Vaasasta kajahtaa

Vaasassa, tai pikemminkin Laihialla, juostiin kauden viimeiset inttimaastot 8.-9.9., ja kun nyt Katlalta edelleen puuttui se kirkkain kruunu eli CACIL niin matkasta huolimatta päätin ilmoittaa sen kisoihin mukaan. Viime tipassa päätin ilmoittaa mukaan aiemmista pyhistä päätöksistä huolimatta myös Pellen, ihan vaan puolivälin paremman puolen sijoitusta ja siis inttinäyttelyjen käyttöluokkaoikeutta tavoittelemaan. Osittain houkutteli myös ihan uusi kisapaikka, ja lopun kaiken eihän meiltä edes aja Vaasaan kuin jotain nelisen tuntia joten pikku juttu. Siihen asti kunnes laskin että meidän pitää olla siellä viimeistään 8 pintaan aamulla, joten herätys oli sunnuntaiaamuna klo 3 ja lanssi starttasi matkaan 3.30. Koirat vetivät koko matkan unta mukavasti häkeissään, kuski lähinnä tähtäsi ABC:ltä toiselle kahvimuki tanassa... vaan perille päästiin kunnialla kuitenkin!

Kisapaikka oli savipohjaisella heinäpellolla, ja kun edellisenä päivänä eli lauantaina taivaalta oli tullut vettä hieman keskimääräistä ravakkaammin niin mutaa piisasi joka paikassa. Onneksi autot sai parkkiin tien varteen, sillä varsinaiseksi parkkipaikaksi tarkoitetulta pellolta lanssi olisi kyllä pitänyt kiskoa traktoripelillä pois. Aamulla sää ilahdutti vielä yhdellä kuurolla, mutta sen jälkeen keli kirkastui ja varsinkin iltapäivällä oli jo mitä ihanin syksyinen ja aurinkoinen päivä. Peltoa se ei valitettavasti kuitenkaan kyennyt juuri kuivaamaan, eli kurapuku ja kumpparit oli kova sana handlerille ja harvoin olen yhtä mutaisia koiria kerännyt kisapellolta startin jälkeen. Onneksi kuitenkin koirat navigoivat radan liukkaudesta huolimatta hämmästyttävän hyvin läpi, en muista nähneeni päivän aikana kuin pari lipsahtelua ja yhden nurinmenon.

Alkuerässä Katlan pariksi arpaonni laittoi parin vuoden takaisen Suomenmestarin Besties Nippa Nappan. Pellolle mentäessä meidän hienohelma hyppeli varpaillaan plutakoita vältellen ja oli yleisesti asenteella "yäk", mutta kun pupu tuli näkyviin niin muta ja märkyys unohtui sen siliän tien. Startti oli ärhäkäs, kiihdytykset hurjia ja tarkkuuttakin löytyi sen verran että pisteitä ropisi lopulta Katlalle 242; myös loppuliuku vieheen kimppuun oli vähintäänkin näyttävä ja koira sen jälkeen kurassa korvantaustoja myöten. Muutkin tytöt juoksivat oikein kivoja suorituksia liukkaasta radasta huolimatta, ja lopulta alkuerien jälkeen Katla oli jaetulla kakkostilalla yhdessä Encautom's Christmas Giftin kanssa kaksi pistettä johdossa ollutta Attractionia perässä.

Finaalissa arpa heitti Christmas Giftin Attractionin pariksi, joten Katlan kaveriksi tuli alkuerien jälkeen neljäntenä ollut Tarumetsän Lumikuningatar eli Nala. Kaverukset starttasivat matkaan oikein tyylikkäästi, kaikki näytti hyvältä... ja sitten koirat pysähtyivät parin sadan metrin päässä pellon takalaitaan. Koska Katlan kaksi edellistä Suomen kisaa tunnetusti ovat tyssänneet viehehukkaan niin tilanteessa taisi lipsahtaa pari hieman rumempaa sanaa, mutta lopun kaiken tällä kertaa syy olikin vieheessä joka oli jumiutunut ja veto jouduttiin keskeyttämään. Keräsimme siis koirat kiinni ja startti otettiin uusiksi, ja onneksi homma toimi sen jälkeen kunnialla loppuun asti. Omiin silmiin Katlalla oli aivan hurja vauhti mutta ehkä tarkkuudessa olisi ollut hieman toivomista, loppuliuku mahallaan vieheen kimppuun oli kuitenkin jos mahdollista vielä aiempaa komeampi (ja kuorrutti mutaan nekin ruumiinosat jotka olivat vielä olleet kuivia alkuerien jälkeen). Tuomarit kuitenkin tykkäsivät näkemästään 253 pisteen arvoisesti, ja lopun kaiken Katla voitti nartut selvällä kaulalla 495 pisteellä, tuloksena kolmas suomalainen maastoserti JA vihdoin se "oikea" CACIL! Erityisesti emännän sydäntä lämmitti kuitenkin ylituomari Hietalan puoliksi Katlalle ja puoliksi whippetrodulle antama Vintyt-palkinto, jonka perusteluna hän totesi että Katlan suoritus muistutti häntä sitä miten whippetit juoksivat kisoissa vielä 10-15 vuotta sitten mutta mitä ei enää nykypäivänä juuri näe. "Tälläisiä suorituksia me haluamme lisää" oli sanatarkka lausunto, ja kieltämättä handlerin on helppo yhtyä siihen :-)

Pelle sitten... hyvää sen suorituksessa oli paitsi että sillä oli ilmeisen hauskaa myös loppusijoitus 2/6 mikä oli aivan ohjeistuksen mukainen - valitettavasti olin vain unohtanut kertoa että pisteitä olisi myös pitänyt saada yli SA-rajan joten ei tule herra Peloton esiintymään tänä(kään) vuonna joulu-Messarin käyttöluokassa. Pellellä siis pisteitä huimat 353, mikä kuvastaa poikien muutenkin aivan poikkeuksellisen surkeaa tasoa; kuudesta normiuroksesta vain voittaja eli Attractionin veli Arrowhead sai SA-tason tuloksen ja siis sertin+CACILin varsin vaatimattomilla pisteillä 456. Myös ylikorkeiden voitto irtosi 459 pisteellä (Belltown Force India), joten whippeteissä norminartut ovat tällä hetkellä kyllä ihan eri tasolla kuin pojat ja isot - niiden luokassa muiden voittotuloksilla olisi irronnut vasta kuudes sija! Sama trendihän on kyllä ollut näkyvissä jo aiemmissakin kauden kisoissa, ehkäpä nykyiset maastoradat vaan sopivat paremmin pienemmille ja kevyemmille koirille?

Kuvia kisoista ei ole valitettavasti löytynyt, mutta täydelliset tulokset löytyvät täältä. Fräulein Katla ja palkinnot sentään saatiin kuvaan kotipihalla:

Nyt kun Katla voittais ens kesänä PM-maastot heinäkuun puolivälissä niin siitä tulis inttikäyttövalio, saa se toki mun puolestani voittaa Saksan EM-maastotkin sitä ennen mutta ne on vielä vähän liian aikaisin valioitumista ajatellen :-p Sertejä se kyllä saisi ottaa yhden vastaan tälläkin kaudella, joten ilmoitin sen vielä kisaamaan HVK:n maastomestaruuksiin 30.9. Osin myös siitä syystä että Katlalla on hieman jotain hampaankolossa Kartanon sänkipeltoja kohtaan... katotaan kuin käy tällä kertaa! Pelle jää nyt ihan oikeasti odottamaan veteraanikisoja, joten Katlan kaveriksi Kartanolle ilmoitin vuorostaan taas herra Hornan. Pitäähän sitä jotain jännitystä olla elämässä. 

Lyhyt ja naseva SMM-reissu

Alan tulla päätelmään että fräulein Katla on kykeneväinen ainoastaan kahden sortin kisatuloksiin: joko se juoksee aivan järjettömän upeasti, tai sitten koko homma menee heti kättelyssä täysin pipariksi. Jälkimmäisestä saatiin esimakua jo Mikkelissä, Virossa puolestaan homma kulki vaihteeksi taas kuin unelma - ja sitten tulivat SMM-kisat Tuomarinkartanolla 25.8.  joissa Katlan peli katkesi taas alkueräjuoksuun ja viehehukkaan yhdessä parinsa Berenike vd Waterramin kanssa. Kisapelto oli tasainen ja sänkikään ei näyttänyt mitenkään liian pitkältä (varmasti oli ainakin lyhyempää kuin Viron kisapellon heinä!), mutta niin vaan livahti kuitenkin pupu piiloon ehkä 1/3 matkasta ja Katlan pistesaldoksi jäi surkeat 74. Yrityksen puutteesta Katlaa ei voi kyllä syyttää, hukan jälkeen se pomppi kuin vuorikauris pitkin peltoa etsimässä viehettä vielä vaikka kuinka kauan, mutta näissä geimeissä kun pupu on kerran pysähtynyt niin se on siinä. Sinänsä Katla pääsi hyvään seuraan, koskapa muita viehehukkaan keskeyttäneitä olivat mm. etukäteen kovat nimet Kiiturin NN-Remy Martin ja Zaphira vd Spaarne Meute. Mutta näitä sattuu, onnittelut uusille SMM-voittajille ja ensi vuonna palataan taas asiaan! Ja täydelliset tuloksethan löytyvät tietysti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2012/SMM.htm.

Katlan juoksusuoritus jäi sen verran lyhyeksi että se ei tainnut ehtiä yhteenkään juoksukuvaan, mutta starttipaikalla odotellessa fräulein pääsi kuitenkin osoittamaan taas ehdottoman fotogeenisuutensa (kuvista kiitos Jenna Eklöfille):

Tahtoo mennä jo!!!!

