Pennut täyttivät 2 viikkoa sunnuntaina, ja silmät ovat avautuneet kaikilla. Ensimmäisenä silmänsä sai auki hieman yllättäen neiti Q, perässä melko nopeasti isoimmat tyypit eli herra Z, neiti E ja neiti P ja pikkuhiljaa sitten loputkin. Hännänhuippuna on ollut herra H, mutta sielläkin alkaa vihdoin näkyä valoa luomien raosta. Herra H:ta ei kyllä muuten kannata mitenkään aliarvioida, sillä näöstä tai sen puutteesta huolimatta se kävelee jo melkein parhaiten kaikista ja on myös ensimmäisenä aloittanut vähän nujakoida sisarusten kanssa. Vielä toistaiseksi kahinointi on hyvin herttaista ja vienoa, mutta tästä se kohta lähtee! Muista pojista herra Z keskittyy edelleen syömiseen ja nukkumiseen, herra S vaikuttaa olevan porukan pelle joka viettää suuren osan ajasta katollaan (myös syödessään) ja herra O:ssa on selvää hurmurin alkua. Tytöistä neiti E on paitsi isoin myös aktiivisin ja kipusi tänään ensimmäisenä pennuista yli laidan korista jossa olen pitänyt niitä alustan vaihdon ajan. Neiti P on vähän herra Z:n naispuolinen vastine, neiti Q on jo kova likka treenaamaan kävelemistä ja neidit T ja H käyvät tällä hetkellä kovaa kisaa pentueen toiseksi pienimmän tittelistä eli ovat kasvussa melkein tasoissa ja pitävät pippurisina puolensa isompiaan vastaan. Niilläkin on jo painoa 850 g joten kasvu jatkuu edelleen hyvänä, ja isoimmat kolme ovat jo reilusti yli kilon.
Otimme tänään uusien katseiden kunniaksi taas muotokuvia tyypeistä. Ensin herrakaarti:
Herra H:n vielä vähän rajoittunut katse
Herra Z on alkanut kasvattaa pisamia nenäänsä
Herra S oli hyvin pontevana
Herra O:lla on selvästi raukean viettelevä katse jo hallussa
Sitten tytöt:
Neiti H:ta nauratti koko toimitus
Neiti Q on ehtinyt harjoitella silmien käyttöä pisimpään, ja sen osalta väittäisin että se jo oikeasti näkee jotain ja osaa käyttää katsettaan
Neiti P on vankka tyttö
Neiti E:llä olisi ollut mielestään parempaakin tekemistä kuin kuvaus, kuten istuminen ja kaverin kanssa nujuaminen
Neiti T on tällä hetkellä porukan pikkupirpana kun neiti H meni muutamalla grammalla ohi ainakin hetkeksi
Loppuun vielä jokusia yleiskuvia pennuista leikkimässä söpöä...
... ja muutamia otoksia ensimmäisistä sisarusten välisistä nujuamisista, joissa yleensä yhtenä osapuolena on herra H ja/tai neiti E. Tai molemmat!
Lopuksi vielä kuva pentuhuoneen kymmenennestä asukista, joka ei kyllä ole todellakaan enää pentu vaan vankka keski-ikäinen mies. Kyseessä siis on nelivarvaskonna Alpertti, jonka sain isältä lahjaksi vuonna 1976 kun olin hartaasti toivonut omaa koiraa ja oikein kuvastosta etsinyt whippetin että tälläinen pitäisi saada. No nyt on whippettejä, ja on edelleen se konnakin 40 vuotta myöhemmin :-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti