Aurinkoa!!!

Karkauspäivän kunniaksi aurinko päätti vaihteeksi suoda armoaan meille Suomeenkin, joten lounastunti venähti tällä kertaa vähän pitemmäksi lenkiksi hippettien kera. Lämpö ehti sopivasti jo plussan puolelle joten koirat saivat riemukseen lumipalloja, ja kohtahan näemmä alkaa olla hankikantokin ainakin whippetin painoluokalle. Kyllä se kevät sieltä tulee...

Pahimmat höyryt otetaan ensin pois spurttailemalla

Sitten vimmattua taistelua lumipalloista

Katla, lohikäärmeiden sukua...

Aslan ja Edana harrastavat vähän voimatreeniä

Hankikannon testausta, Loimijoki taustalla

Kisakausi on virallisesti käynnistynyt

Talvimaastot uhkaavasti lähestyvät (whippetit kisaavat su 11.3.), ja kun ne kerran nyt juostaan melkein naapurissa eli Mustialassa niin pakkohan sinne on lähteä kisailemaan. Koska Katlan juoksuväli sattui just sopivasti ja valeraskauskin on jo mennyttä aikaa niin miss Blue Dragon lähtee korkkaamaan virallisen kisauransa Tammelaan, mutta sen kaveria sitten palloteltiinkin vähän pitempään. Lopun kaiken Katlan kisakaveriksi valikoitui Sysi, joka lähtee siis kokeilemaan josko vihdoin saisi surullisen pitkän nollarivistönsä katkaistua. Pelle olisi omasta mielestään halunnut kovasti kisaamaan, mutta se on edelleen toipilaana syksyisen niskavamman jälkeen (auton takaluukku kosahti täysillä niskaan kun kaasujouset päättivät yhtäkkiä sanoa työsopimuksen irti. Onneksi alle jäi nimenomaan sikaniska-Pelle eikä jokin hennompi otus, mutta silläkin tuli sen verran vauriota niskan lihaksistoon että voipi mennä pitemmälle kesään ennenkuin kroppa alkaa olla taas iskukunnossa). Velmu puolestaan parantelee takatassujaan kylmäspliteistä, Horna keskittyy nyt alkukauden täysillä näyttelyuraan ja Sisu odottelee rauhassa kevään ratakisoja. Ja nuorimmaiset pitäis ensin saada mitattua ennenkuin niille voi edes alkaa hankkia kirjoja.

Mutta ai vitsi että tuntuikin taas kivalta laittaa kisailmo menemään - selvä kevään merkki ilmassa! Nyt vaan tsempataan että kelit suosivat, tällä hetkellä kun pellot on inhan kuorettuneen hangen peitossa ja siis erittäin epäjuostavassa kunnossa.

Meillä asuu hiiwiö

Viime aikoina meidän pihalla on hillunut jokin kovasti omituinen otus, pitäisköhän tuota pelätä?

 "Obey the whippet!!"
(=Aslan ns. Edanan tossun alla)

 "Ja MUN risuani et muuten vie!!!"
(=lohikäärmekuningatar Katla havaitsee että ihan kaikki ei osaakaan kunnioittaa Hänen Korkeuttaan)

"Rräyh! Klonks!"
(= kevyttä pientä kirmailua Aslanin ja Edanan kesken)

Välillä otetaan pieni hengähdystauko...

... ja sitten jatketaan taas!

Muu porukka antaa aika lailla nuorten huligaanien riehua keskenään ja hommailee itse omia juttuja sitten siinä sivussa. Tosin Katlalla, joka taitaa olla hieman mustis veljensä Leijonamielen uudesta leikkikaverista, olisi kyllä kovasti sanomista vähän joka asiassa ja kaikille.

Katla (joka sai lopulta oman risun purtavaksi), Ukko, Hornan perä, Sysi ja Sisu

 Edana, Velmu, Aslan, Katla (kommentoimassa jotain Aslanille) ja Pelle

Patriarkat Sisu ja Pelle tarkkailevat tilannetta.

Virtaviivaiset puntarilla

Tänään Sisu, Sysi ja Horna kävivät hakemassa niskaansa rabiesrokotukset vakieläinlääkärillämme Jokivetissä, ja samalla oli hyvä tilaisuus tuupata perhe lahjomattomaan lääkärin puntariin väliaikatarkastukselle näin treenikauden käynnistelyä odotellessa. Perheen painot 3.2.2012:

• Sisu 15,5 kg (puolikas talviläskiä kisakuntoon verraten, mutta ihan ok näillä keleillä ja karisee kyllä pois kunhan aletaan taas vähän reenailemaan)
• Sysi 13,5 kg (samat sanat kuin isälleen)
• Horna 14,5 kg!!!! Painoa on siis peräti 1 kg enemmän kuin viime syksynä edellisellä punnituksella, ja kun kyseessä on Mr. Krooninen Raparuikku niin asia on vähintäänkin skumppapullon arvoinen! No joo, ehkä saunasiiderikin riittää... Tuohon vielä puolikas tai vaikka kilokin päälle, ja Horna pääsee näyttelyyn :-)

Samalla reissulla tuli myös otettua uusi mikrosiru Sysille, jolta pentuna laitettu  siru tipahti ulos viime syksynä lapaan tulleen haavan kautta. Nyt on koira sitten taas kisakunnossa, ainakin siis noin niinkuin teknisesti!