Maaninen katse

Per aspera ad astra

Vinttikoiraharrastus on viime viikkoina tarjonnut tunteita laidasta laitaan, mutta ehkä tällä hetkellä kuitenkin päällimmäisenä on taas tietty voitonriemu - vaikeuksien kautta voittoon! Päätähtenä koko sopassa on ollut fräulein Katla, joka ensin veti melkein maton koko loppukauden kisasuunnitelmien alta hankkimalla Sawo Coursingissa 28.7. tuloksekseen pyöreän nollan, ja sen kanssa ei SMM-kisoihin sitten yhtäkkiä ollutkaan mitään asiaa. Koko nollajuttu oli varsin mystinen, alkuerässä Katla ja pari Satangin Mew For You lähtivät oikein näppärän näköisesti rinnettä ylös vieheen perässä, mutta mäen harjalle päästyään molemmat onnistuivat samassa kohdassa hukkaamaan vieheen ja se siitä. Koko em. katastrofin suuruus valkeni kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun totesin että Heinolan ilmoaika oli jo mennyt umpeen ja Jyväskylän inttimaastoista ei enää ehtisi saada hyväksyttyä tulosta ennen SM-maastojen ilmoittautumisajan päättymistä. Wau. Mikkelin menestyksen kruunasi meidän osalta vielä toisen kilpailijan eli Hornan jääminen kolmen kurjan pisteen voimin alle 400 pisteen ja SA:n; kiltisti odotimme koko hikisen ja pitkän palkintojenjaon loppuun asti katsomalla kun suunnilleen kaikki muut ympäriltä kävivät hakemassa palkinnoksi sekä possunkorvia että vinkuleluja, mutta meille ei lopun kaiken ollut tarjolla kuin kirja paffilaatikon pohjalla. Eihän Hornan suoritus nyt toki mitään mestariainesta ollut, mutta kolme pistettä... daa??? Onneksi meillä oli mukana ylimääräinen nakkipaketti, joten Horna tunsi oletettavasti lopun kaiken olonsa kuitenkin ihan riittävän lohdutetuksi.

Mutta se Katla... kuten arvata saattaa niin SMM-kisat ovat siintäneet meillä silmissä jo pitkään tämän maastokauden tärkeimpänä tavoitteena, ja äkillinen jääminen yhden nollakisan takia kokonaan niiden ulkopuolelle oli aika tärsky. Koska tunnuslauseemme kuitenkin on "never say die" niin eihän me ihan noin helposti kuitenkaan luovutettu, ja onneksi oivan ratkaisun pulmaan tarjosivat 11.-12.8. Sauessa Virossa järjestetyt Eestin maastomestaruudet ja kv-maastokisat. Itse asiassa olin ilmoittanut Katlan sinne kisaamaan jo hyvissä ajoin aiemmin, mutta eihän homma mennyt ihan niin helposti ja aika lailla viime tinkaan asti oli vielä kiikun kaakun järjestetäänkö koko kisoja ollenkaan kun ilmoittautuneita koiria oli kovin vähän. Jostain tarmokkaat kisajärjestäjät kuitenkin saivat lopulta raavittua kasaan riittävästi osallistujia, ja niin me sitten suuntasimme perjantaina 10.8. kohti Tallinnaa Viking XPRSsin kyydillä Katlan, Pellen ja Sysin kera. Herrat otin mukaan ihan backupiksi siltä varalta että joku muista ilmoittautuneista peruisi vielä viime tipassa, sekä Eestin maastomestaruuteen että CACIL-kisaan kun vaadittiin vähintään 6 ilmoittautunutta koiraa.

Lauantaisiin Eestin maastomestaruuksiin ilmaantui paikalle lopulta kokonaista 8 normiwhippettiä eli Pellen ja Sysin palveluksia ei tarvittu. Maastomestaruuksista juoksivat myös basenjit ja venakot, muita rotuja eli itskuja, affeja ja yk-wipuja oli sitten vain muutama joten ne kisasivat keskenään vain sertistä. Whippeteissä Katla oli ainoa ulkomainen koira tällä kertaa, ja muut osallistujat olivat puhtaasti näyttelylinjaisia lukuunottamatta ruotsalaissyntyistä sekalinjaista Grändens Venusta. Rata oli varsin tasaisella heinäpellolla ja muutamaa tiukempaa mutkaa lukuunottamatta teoriassa kohtalaisen simppeli juostava, mutta rutkasti lisähaastetta toi todella pitkä heinä johon viehe oli helppo hukata. Alkuerissä Katla sai pariksi uroksen Twilight ja kylläpä jännittikin kun päästin Katlan irti kun nyt oli se Mikkelin hukka vastaavalla heinäpellolla juuri alla. Katla kuitenkin juoksi varsin mallikkaan näköisesti vaikka kaverin kanssa sillä eivät aina ajatukset ajolinjoista osuneetkaan ihan nappiin - kaveri veti yhden kerran jopa täysin mukkelismakkelis kun pamautti kurvista suoraan Katlan kylkeen. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään, ja Katla sai lopulta alkuerien parhaat pisteet 262 ja Twilightkin kuperkeikasta huolimatta 240. Alkuerien toinen huippupari oli jo mainittu Venus ja sen kaverina juossut Satangin My Mamma Said, joiden menoa oli todella hienoa katsoa ja jälkimmäinen saikin alkuerien toiseksi parhaat pisteet heti Katlan kannoilla eli 260 (sivumennen sanoen My Mamma Said on Katlan Mikkelin kovan onnen starttikaverin Mew For Youn sisko). Muiden pisteet sitten jäivätkin huomattavasti alhaisemmiksi, etupäässä viehehukkien ja oikomisten takia.

