asti mutta tulihan se sieltä kuitenkin. Tyttö, painoa 318 g ja valkoista lähinnä varpaissa. Vertailun vuoksi neitokainen on kuvassa sinifawnin veljensä kanssa (alla), on niissä kuitenkin vähän sävyeroa jo nyt.

Muista talouden koirista koko homma on tietysti ollut aivan valtavan kiinnostavaa ja jännittävää ja uteloittavaa, mutta ne joutuvat toistaiseksi pohtimaan asiaa vain etäältä. Varsinkin isoveli Boltista olisi ollut todella mielenkiintoista osallistua mukaan toimintaan, mutta ikävästi koiraportit rajoittivat senkin harrastusta. Saivat ne sentään syntymän kunniaksi "sikarit" eli puruluut, ja eiköhän nuo ehdi tapaamaan pentuja sitten myöhemmin ihan kyllästymiseen asti. Nyt kuitenkin tuore äiti ja pienokaiset nauttivat omasta rauhasta ja lepäävät viime aikojen koetuksista. Kuten kätilökin, jonka kärsimykset tosin liittyvät lähinnä vain rankkaan univajeeseen.

Loppusuora alkaa häämöttää

Edanalla on nyt takana tiineyttä kahdeksan viikkoa, ja paino on jo yli 19 kiloa eli päälle viisi kiloa on tullut lisää tiineyden aikana. Nyt se alkaa olla myös tosi leveä ja muistuttaa enemmän käpylehmää kuin sulavalinjaista urheilijaa. Rouva itse ottaa mahansa edelleen hyvin iisisti ja liikkuu ketterästi. Ruoka maistuu jos kohta lievää nirsoilua on havaittavissa mikäli tarjolla ei ole lemppareita eli kanaa tai sikanautaa, myös Best In koiranmakkara on suosiossa ja sen siivellä menee tylsempikin ruoka eli nappulat. Lisukkeena Edana saa lähinnä Nutrolinin pentuöljyä jotta pikkuipanoiden aivot varmasti kehittyvät suotuisaan suuntaan. Edanan päivät koostuvat etupäässä mahan vierellä kellimisestä ja pienistä ulkolenkeistä, kun kelit eivät oikein nyt suosi ulkoilijaa ja meillä ei ole enää yhtään takkia minkä vyö ulottuisi sen vatsan ympäri...

Eilen sitten pistettiin jo pentukamarikin kuntoon pentulaatikosta alkaen. Tuleva isoveli Bolt valvoi luonnollisesti toimitusta ja testasi lootan jo heti tuoreeltaan.

Edana kasvaa, kasvaa, kasvaa...

Tänään Edanalla on takana tiineyttä 46 pv viimeisestä astutuksesta ja vyötärönympärys sen kun jatkaa kasvuaan. Painoa on tullut taas lisää kilon verran viikossa eli aika samaa tahtia kuin parina edellisenäkin viikkona, ympärysmitat ovat venyneet viitisen senttiä vyötäröltä ja rintakehältä. Ruoka maistuu hyvin kaksi kertaa päivässä ja muutenkin Edana tuntuu hyvin tyytyväiseltä oloonsa ainakin vielä. Viikon päästä voikin sitten jo alkaa vähän ahdistaa jos kasvuvauhti jatkuu edelleen samaa rataa.

Edana 5 vk tiineyttä ja vähän muutakin juhlaa

Edana jatkaa seesteistä paisumistaan ja vyötärölinja on enää muisto vain. Ruoka on maistunut edelleen hyvin, mutta olemme siirtyneet jakamaan sen useampiin pienempiin annoksiin koska lapsilauma alkaa ilmeisesti viedä jo sen verran tilaa mahasta ettei kerralla sovi määräänsä enempää. Noin muuten Edana tuntee arvonsa ja hallitsee omalta sohvaltaan muuta laumaa kuin kuningatar. Lempeästi, mutta silti muiden yläpuolella. Hassua sikäli että tähän asti se on ollut pikemminkin vaatimaton ja mieluummin vähän väistyvä kuin itsestään numeroa tekevä, mutta nyt on selvästi uudet kuviot ilmassa.

Viikolla ilmassa oli myös juhlan tuntua kun Bolt, tuo virmakka pallosalamamme, täytti yhden kokonaisen vuoden 16.11.16.  Nyt Bolt on vielä lauman vauva parin viikon ajan, kunnes tulevat pikkuveljet ja -siskot vievät sen kunnian sitten joulukuulla.

Edana 4 vk tiineyttä

Pientä pömppöä on jo näkyvissä ja nisät ovat kasvaneet ja punertavat. Viikko sitten ilmassa oli selvää raskauspahoinvointia, mutta nyt ruoka maistuu taas hyvin. Ensimmäinen tiineydenaikainen madotus hoidettiin perjantaina Canexin ja maksalaatikon voimin 30 pv kohdalla. Ultrapäivä oli 27 pv ja näkyvissä oli useita jo hyvänkokoisia alkioita, parhaimmillaan kolmekin samassa kuvassa eli tulossa pitäisi olla ihan mukavan kokoinen pentue.

Meille tulee pentuja!

No niin, nyt sitten voikin vihdoin paljastaa sen tämän vuoden kiistatta kovimman uutisen, eli kennel Cwic kasvattaa vihdoin ihka ensimmäisen pentueensa vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen:

Pentueen emä on siis amerikkalainen Edana (Shannon Down Fire Cracker), ja isä saksalainen Kip (Effloresco's Kajanos). Yhdistelmän sukutaulu ja lisätietoa Whippet Archivesissa.

