Pennut viikon vanhoja

Yksi on joukosta poissa, mutta muut yhdeksän pentua täyttivät tänään yhden viikon hyvissä voimissa. Sen kunniaksi yritimme ottaa niistä vihdoin yksittäisiä poseerauskuvia, mutta kuvauskohteiden yhteistyöhalukkuus oli vähän vaihtelevaa joten kuvien tasokin on mitä on. Noin yleistäen pojat etupäässä maata möllöttivät tyytyväisinä mahansa vieressä asenteella räpsi niin paljon kuin huvittaa, kun taas tytöt olivat varsin vilkkaalla tuulella ja ryömivät ympäriinsä niin vauhdilla että hyvä kun kamera pysyi perässä.

Herra H on ollut vähän hitaampi mutta tasainen kasvaja, se painoi tänä aamuna 518 grammaa. Se on liki kokonaan yksivärinen punainen, vain varpaissa on valkoista ja pieni pilkku rinnassa ja alaleuassa. Syntyessä sillä oli turkissa enemmän mustaa mutta nyt väri on jo alkanut kirkastua ja maskikin kadota. Siitä siis tulee varmaan aika lailla äitinsä värinen isona.

Herra Z on ollut joukon mammutti syntymästään saakka, nyt painoa on komeasti jo 630 g. Lempinimensä se on saanut tietysti päänsä piirrosta ainoana pennuista, muuten väri on punainen ja mustaa varjostusta näkyy erityisesti selän päällä ja jaloissa. Tämän tyypin rakkain harrastus on syöminen ja hyvänä kakkosena nukkuminen, kuten kuvistakin näkyy.

Herra S oli syntyessään pienin punaisista pojista, mutta sekin saavutti tänä aamuna jo 500 g painorajan eli syntymäpaino on käytännössä jo tuplaantunut. Sillä on rinnassa isohko valkoinen laikku tunnistuserona muihin punaisiin veljiinsä ja vahvempi maski ja myös enemmän mustaa varjostusta ainakin vielä tässä vaiheessa.

Herra O jäi jäljelle ainoana sinifawnina poikana, mutta onneksi se näyttää saaneen elämänhalua ja kasvuvoimaa pikkuveljensäkin edestä. Se oli nimittäin pennuista ensimmäinen joka tuplasi syntymäpainonsa jo eilen. Tänään painoa löytyi 509 g. Väriltään se on aika lailla yksivärinen sinifawn, sinisellä maskilla.

Neiti H oli syntyessään pienin pennuista, mutta se ei ole sitä häirinnyt vaan painoa on tullut koko ajan hyvin ja tasaisesti lisää ja tissistä taistellaan ihan sujuvasti isompien veljenrötkäleiden kanssa. Tänä aamuna kellotettiin lukemaksi 440 g eli syntymäpaino on käytännössä jo melkein tuplaantunut silläkin. Valkoista löytyy rinnasta, tassuista ja alaleuasta.

Neiti Q syntyi isompana kahdesta punaisesta tytöstä, mutta sen kasvutahti on ollut sen verran rauhallisempaa että nyt tytöt ovat melkein jo tasoissa. Neiti Q:n paino aamulla oli 508 g. Se on väriltään varsin kirkas punainen ja sillä on vain pieni valkoinen merkki rinnassa, eli siitä tulee ihan äitinsä tytär.

Neiti P syntyi isoimpana tytöistä ja toiseksi isoimpana kaikista pennuista, ja aika mötkäle se on edelleen eli painoa nyt 580 g. Siltäkin löytyy rinnasta valkoinen laikku ja varpaista ja alaleuasta vähän valkoista.

Neiti E oli syntyessään myös isommasta päästä, ja nyt se on kasvanut niin kohisten että se on jo toiseksi painavin kaikista pennuista eli pääsi sekin tänä aamuna jo yli 600 gramman. Väri on melko yksivärisen sininen, valkoista on lähinnä varpaissa.

Lopuksi vielä hännänhuippuna ainakin toistaiseksi se pienempi punaisista tytöistä eli neiti T, jolla on nyt painoa 488 g mutta ero isosiskoon kaventuu koko ajan. Neiti T:llä on valkoista rinnassa ja kaulassa, ja ainakin vielä enemmän mustaa varjostusta ja maskia kuin punaisella isosiskollaan.

Kuvaamisen aiheuttamaa kiusaa lukuunottamatta pennut viettävät edelleen aika rauhallista elämää laatikossa äitinsä kanssa, syöden ja nukkuen. Pientä jännitystä niiden päivään tuo kuitenkin Bio Sensor -käsittely, jota aloin tehdä niille huvikseni pari päivää sitten. Kuulin ensimmäisen kerran koko hommasta jo yli kymmenen vuotta sitten International Working Dogs Associationin kongressissa jonka yhteydessä pääsin vähän tutustumaan ihan paikan päälläkin USA:n armeijan koirakeskuksen toimintaan ja vaikutuin silloin heidän kokemuksistaan, mutta olin jo unohtanut koko asian kunnes oma pentue nyt syntyi. Ohjelmasta on lyhyt esittely esim. kennel Hulmukan sivulla. Katsotaan kuinka poikkitieteellisen fiksuja näistä pennuista nyt sitten tuleekaan...