 Maastokisapeltoa, auton perässä on vetolaite (suomalaista tekoa) ja ympärillä tuomareita (2/3 suomalaista tekoa niistäkin).

Edelleen kisapeltoa + toimistoteltta.













Finaalissa Katla siis juoksi parina Satangin My Mamma Saidin kanssa, ja omiin silmiin sen juoksu vaikutti vielä paremmalta kuin alkuerissä. Tuomarit eivät olleet kuitenkaan ihan samaa mieltä ja finaalista Katla sai "vain" 256 pistettä; yhteistulos oli kuitenkin komeat 518 pistettä ja sillä tuli ylivoimainen voitto, serti ja Eestin maastomestaruus 2012! Toiseksi juoksi lopulta Grändens Venus (485 pistettä ja myös serti) ja kolmanneksi Satangin My Mamma Said (477). Katlan pisteet olivat myös koko päivän parhaat. Suomalaismenestystä täydensi vielä basenjien voittaja ja toinen suomalaisosallistuja Ajibu Good Vibrations; venakkojen mestaruus sentään meni paikalliselle koiralle.

Sunnuntaina 12.8. vuorossa olivat sitten samalla pellolla ja aika lailla samoilla järjestelyillä kansainväliset maastokisat, jossa tosin wipujen osalta kansainvälisyyttä edustimme edelleen vain me Katlan kera. Pellekin kyllä pääsi lopulta tositoimiin, se nimittäin korkkasi alkueräradan virallisena testikuskina ja oli hommasta luonnollisesti tavattoman tyytyväinen. Normiwipuja oli ilmoittautunut 6 kpl joten CACIL saatiin niille jakoon, samoin se oli tarjolla venäjänvinttikoirille joita oli paikalla 8 (mukaan lukien taas muutama suomalaiskoirakin). Alkuerässä Katlan parina oli vanha tuttu Twilight, ja tällä kertaa törmäilyiltä vältyttiin onneksi kokonaan. Katla ei ollut ehkä ihan hereillä startissa ja pistesaldoksi tuli taas "vain" 256 pistettä; sillä Katla oli alkuerien jälkeen itse asiassa vasta kolmantena taas aivan hurjan hienon juoksun parina tehneiden Satangin My Mamma Saidin (262) ja Grändens Venuksen (257) jälkeen. Finaalissa parit pysyivät pistejärjestyksen perusteella siis samoina kuin alkuerässä. Hieman mietitytti miten Katla lopulta jaksaa juosta neljä maastorataa kahden päivän aikana, mutta niinhän siinä kävi että sunnuntain finaalissa se sitten antoi lopultakin mennä ihan urku auki ja nappasi suorituksestaan päivän korkeimmat eräpisteet eli aivan mielettömät 272 pistettä. Ei väsyttänyt näemmä! Loppupisteet Katlalla siis mahtavat 528... mutta niin vaan Satangin My Mamma Said onnistui saamaan kuitenkin vielä yhden pisteen enemmän ja siis vei voiton ja CACILin Katlan nenän edestä. Katla kuitenkin kakkosena sai toisen vara-CACILinsa ja samoin toisen Eestin maastosertin, ja siinä sivussa viikonlopulta kaksi sen luokan tulosta että niillä oli kuulkaa aika suuri ilo ilmoittautua sitten sunnuntai-iltana Katajanokan satamassa aivan viime tipassa SM-maastoihin!

Summa summarum: matkailu kannattaa aina, Virossa oli ylipäätään todella mukavaa kisata ja sininen kiituri palautti menollaan taas uskon elämään. Parin viikon päästä sitten nähdään miten käy niissä Suomen maastomestaruuksissa, mutta sitä odotellessa Katla lepää nyt laakereillaan ja nauttii uudesta hienosta tittelistään: EEMM-2012 Effloresco's Khimaira (tosin vielä hienommalta se näyttää virolaisessa muodossa manttelin kyljessä eli EMM-12, mutta okei, ehkä se on hieman harhaanjohtava näin suomalaisittain...).

 

Kennel Born to Charm oli lahjoittanut lauantain parhaalle whippetille erityispalkinnon, joka on tosi magee!

Voittaja ja kieltämättä aika herkullinen mantteliteksti... KoiraNettiin näemmä kuitenkin titteliksi tulee EEMM-12.

Katla pohtii miten tässä nyt tämmöinen tavarakasa pääsikään kertymään???

