Vaasasta kajahtaa

Vaasassa, tai pikemminkin Laihialla, juostiin kauden viimeiset inttimaastot 8.-9.9., ja kun nyt Katlalta edelleen puuttui se kirkkain kruunu eli CACIL niin matkasta huolimatta päätin ilmoittaa sen kisoihin mukaan. Viime tipassa päätin ilmoittaa mukaan aiemmista pyhistä päätöksistä huolimatta myös Pellen, ihan vaan puolivälin paremman puolen sijoitusta ja siis inttinäyttelyjen käyttöluokkaoikeutta tavoittelemaan. Osittain houkutteli myös ihan uusi kisapaikka, ja lopun kaiken eihän meiltä edes aja Vaasaan kuin jotain nelisen tuntia joten pikku juttu. Siihen asti kunnes laskin että meidän pitää olla siellä viimeistään 8 pintaan aamulla, joten herätys oli sunnuntaiaamuna klo 3 ja lanssi starttasi matkaan 3.30. Koirat vetivät koko matkan unta mukavasti häkeissään, kuski lähinnä tähtäsi ABC:ltä toiselle kahvimuki tanassa... vaan perille päästiin kunnialla kuitenkin!

Kisapaikka oli savipohjaisella heinäpellolla, ja kun edellisenä päivänä eli lauantaina taivaalta oli tullut vettä hieman keskimääräistä ravakkaammin niin mutaa piisasi joka paikassa. Onneksi autot sai parkkiin tien varteen, sillä varsinaiseksi parkkipaikaksi tarkoitetulta pellolta lanssi olisi kyllä pitänyt kiskoa traktoripelillä pois. Aamulla sää ilahdutti vielä yhdellä kuurolla, mutta sen jälkeen keli kirkastui ja varsinkin iltapäivällä oli jo mitä ihanin syksyinen ja aurinkoinen päivä. Peltoa se ei valitettavasti kuitenkaan kyennyt juuri kuivaamaan, eli kurapuku ja kumpparit oli kova sana handlerille ja harvoin olen yhtä mutaisia koiria kerännyt kisapellolta startin jälkeen. Onneksi kuitenkin koirat navigoivat radan liukkaudesta huolimatta hämmästyttävän hyvin läpi, en muista nähneeni päivän aikana kuin pari lipsahtelua ja yhden nurinmenon.

Alkuerässä Katlan pariksi arpaonni laittoi parin vuoden takaisen Suomenmestarin Besties Nippa Nappan. Pellolle mentäessä meidän hienohelma hyppeli varpaillaan plutakoita vältellen ja oli yleisesti asenteella "yäk", mutta kun pupu tuli näkyviin niin muta ja märkyys unohtui sen siliän tien. Startti oli ärhäkäs, kiihdytykset hurjia ja tarkkuuttakin löytyi sen verran että pisteitä ropisi lopulta Katlalle 242; myös loppuliuku vieheen kimppuun oli vähintäänkin näyttävä ja koira sen jälkeen kurassa korvantaustoja myöten. Muutkin tytöt juoksivat oikein kivoja suorituksia liukkaasta radasta huolimatta, ja lopulta alkuerien jälkeen Katla oli jaetulla kakkostilalla yhdessä Encautom's Christmas Giftin kanssa kaksi pistettä johdossa ollutta Attractionia perässä.