Jokioisten museorautatiellä

Kauniin pakkaspäivän kunniaksi kylmänkestävin puolikas hippettejä - Velmu, Sysi, Aslan ja Edana - pääsi tänään tutustumaan kylämme merkittävään nähtävyyteen, eli museorautatiehen. Kyseessä siis on yksi Suomen viimeisiä, ellei viimeinen käytössäoleva kapearaiteinen rautatienpätkä, joka nykymuodossaan kulkee Jokioisista Humppilaan Minkiön kautta. Linnuntietä meiltä ei ole radalle kuin joku 700 metriä, mutta välissä on Minkiönsuon metsikkö joten suoraa näköyhteyttä ei ole. Veturien vihellykset ja puuskutus ovat toki kesäisten sunnuntaipäivien tunnusääni; rautatiellä nimittäin liikennöidään vanhoilla hienoilla höyryvetureilla säännöllisesti kesäsunnuntaisin ja aina välillä muulloinkin kesäaikaan. Lisätietoja museorautatiestä löytyy täältä: http://www.jokioistenmuseorautatie.fi.

Näin talvella höyryveturit nukkuvat talviunta, joten paana on silloin vapaasti muiden käytössä. Meitä lähimpien kahden seisakkeen, Raemäen ja Kirkkotien, välissä on hieno 2 kilometrin mittainen suora, jonka toisella laidalla on Minkiönsuo ja toisella pelkkää peltoa eli ei ristinsielua missään. Paikalliset kelkkamiehet myös ajavat varsin usein urat radalle joten siellä on suhteellisen helppoa kävellä. No helppoa ja helppoa; tänään taivalsimme toki vanhaa kelkanuraa, mutta kun sen päälle oli satanut 10 cm puuterilunta ja pohjakaan ei ollut vielä ihan pitäväksi tallautunut niin varsinkin emäntä alkoi jo muistuttaa pahasti sitä höyryveturia siinä vaiheessa kun Kirkkotietä lopulta lähestyimme. Pitäisköhän joskus oikeesti hankkia vihdoin ne lumikengät? Turha mainitakaan että koirilla meno sujui huomattavasti liukkaammin, ja kyllä noi sitten juoksivatkin. Edana harrasti myös estottomia lumisukelluksia ja muuta lumihauskaa, siitä on sukeutunut parissa viikossa ihan kauhea talvihirmu!

Se toinen puolikas eli Pelle (selkävaivainen), Sisu ja Horna (palelevaiset) ja Katla (valeraskaana) plus Ukko (kinttuvaivaa) tyytyi sitten lyhyempään remmilenkkiin pitkin aurattuja teitä, ja taisivat olla ihan tyytyväisiä suoritukseensa omasta puolestaan. Sisu nyt ainakin on sitä mieltä että voisi ihan hyvin vetää talviunet takan edessä talven yli, ja kömpiä ulos vasta kun kevätaurinko taas lämmittää!

 Puolikas Edanaa lempiharrastuksensa parissa

 Hurjaa menoa ratasuoralla: Sysi, Edana, Velmu ja Aslan

Sivilisaatio eli Minkiönkylä alkaa häämöttää taustalla

Kotipihalla Toivolassa lenkin jälkeen

Virtaviivainen perhe eli Sisu poikiensa Sysin ja Hornan kanssa naatiskelee illan tullen takkatulen loimusta

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita lounastunnilla

Yksi ehdottomasti parhaista puolista muutenkin ihanaisessa kotitalossamme Toivolassa on se, että se sijaitsee kätevästi 3 kilsan päässä sekä toimistolta että navetalta eli molemmista työpisteistäni. Näin ollen pääsen lähes joka päivä hilpaisemaan kotiin lounastunnilla päästämään koirat vähäksi aikaa ainakin pihalle rallaamaan, ja kyllä me kauniilla kelillä on joskus heitetty pitempikin lenkki jos inspis iskee ja ei ole kiirusta takaisin töihin. Tänään tyydyttiin kuitenkin piharallaukseen, ja kylläpä koirilla olikin kivaa kun taivaalta oli tullut uutta pehmeää lunta ja pakkastakin oli vain -4 C. Kuten näkyy, Edanaa ei enää yhtään huolestuta toisten seura; itse asiassa siitä näyttää pikemminkin uhkaavasti olevan tulossa lauman uusi kärkijänis. Näinköhän Pellen 4-vuotinen valtakausi letkan itsestäänselvänä johtajana olisi vihdoin päättymässä?

Pois alta, täältä tuloo Edana!!!

Pakkaspäivän menoa

Kerrankin onnistui räpsäisy jossa on koko whippetkaarti (mukaanlukien tuorein vahvistus Edana) yhtä aikaa samassa kuvassa:

Ja muutama muu otos tältä päivältä, Loimijoen rannoilta. Kuten kuvista näkyy pakkasta oli melkein -15 C ja ainakin muutaman seurueen jäsenen mielestä se oli jo vähän liikaa.

Sisu, Katla, Aslan ja Velmu:

Sysi, Edana ja Horna:

Aslania ei palella mikään, se on oikea karvajumala jo omien varusteidensa puolesta ja mikäs hangessa on möyriessä kun vielä päällä on uusi ja tosimagee Suomi-takki!