Etana-aatetta Turussa

Eilen Turussa juostiin Vätin radalla iltajuoksut, ja meiltä mukana oli menossa Velmu kun nyt kerran oli laitettu ihan erillinen etanalähtö whippeteille. Kavereina Velmulla oli Roberta's Karhunmarja ja C'mere Huliwili, eli etukäteen ajatellen varsin tasaista porukkaa. Käytännössä kuitenkin Karhunmarja kipaisi toisten alta pois jo heti startissa, ja voitti lähdön selvästi aikaan 20,05. Velmu sinnitteli sitten tiukassa väännössä kakkoseksi 20,64 ja Huliwili tuli heti perässä 20,84. Velmun ajasta ainakin näkee että se ei ole tosiaan treenannut enää aktiivisesti radalle tällä kaudella, kunto on toki kova kiitos liki jokapäiväisen vapaana rymyämisen mutta taitaa painottua tällä hetkellä enemmän sinne aerobisen puolelle. Radassa ei ainakaan ollut vikaa koska sateisesta ilmasta huolimatta vanhat rataennätykset kaatuivat useammassakin rodussa niin että rytisi; whippettien osalta homman hoiti kotiin Kiiturin NN-Remy Martin, joka uudisti 480 m normipoikien rataenkan lukemille 32,60. Kisatunnelma oli leppoisa, makkaraa oli riittävästi ja turkulaiseen tapaan palkinnot olivat erinomaiset eli Velmukin sai kakkostilastaan sekä RC:n lahjakortin että kenttäjakkaran (sopiva pari edelliselle jonka Velmu sai toukokuussa Liedossa derbymaastoissa). Rataenkoista annetut pannat ja minimanttelit olivat myös erihienoja, näin sivusta seuranneena... täytyykin pitää mielessä tulevaa ajatellen :-)

Kisan tulokset ja podiumkuvat löytyvät TVK:n sivuilta: http://www.turunvinttikoirakerho.net/tulos_rata25072012.html

Schönheit und leistung, ja muita kuulumisia

No niin, viimeisetkin kuvat parin viikon takaisista Tampereen inttimaastoista alkavat olla vihdoin julki joten on korkea aika päivitellä Cwiccelien wipujen toimia taas viime ajoilta!

Katlalla oli varsinainen tehoviikonloppu 7. ja 8.7.: ensin lauantaina Karjaan KV-näyttely ja heti perään sunnuntaina sitten Tampereen KV-maastot. Syynä moiseen oli tietysti se, että vielä Karjaan näyttelyn ilmovaiheessa FCI edellytti että koiralla piti olla vähintään arvostelu EH yli 15 kk iässä kansainvälisestä näyttelystä ennenkuin se sai ottaa vastaan CACILin tai varasellaisen. Ja kun nyt vähän toiveissa oli moisia metsästää Tampereelta Katlalle ja sen toistaiseksi ainoa näyttelykäynti oli pentuluokassa niin hoppuhan meille meinasi tulla. Kerkisin juuri onnitella itseäni kun nippanappa kuitenkin ehdin ilmoittaa Katlan Karjaalle - kunnes FCI viikkoa myöhemmin julkaisi uudet säännöt joiden mukaan CACILit jaetaan 1.7. alkaen ihan ilman mitään näyttelyvaatimuksia kilpailuluokan kahdelle parhaalle koiralle. Kiitos FCI, aivan häikäisevää tiedotustoimintaa!

Mutta eipä siinä mitään, kun kerran Katla oli näyttelyyn ilmoitettu niin sinnehän me mentiin. Whippetit olivat kerrankin suunnilleen viimeisinä iltapäivällä, mutta kun näyttelyssä oli oltava jo puolenpäivän aikaan niin kerkisimme hengailla paikalla useammankin tunnin etukäteen. Erinomainen tilaisuus shoppailuun siis, varsinkin HauHau-myyjä sai kortin laulamaan ja matkaan tarttuikin iiiiso kassillinen kuivattuja kanafileitä ja muuta mukavaa purtavaa varsin kokonaisedulliseen hintaan (10 koiran taloudessa ostetaan asiat aina tukkutyyliin). Ilma oli sekä kuuma että kostea ja hieman huolestuneena aloin jo tähystellä lähestyviä mustia pilviä, mutta sitkeästi kuitenkin Forecan sääennuste lupasi vain hellettä ja paistetta koko päiväksi. Joopa joo. Sade pysyi kurissa tasan siihen hetkeen kun whippetit vihdoin pääsivät kehään, ja sitten me kastuttiin. Tuomarina oli britti Mark Cocozza, joka oli selvästi sitä mieltä että brittiläiset rodut kestävät vettä ja vaati sijoittamaan pöydänkin avoimen taivaan alle asian varmistamiseksi. Kun vielä tuomari onnistui arvostelemaan läpi kaikki ilmoittautuneet 9 (näyttelylinjaista, mukana myös kolme erittäin menestynyttä valiota) urosta ilman yhtään ainoaa SA:ta, alkoi koko homman järkevyys jo tuntua kovin heikolta sinisen ratakireän omistajasta. Vaan niinhän siinä kävi että Katla sai kuin saikin himoitun EH:n, toki sijoitus oli luokassaan viimeinen eli neljäs AVO-nartuissa mutta who cares! Todennäköisesti syynä oli lähinnä se, ettei kukaan ollut muistanut kertoa herra Cocozzalle jotta Suomessa koirille voisi antaa myös EH:ta huonompia arvosanoja, mutta edelleen: who cares... Arvostelun perusteella Katlassa oli hyvää koko, kaula ja rintakehän syvyys sekä seisoessa selkälinja, moitteita tuli heikosta alaleuasta, heikoista ranteista (?) ja selkälinjan putoamisesta liikkeessä + driven puutteesta. Katla esiintyi oikein nätisti joten siitä täydet pointsit, ja nythän sillä on sitten näyttelytulos jolla se valmistuu sekä kansalliseksi että kansainväliseksi käyttövalioksi! Muut kyseisten tittelien vaatimuksethan on ihan pala kakkua :-p

Karjaan inttinäyttelyn täydellisiä tuloksia voi ihmetellä täältä: http://www.whippetharrastajat.fi/n_12_karjaakv.htm

Sunnuntaina 8.7. Katla-parka revittiin sitten taas ylös aamu-unilta klo 5, ja matka suuntautui vuorostaan kohti Kaanaan moottoriurheilukeskusta Teiskossa. Mukaan lähti myös Pelle kokeilemaan kisaonneaan kauden ekoihin maastokisoihin, sekä turistiosastolle Nike & seuraneiti Edana. Luvassa oli vaihtelevaa kesäsäätä, joten auto oli kattoa myöten täynnä niin paiste- kuin sadeosastolle sopivaa varustetta ja onneksi näin koska kumpiakin myös tarvittiin päivän mittaan. Kisapaikka osoittautui motocrossradaksi jonne oli tehty varsin perinteistä poikkeava rataviritys: pehmeä mutta tiivis hiekka alustana ja hurjasti siksakkia sekä ylösalas menoa ja vain muutama pidempi revittelysuora eli teknisesti vaativa rata siis. Semmoisethan sopivat Katlalle kuin nenu päähän joten siltä osin olin ihan tyytyväinen, sen sijaan hieman nikottelua (molempien omistajatahojen kannalta) aiheutti Armin eli Adagio Caramellan osuminen ensikilpaansa Katlan alkueräpariksi. Armihan on vallan vimmattu menijä, mutta tunnetusti yleensä näyttelylinjaisten ja ratarassien välillä on tiettyjä nopeuseroja mikä maastokisoissa ei aina ole ihan hyvä juttu. Vaan turhaan tuli meidän murehdittua, Katlalla ja Armilla natsasi hienosti yhteen eli tekninen rata niisti Katlan vauhdit sen verran pois että Armi pysyi hyvin menossa mukana, ja vieheelle se taisi jopa saapua lopulta ensimmäisenä. Katlalle pisteitä kertyi mukavat 253 ja johtopaikka alkuerien jälkeen, ja Armikin oli sijalla 15 mikä ei ole ollenkaan hassumpi juttu 30 (!) nartun joukosta. 

Katla punaisella ja Armi sinisellä, alkuerät menossa siis (kuvaajana Sakari Lampola).

Pellen osalle arpaonni heitti alkueriin oman isin eli Tuulikellon Cocon, ja odotin mielenkiinnolla miten herroilla sopii tyyli yhteen. Cocolle selvästi homma toimi paremmin eli sille 229 pistettä ja 18. sija alkuerien jälkeen, Pelle sen sijaan surffaili kasaan vaatimattomat 207 pistettä jolla irtosi sija 27/29. Wau. Intoahan Pelleltä ei todellakaan puuttunut ja vieheen tapposyöksy oli varmasti uran komein (muovinauhakokoelmakin kasvoi taas puolella metrillä, käsittämätöntä miten se onnistuukin aina imemään kitusiinsa vieheen jopa koppa päässä), mutta noin muuten näytti siltä että iloinen mieli taisi tällä kertaa vähän korvata puuttuvaa älyä. Tähän tyyliin! (kuvaajana Karoliina Heikkinen):

Finaaleja odotellessa sitten taivas alkoi uhkaavasti synkistyä, ja sateeksihan se lopulta meni. Katlalla kävi tuuri ja sen finaalijuoksu osui kuurojen väliin, pariksi puolestaan sille tuli Sisun siskopuoli Nyanssin Benelope joka oli kakkosena alkuerien jälkeen muutaman pisteen Katlan perässä. Päällisin puolin juoksu sujui ihan ok, mutta Katlan osalta ainakin jäin kaipaamaan sitä jotakin sähäkkyyttä mitä alkuerän menossa oli. Pisteissä eroa ei paljon kuitenkaan näkynyt suhteessa alkueriin eli finaalista Katla sai 245 pistettä ja kokonaistulokseksi siis 498, sen verran kumminkin pudotusta tuli että alkuerien ykkössija vaihtui lopulta kakkostilaan kun alkuerien jälkeen kolmantena ollut Attraction juoksi hienot 257 pistettä finaalissa ja meni siis neljällä pisteellä Katlan ohi. Kaikesta huolimatta pakkohan tuon sinisen pystykorvan menoon on olla tyytyväinen: uran kolmas kilpailu jossa lopullinen sijoitus siis 2/30, toinen maastoserti ja vara-CACIL vielä kaupan päälle :-D

Norminarttujen palkintopallilla: 1. Attraction, 2. Katla ja 3. ruotsalainen Torshammarens Tiili (kuva on myös pöllitty Torshammarens Whippets -blogista).

