Ameriikan ihmeitä

Tunnustus: minulla on jo pitempään ollut salainen ihastus rapakontakaisia juoksijawhippettejä kohtaan. Omien neljäsosajenkkieni eli Katlan ja Aslanin myötä olen kovasti tykästynyt sikäläisten suosimaan whippetin malliin, joka ei ehkä ole ihan oppikirjojen mukainen mutta tuntuu mahdollistavan helpon ja nopean juoksutyylin. Itseäni ei myöskään pahemmin pelota monien jenkkiwipuissa kammoama iso koko (mitä en ole koskaan oikein ymmärtänyt koska ihan suomalaisistakin whippeteistä 50% on ylikorkeita. Meidän taloudesta poneja löytyy 4 kpl, ja eipä noiden kanssa sen kummempaa ole ollut elellä kuin niiden kolmen kääpiönkään), ja bully-alleelista taitaa olla tätä nykyä suurempi riski saada se tietämättään Euroopasta kuin USAsta missä kantajien käyttö jalostukseen on hyväksyttyä ja sitä myötä hallittua. Ihan mutuna myös on tullut fiilis, että aika monet jenkkikasvattajat painottavat koirien luonnetta enemmän jalostusvalinnoissa kuin Euroopassa, jossa varsinkin juoksijapuolella näkyy joskus vähän turhankin kipakoita luonteita. Ja okei, kyllähän noi jenkit myös menevät aikas kovaa...

Näinpä aina joskus mietiskelin mielessäni että olisihan se kiva joskus tuoda itselle ihan "oikea" jenkkikoira, mutta kun noita koiria nyt on jo ennestään aika monta ja muutenkin EU:n ulkopuolelta koiran tuominen tuntui jotenkin haastavalta niin homma pysyi pitkään haaveiluasteella. Viime syksynä sitten kuitenkin ajattelin että voisihan sitä alkaa vähitellen ainakin luomaan suhteita sikäläisiin kasvattajiin, ja otin yhteyttä yhteen nettisurffailun perusteella valikoituneista suosikeistani eli Shannon Down -kenneliin Etelä-Carolinassa. Suhteiden luominen onnistui sujuvasti, ja samalla kävi ilmi että siellä oli myös tarjolla nelikuinen narttupentu kesäkuussa 2011 syntyneestä pentueesta, jonka isänä on yksi NOTRAn (National Oval Track Racing Association) kaikkien aikojen huippukoirista eli Quixand's Just Zip'N Around ja emänä kennelin oma kasvatti Shannon Down Cinnamon Girl josta löytyy mielenkiintoisesti häivähdys sekalinjaisuuttakin. Yhdistelmän takaa löytyy yksi omista suosikkijenkeistäni eli Zipin isä Vitesse Talk Is Cheap, joka on toki bully-kantaja mutta on myös jättänyt todella huikeita juoksijoita Zipin ohella monessa muussakin pentueessa (mm. yksi 2000-luvun huippunartuista Village Gossip). Pentunen miellytti myös valokuvissa todella paljon rakenteensa puolesta ja kokokin sillä oli kasvattajan mukaan varsin "eurooppalainen", joten parin viikon märehtimisen jälkeen tuumasin että mitä sitä ihmettelemään ja kaupat tuli. Näin ollen omistukseeni siirtyi marraskuun alussa nuori neitonen nimeltä Shannon Down Fire Cracker eli tuttavallisemmin Edana.

Edanan muutto uuteen kotimaahansa sitten veikin vähän enemmän aikaa; ensin piti odotella rabiesrokotuksen varoaika 21 pv, ja sen jälkeen alettiin selvitellä rahtikuljetuksen mahdollisuuksia.  Vuodenvaihteessa 2011-2012 melkein sovimme jo rahtilennot, mutta erinäisten onnellisten sattumien seurauksena just silloin kävi ilmi että muudan suomalainen whippetihminen oli menossa viemään samaisena ajankohtana Kaliforniaan koiraa, ja kätevä kasvattaja onnistui puhumaan kyseisen whippetihmisen myös palaamaan koiran kanssa Suomeen. Kiitokset vaan Marjo :-) Näin ollen Edana ensin lensi synnyinkodistaan Etelä-Carolinasta eli siis itärannikolta Kaliforniaan, ja sieltä sitten muutamaa päivää myöhemmin Amsterdamin kautta Helsinkiin jonne Edana saapui 11.1.2012. Jännityksellä odotin millainen otus lentoboksista oikein lentokentällä ilmestyykään, ja sieltähän tupsahti hämmästyttävän pieni ja siro ketunpunainen tummasilmä, jolla on erittäin isot ja ilmeikkäät korvat. Ja ikää Edanalla oli Suomeen saapuessaan siis melkein jämptilleen 7 kk.

Nyt muutaman päivän yhteiseloharjoittelujen jälkeen Edana on osoittautunut olevan luonteeltaan hyvin kiltti, avoin ja mutkaton otus, ja se on sujahtanut oikein mukavasti sisään laumaan. On myös aika ylellistä saada uusi koira joka on jo melkein siinä iässä että sille on jälkitoimitettu aivotkin: Edana on siis sisäsiisti, kävelee nätisti remmissä, omaa hienon luoksetulon vapaana, syö kuin hevonen ja noin ylipäätään osaa jo käyttäytyä kuin nuori neiti. Toki pentumaisuuttakin siitä vielä löytyy ihan riittävästi, mm. pöytäsurffailu näemmä luonnistuu oikein hyvin ja viimeisten kolmen päivän aikana se on onnistunut syömään poikki kaksi remmiä (joista jälkimmäisen kolmeen eri otteeseen). Rakenteeltaan Edana on juuri sellainen mistä tykkäänkin eli pitkä- ja suoraselkäinen, ja ainakin sen raviliikkeet näyttävät aika mukavan vetäviltä. Laukkaharjoituksia on nyt haitannut vihdoin alkanut takitus- ja pakkaskausi, mutta siellähän tuo menee joukon jatkona ja ei se ihan viimeisenäkään taida letkassa olla. Kaikenkaikkiaan oikein positiivinen ensivaikutelma, ja aika uteliaana odotan millaiseksi tuo kehittyy sitten ensi kesän aikoihin. Edanahan on syntynyt kesäkuun puolivälissä, joten teoriassa se ehtisi jo hankkia ratakirjat ensi kesän lopulla ja ehkä juosta muutaman kisankin. Mutta katellaan, nyt vaan ihmetellään etelän kaunottaren kanssa lunta ja pakkasta ja omituisia suomalaisia ruokalajeja, kuten koiranmakkaraa!

Loppuun muutamia otoksia neiti Edanan ensimmäisistä päivistä Suomen kamaralla:

Edana ensimmäisenä iltana kotona, vihdoin rentoutuneena koko hurjan matkustusrumban jälkeen.

Kahtena ensimmäisenä päivänä otin varuiksi Edanan mukaan toimistolle työpäivän ajaksi, tosin Edana keskittyi enemmän peuran reisiluuhun kuin paperihommiin

Etelän lämmöstä tulevalle kaunottarelle Suomen talvi (lunta nyt jotain 20 cm, pakkasta tänään -15 C) on ollut hieman haasteellista totuteltavaa. Onneksi varastoista löytyi täydellisesti istuva hyvä ja lämmin nuttu!