Finaalissa arpa heitti Christmas Giftin Attractionin pariksi, joten Katlan kaveriksi tuli alkuerien jälkeen neljäntenä ollut Tarumetsän Lumikuningatar eli Nala. Kaverukset starttasivat matkaan oikein tyylikkäästi, kaikki näytti hyvältä... ja sitten koirat pysähtyivät parin sadan metrin päässä pellon takalaitaan. Koska Katlan kaksi edellistä Suomen kisaa tunnetusti ovat tyssänneet viehehukkaan niin tilanteessa taisi lipsahtaa pari hieman rumempaa sanaa, mutta lopun kaiken tällä kertaa syy olikin vieheessä joka oli jumiutunut ja veto jouduttiin keskeyttämään. Keräsimme siis koirat kiinni ja startti otettiin uusiksi, ja onneksi homma toimi sen jälkeen kunnialla loppuun asti. Omiin silmiin Katlalla oli aivan hurja vauhti mutta ehkä tarkkuudessa olisi ollut hieman toivomista, loppuliuku mahallaan vieheen kimppuun oli kuitenkin jos mahdollista vielä aiempaa komeampi (ja kuorrutti mutaan nekin ruumiinosat jotka olivat vielä olleet kuivia alkuerien jälkeen). Tuomarit kuitenkin tykkäsivät näkemästään 253 pisteen arvoisesti, ja lopun kaiken Katla voitti nartut selvällä kaulalla 495 pisteellä, tuloksena kolmas suomalainen maastoserti JA vihdoin se "oikea" CACIL! Erityisesti emännän sydäntä lämmitti kuitenkin ylituomari Hietalan puoliksi Katlalle ja puoliksi whippetrodulle antama Vintyt-palkinto, jonka perusteluna hän totesi että Katlan suoritus muistutti häntä sitä miten whippetit juoksivat kisoissa vielä 10-15 vuotta sitten mutta mitä ei enää nykypäivänä juuri näe. "Tälläisiä suorituksia me haluamme lisää" oli sanatarkka lausunto, ja kieltämättä handlerin on helppo yhtyä siihen :-)

Pelle sitten... hyvää sen suorituksessa oli paitsi että sillä oli ilmeisen hauskaa myös loppusijoitus 2/6 mikä oli aivan ohjeistuksen mukainen - valitettavasti olin vain unohtanut kertoa että pisteitä olisi myös pitänyt saada yli SA-rajan joten ei tule herra Peloton esiintymään tänä(kään) vuonna joulu-Messarin käyttöluokassa. Pellellä siis pisteitä huimat 353, mikä kuvastaa poikien muutenkin aivan poikkeuksellisen surkeaa tasoa; kuudesta normiuroksesta vain voittaja eli Attractionin veli Arrowhead sai SA-tason tuloksen ja siis sertin+CACILin varsin vaatimattomilla pisteillä 456. Myös ylikorkeiden voitto irtosi 459 pisteellä (Belltown Force India), joten whippeteissä norminartut ovat tällä hetkellä kyllä ihan eri tasolla kuin pojat ja isot - niiden luokassa muiden voittotuloksilla olisi irronnut vasta kuudes sija! Sama trendihän on kyllä ollut näkyvissä jo aiemmissakin kauden kisoissa, ehkäpä nykyiset maastoradat vaan sopivat paremmin pienemmille ja kevyemmille koirille?

Kuvia kisoista ei ole valitettavasti löytynyt, mutta täydelliset tulokset löytyvät täältä. Fräulein Katla ja palkinnot sentään saatiin kuvaan kotipihalla:

Nyt kun Katla voittais ens kesänä PM-maastot heinäkuun puolivälissä niin siitä tulis inttikäyttövalio, saa se toki mun puolestani voittaa Saksan EM-maastotkin sitä ennen mutta ne on vielä vähän liian aikaisin valioitumista ajatellen :-p Sertejä se kyllä saisi ottaa yhden vastaan tälläkin kaudella, joten ilmoitin sen vielä kisaamaan HVK:n maastomestaruuksiin 30.9. Osin myös siitä syystä että Katlalla on hieman jotain hampaankolossa Kartanon sänkipeltoja kohtaan... katotaan kuin käy tällä kertaa! Pelle jää nyt ihan oikeasti odottamaan veteraanikisoja, joten Katlan kaveriksi Kartanolle ilmoitin vuorostaan taas herra Hornan. Pitäähän sitä jotain jännitystä olla elämässä.