Pellellä ei sitten käynyt yhtä hyvä tuuri sään suhteen kuin Katlalla, taivaat nimittäin päättivät avautua vähän pitemmän poutajakson jälkeen uudelleen juuri kun me oltiin varustetarkistuksessa. Pelleä moinen ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, ja finaaliradalla se olikin aivan kuin uudestisyntynyt. Kaverina sillä oli toinen ruotsalainen Torshammarens Kol, mutta sillä ei ollut paljoa sanomista kun herra Peloton veti ja tunteella. Finaalista Pelle saikin 249 pistettä, mikä oli itse asiassa viidenneksi parhaat finaalipisteet normipojissa (ja enemmän kuin Katlalla). Pelle lopulta kohensikin loppusijoitustaan sijalle 23/29 yhteispistein 453. Nyt kun saisi sen vielä juoksemaan kaksi hyvää rataa samojen kisojen aikana... Muista puutteistaan huolimatta kuitenkin täytyy taas kerran todeta että Pelle on ehdottoman fotogeeninen koira, alla tooosi hieno muotokuva siitä alkuerien surffailun lomassa (kuvaajana Sakari Lampola):

Ja kisojen täydelliset tuloksethan löytyvät perinteisesti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2012/Tampere.htm

Nyt sitten seuraavat maastokisat meidän porukalla ovat Mikkelin maastot 28.7., jonne meiltä on lähdössä kisaamaan Katlan kaveriksi vaihteeksi Horna. Hornahan on perinteisesti kipaissut kerran kesässä Mustialassa, mutta kun tänä kesänä siellä ei ole yksiäkään kisoja niin tuumasin että käyhän se toinenkin koulutila eli Otava. Ainakin luvassa on mielenkiintoinen päivä, jos ei muuta :-)

Ratapuolella meillä on ollut varsin hiljaista viime aikoina, kun nuoriso vasta treenaa ja vanhuksista Sisu on päättänyt jäädä ihan omatoimisesti eläkkeelle tai ainakin pitää sapattivuoden ja Pelle keskittyy nyt maasto- ja kauneuskilpailuihin. Pientä korjausliikettä on sentään luvassa tulevana keskiviikkona eli 25.7., jolloin Velmu käy kipaisemassa Turussa etanalähdön 280 m - viime torstaina Kaupissa sen aika oli 20,13 joten ihan ollaan oikeassa luokassa :-p Ennätys Velmulla on sentään reippaasti alle 20 sekunnin, mutta sen treenaus on tänä kesänä painottunut aika vahvasti vapaana rallaamiseen maastokisoja ajatellen ja vetojen puutteen huomaa kyllä vauhdeista. Mutta katotaan miten käy, ainakin on todella kivaa että TVK:kin on alkanut nyt järjestää näille hitaammille omia startteja! Muun porukan osalta Aslanin hermojenkasvatus ja kaarreharjoitus alkaa vihdoin tuottaa tulosta, ja viime torstaina se juoksi Kaupissa ihan siististi 350 m Nyanssin Benelopen koejuoksukaverina aikaan 23,99 eli suunta on oikea. Katla puolestaan ilahdutti viime viikon möllitreeneissä kipaisemalla ekan kerran tänä vuonna radalle päästyään samoin tein koko 350 m handslippinä, eli eiköhän me sekin jossain vaiheessa saada vielä radalle vaikka tämä kausi keskitytäänkin maastoiluun. Edana kipaisi myös reippaasti toista kertaa elämässään radalla samoin tein 350 m handslippinä - ja sen jälkeen saman takaisin toiseen suuntaan kun mammaa tuli ikävä just maaliviivalla (blondi ei ilmeisesti tajunnut että mamma olisi ollut 20 metrin päässä maaliviivan toisella puolella). Sen osalta siis helpotetaan hommaa ja keskitytään vähäksi aikaa ensin vieheen ihmettelyyn kaarretreenissä ja kopituksen saloihin. Ja pahnanpohjimmainen Nike on vaan joka suhteessa todella pätevä pentu; avoimen kopin läpi mennään jo hienosti ja koneviehekin saa kyytiä. Sen lisäksi se on myös fiksu ja todella kaunis, vai mitäs sanotte tästä 4-kk-posetuksesta? Äiteensä kuva :-)

Kippis!

Tänä vuonna meitin tiimi jäi juhlimaan juhannusta ihan kotioloihin kun ei oikein hotsittanut lähteä autoilemaan Ouluun asti pelkän Sisun varassa, mutta jännitystä toki oli ilmassa kotosallakin koska Katlan veli Kip (Effloresco's Kajanos) otti osaa Virpiniemen perinteisiin juhannuskisoihin kuten myös toinen treenikaveri ja Niken leikkitäti Nala (Probaxon Bubble) sekä Niken mutsi Minni (of Streamline Foxy Lady). Varsinkin Kippiksen osalta juhannusjuhlat menivätkin aivan kybällä putkeen, tuloksena paitsi Juhannus Racen voitto normiwipuissa myös uudet Virpiniemen rataennätykset sekä 280 metrillä (18,66; edellinen oli 18,71 ja Maxwin Delawaren nimissä vuodelta 2009) että 350 metrillä (22,96; edellinen oli 23,40 ja Maxwin Baxterin nimissä vuodelta 2010). WOOHOO!!! Ja siinä sivussa Kippis vielä kipitti viidennen käyttövalioaikansa, joten siitä tuli myös FI KVA-R. Sanoinko jo että WOOHOO!!!