Kipin siskon eli Katlan piti olla aikoinaan Cwicin kantanarttu, mutta Katlan luonne on turhan kipakka omaan makuuni joten se homma jäi. Katlahan on aivan ihana ihmisiä kohtaan ja sen työmoottori toimii väsymättä lajissa kuin lajissa, mutta laumakoirana toisten koirien kanssa asuessa sillä on vähän turhan lyhyt sytytyslanka ja kuiva ruuti. Veljellään Kipillä on toki myös samaa terrieriverta mutta sen tapauksessa juuri sopivassa suhteessa, eli sillä se näkyy  periksiantamattomuutena kisatilanteissa kun taas kotioloissa Kip elää ja asuu ison lauman keskellä rennosti. Kip on myös jättänyt jo aiemmissa pentueissa mukavia ja avoimia luonteita, joista itsellänikin on kokemusta Hurtan ja Boltin kautta. Noin muutenhan Kip on ollut ihan kelvollinen kisakoira: SRM-14 ja SRM-15, JK-14 ja JK-15, TS-15, DRM-13 ja vielä Sveitsinkin derbyvoittaja 2014. Kirsikkana kakussa tietysti on Kipin huikea kolmostila vuoden 2014 ratajuoksun MM-kisoissa Tampereella. Kip on luonnollisesti FI KVA-R mutta sen lisäksi myös CIC eli kansainvälinen käyttövalio. Terveeksi todettu niin silmiltään kuin pumpultaan. Ja kaikkein tärkeimpänä: olen tuntenut ja seurannut Kipin elämää läheltä kaikki nämä 6 vuotta, eli käytännössä tunnen sen melkein kuin oman koirani.

Luovuttuani ajatuksesta käyttää Katlaa jalostukseen toin Edanan Suomeen v. 2012 ajatuksella, että se toisi mahdollisimman uutta verta silloiseen varsin ahtaaseen eurooppalaiseen juoksijapopulaatioon, ja sen voisi yhdistää siis helposti kaikkien aikojen suosikkikoirani Catkyll's Angelon (eli Katlan, Kipin, Aslanin ja Merlinin isä ja Hurtan ja Boltin isoisä) perillisiin. Edanan isä Zip on yksi kaikkien aikojen parhaita ovaalikoiria USAssa, se oli vuoden 2014 paras kisakoira NOTRAssa ja on kaikkien aikojen NOTRAn top koirien listan kolmonen. Sen isä Vitesse Talk is Cheap on jättänyt muitakin aivan huikeita kisakoiria, mutta Eurooppaan asti on tullut etupäässä muiden sukulinjojen edustajia lukuunottamatta Hollannissa asuvia Edanan kahta pentuesisarusta (joista veli Rapid Fire oli mm. Hollannin 475 m ratamestaruuksien kakkonen 2016) ja puolisisarta Akemia (mm. Hollannin mestari 280, 350 ja 475 m 2015 sekä ratajuoksun EM-kisojen kolmonen 2015) . Edanan emä Tinsley puolestaan on hieman erisukuinen jopa jenkkijuoksijaksi, vaikka toki emänsä puolelta löytyy mm. Wheatland Cab Calloway (eli USAn toistaiseksi viimeinen kolmoisvalio näyttely-rata-maasto). Tinsleyn isä Bosley on kuitenkin itse asiassa sekalinjainen ja jättänyt erityisesti kovia maastokoiria. Edana itse on täyttänyt kaikki toiveeni, eli sillä on erinomainen rakenne, se on ollut aina joka suhteessa terve kuin pukki, geneettisesti se on yksi genomiltaan monimuotoisimpia eläimiä koko rodussa ja luonteeltaan se on ehdottomasti kiltein eläin mitä olen koskaan tuntenut. Kisakoirana Edanan akilleen kantapää on juuri ollut kiltteys siinä mielessä että tiukan paikan tullen se mieluummin väistää ulos kuin painaa hampaat irvessä pahimpaan mylläkkään, mutta kotikoirana tavallisessa arjessa on vaikea kuvitella helpompaa ja mukavampaa kaveria joka kulkee heittämällä mukana niin yksin kuin laumassa ihan missä vain.

Pentueessa siis toivon Edanan hyvän rakenteen, geneettisen terveyden ja miellyttävän luonteen yhdistyvän Kipin sisukkuuteen ja - toivottavasti - myös pienempään kokoon. Nopeutta pitäisi tulla yhtä lailla molemmilta vanhemmilta, ja vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole kisannut maastoissa voisi olettaa että jälkeläisistä saattaisi tulla ihan soivia pelejä siihenkin harrastusmuotoon (Kipin jälkeläisistä löytyy jo kolme eri SM-maastovoittajaa ja lisäksi EM-maastojen kakkonen ja sisarensa tunnetusti omaa myös lahjoja alalle; Edanan sisarukset ja puolisisaret ovat puolestaan kisanneet USAssa menestyksekkäästi sekä maastokisoissa että myös live coursingissa). Riskinä on tietysti koko kuten aina amerikkalaisten koirien kanssa, koska Edana on ylikorkea ja yhdistelmä on vielä melko täydellinen ulkosiitos. Toisaalta koko on minun silmissäni pienimpiä murheita whippetpopulaatiossa tällä hetkellä, varsinkin kun se ei nykyään enää edes estä harrastustoimintaa millään tavalla koirien kanssa. Värien puolesta odotettavissa on mustia ja punaisia, sinisiä ja sinifawneja pentuja valkoisin merkein tai ilman. Edana on ultrattu tiineeksi 8.11.16 ja pentujen odotetaan syntyvän viikolla 50.