Alla siis ylpeä Juhannus Racen voittaja, kahden rataennätyksen haltija ja uusi FI KVA-R Effloresco's Kajanos, vähintään yhtä ylpeän omistajansa Kaitzu Mäkisen kanssa (kuvaajana se toinen ylpeä omistaja Heli Koskinen):

Tuloksia Virpiniemen juhannuksesta löytyy Fast Pack's -tietokannasta, ja kisakuvia Emmi Ventelän galleriasta. Ja ens vuonna me ollaan sitten taas NIIN mukana menossa!!!

Mittauksia

Neiti Edana täytti 12 kk viime perjantaina, joten turhia aikailematta tuumasin että ei kun mitoille ja nappasin Edanan mukaan eilen Hyvinkäälle Luhtarien treeneihin jossa moista huvia oli tarjolla. Etukäteen arvelin Edanan mitaksi jotain Pellen luokkaa eli 49,7, mutta sen verran oven takana täydessä käynnissä olleet ratatreenit toivat lisää ryhtiä matkaan että viralliseksi tulokseksi tuli lopulta 50,4 cm. Joka tapauksessa poniluokkaan käypi siis Edanan tie, vaikka toki se on reilusti sentään äitiään pienempi (Tinsley on Aslanin mitoissa eli 54 cm). Edana on kyllä kasvanut aika mielenkiintoisesti, meille tullessaan 7 kk iässä se näytti vielä menevän hyvinkin mittoihin, mutta maalis-huhtikuussa se otti uuden kasvuspurtin ja hujahti siis lopulta parilla sentillä yli. Tosin vielä enemmän pituutta tuli selkään, sille nimittäin istuu nyt hienosti sama 56-senttinen takki kuin Aslanille. Pikajuoksijan kroppa sanalla sanoen... nyt sitten vaan vähitellen  radalle treenaamaan ja kirjoja hankkimaan, ja jos kaikki menee putkeen niin kauden lopulla Edana ehtisi jo kokeilemaan kisaamistakin.

Edanan sisko Calida (Shannon Down Play With Fire) muuten muutti tällä viikolla USA:sta Hollantiin, ja siellähän asuu jo ennestään myös veli Kennet (Shannon Down Rapid Fire). Joskus olisi mukava vaikka pitää sukukokousta jos sinne suunnalle sattuu!

Tänään puolestaan Aslan ja Horna kävivät ohimennen puntarilla kun oli eläinlääkärille muutenkin asiaa: Aslan 17,9 kg ja Horna 13,8 kg. Ottaen huomioon että niillä on eroa säkäkorkeudessa 2 cm niin 4 kg ero painossa on aika paljon... mutta Hornahan olikin se ylifeminiininen otus :-p Aslanissa taasen on edelleen ainakin 1,5 kg liikaa kisakuntoon, mutta suunta on ainakin oikea ja keskenhän tuon treenaus on vielä muutenkin. Eilen Aslan urakoi Sisun kanssa Hyvinkäällä 350 m koejuoksukaverina Weikotin JZ-tytölle (olisko ollut Toini?), ja voittajan ajaksi saatiin 24,4. Omiin silmiin koejuoksija tuli ekana maaliin ja Aslan sitten perässä muun rykelmän kanssa, mutta TK:ssa julkaistujen aikojen perusteella koejuoksukoira sai ajaksi 25,5 ja voittaja 24,4 - ota näistä selvää. Joka tapauksessa, selvästi Aslanille Hyvinkään rata oli edelleen vaikeampi juosta kuin Kartano eli pää tuppasi nousemaan takakaarteessa vaikka muuten se juoksikin hyvin kiskolla koko matkan. Jatkamme harjoituksia. Ainakin Aslan oli sentään jo selvästi nopeampi kuin toinen koejuoksuparivaljakkomme Pelle & Velmu, jotka myös kipaisivat kaverikoirina 350 m yhdessä Lempin (Puhurin Zyrethe) kanssa. Lähtö oli hieno ja tasainen, voittajan eli Pellen aika puolestaan huimaava 26,2 ja koekoiran 26,8. Kröhöm, ehkä Pelle taitaa keskittyä jatkossa enemmän sinne maastopuolelle... tosin eihän se ole edes treenannut enää radalle tällä kaudella kun eilinen oli sille vasta toinen veto koko vuonna.

EDITtinä: Aslanin ja Sisun startti oli ilahduttavasti tarttunut myös videolle, kuvaajana Marinka Pyy: http://www.youtube.com/watch?v=bnoVnN-daz0&feature=plcp. Videon perusteella koejuoksija tosiaan voitti, Sisu kiristi loppusuoralla tahtia huimasti ja Aslanilla ei vielä pokka pitänyt yrittää sisäkautta ohi Filasta. Sanoinko jo että jatkamme harjoituksia...

Ja eilen tuli vielä ilmoitettua Pelle & Katla viime tipassa kisaamaan Tampereen KV-maastoihin 8.7., Katlahan aikoo kätevästi myös käydä Karjaan KV-näyttelyssä edellisenä päivänä 7.7. eli sillä on tiedossa varsinainen "schönheit und leistung" -viikonloppu.