Pikakelaus historian hämäristä takaisin nykypäivään

Jaaha, on tullut aika herätellä kaksi ja puoli vuotta sitten uinumaan jäänyt blogi taas henkiin. Mitään varsinaista syytä homman lopahtamiseen ei ollut tällä kertaa, kunhan vaan jäin heti kevään 2014 ensimmäisten kisojen jälkeen odottamaan suuresti luvattuja kuvia koirista kisakentällä ennen päivityksen tekoa, ja sitten niitä kuvia ei vaan koskaan kuulunut. Tässä vaiheessa lienee turvallista todeta ettei kuvia taida olla koskaan tulossakaan, joten hoidetaan nyt kolme kilpailukautta alta pois tiivistetysti niin että päästään sitten paremmin taas itse asiaan.

Eläkeläiset (Sisu, Pelle, Sysi, Horna ja Velmu) ovat viettäneet lähinnä iloista elämää humpaten metsissä ja pelloilla ja aina välillä mukana kisareissuilla nuorempiensa seurassa. Näistä muista sitten tarkemmin:

Katla

Sininen lohikäärme jatkoi vaihtelevia kisasuorituksiaan kausien 2014 ja 2015 aikana sekä radalla että maastossa, ja laajensi talviaikana osaamistaan myös agilityn suuntaan jos kohta ihan vaan hupimielessä treenaten (on muuten aivan hirmuinen työmoottori siinäkin lajissa - ensimmäistä kertaa ymmärrän nyt miksi jotkut ihmiset hurahtavat niin pahasti hommaan). Katla juoksi itsensä ratakäyttövalioksi heti kauden 2014 ensimmäisissä kisoissaan, mutta maastovalioitumista piti sitten odotella peräti kauden 2015 loppumetreille saakka. Kaudella 2015 nähtiin pitkästä aikaa häivähdys vanhasta Katlasta maastoradoilla, tuloksena ensimmäinen voitto sitten vuoden 2012 Hämeenkyrössä kisatuista PVK:n maastoista sekä viimeinen viides suomalainen maastoserti Laihialla juostuista kv-maastoista syyskuussa 2015. Suomalaisen maastokäyttövalion lisäksi Katlasta tuli samalla myös Viron maastokäyttövalio, koska sillähän oli jo vuodelta 2012 kaksikin Viron maastosertiä jemmassa. Se viimeinen CACIL vaan jäi edelleen puuttumaan inttivalion arvosta. Kaudella 2016 Katla sitten ei kisannutkaan ollenkaan erinäisten pienten terveysharmien takia, tosin se juoksi kyllä ahkerasti treenikaverina ratatreeneissä koko kesän ja tykkäsi hommasta kovasti kuten aina. Terveysrintamalla Katlan kroonisten selkävaivojen selvittely johti virallisiin selkäkuviin syksyllä 2015, joissa siltä paljastui välimuotoinen lanneristinikama tyyppiä LTV1 minkä ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa asiaan, eli siltä osin jatkamme edelleen pohdintaa. Kaudella 2016 ehkä vähäisemmän rasituksen takia Katla on ollut vaihteeksi varsin hyvässä kunnossa, joten ehkä se vielä pääsee veteraanikisoihin sitten tulevaisuudessa. Virallinen 6-vuotias veteraaniposetus elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):

Edana

Edana kisasi kausilla 2014 - 2016 edelleen vain radalla. Ratakäyttövalion arvoon vaaditut sertiajat se juoksi kasaan jo 2014 kesäkuussa, mutta virallinen valioituminen tapahtui vasta keväällä 2015 kun se kävi hakemassa pakollisen näyttelytuloksen Turun kv-näyttelystä maaliskuussa (tuloksena tietysti ERInomainen, mikään muu ei olisi edes mahdollista tälläiselle kaunottarelle). Kisoissa Edana on tehnyt tasaisen hyvää tulosta yleensä isojen tyttöjen A-finaalin sijoilla 4-6, edellä toki aina ne samat Lyyti, Nala ja Zelda. Tässä suhteessa SRM (tai oikeammin SVKLRM) 2015 -kisat olivat iloinen yllätys, koska sieltä tuliaisina Edanalle oli pronssia ja kerrankin podiumsijoitus Nalan edellä. Myös JK-16 nelossijoitus oikein hyvällä finaalijuoksulla ilahdutti treenaria. Edanan ongelmana on aina ollut kisakauden jostain päästä katkaiseva kiima ja/tai valeraskaus sekä vähän turhan kiltti luonne pahimpiin vääntöihin, nopeutta sillä kyllä olisi enemmänkin kuin ennätykset antavat ymmärtää. Kaudella 2016 se kuitenkin juoksi useampia teknisesti oikein hyviä ja tasaisia suorituksia, ja se on aina ollut kovin mukava ja helppo koira kilpailuttaa muutenkin. Syyskuussa 2016 Edana kävi vielä uudistamassa terveystarkastukset silmien ja sydämen osalta (edelleen parasta A-luokkaa), ja sen geneettinen monimuotoisuus on myös todettu ihan parhaimmiston joukkoon koko rodussa MyDogDNA-testissä. Syksyllä 2016 Edanalla onkin edessä sitten ihan uusia kuvioita, mutta niistä lisää myöhemmin. Kuvassa 5-vuotias kaunotar elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):

Nike

Vuosi 2014 alkoi Niken osalta komeasti W-H:n maastomestaruuksien voitolla, ja saaliiksi kertyi manttelin ja Hanskin huippujen lisäksi vielä Indian Hills -pokaali päivän parhaista pisteistä (509). Kaksi vuotta aiemmin samainen pokaali olikin Katlan hallussa eli taloudessa kulkee... Nike sai kyseisistä kisoista myös ensimmäisen maastosertinsä, joiden jakoperusteet muuttuivat vuoden 2014 alusta siten että kaikki yli 450 pisteen suoritukset ovat jatkossa sertin arvoisia. Loput neljä maastosertiä tulivat sitten heti seuraavissa neljässä kisassa vuosien 2014 ja 2015 aikana, ja Nike valmistui siis käyttövalioksi maastoista heinäkuussa 2015. Ratasertejä Nikellä oli jo vuodelta 2013, joten ratakäyttövalion titteliä päästiin juhlimaan heti kesäkuussa 2014. Vuosina 2015 ja 2016 Nike on etupäässä osallistunut ratakisoihin aina kiimojen ja valeraskauksien välissä, ja vuoden 2016 suurin saavutus onkin Kaunis Juoksija -titteli, jonka Nike pokkasi elokuussa saatuaan Heinolan kansallisesta näyttelystä SA:n käyttöluokan voittonsa lisäksi. Ja perin kaunishan se onkin, tässä 4-vuotiaana elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):

Merlin

Nuorimies pääsi aloittamaan kisauransa kaudella 2015. Ensimmäisen kauden saldona maastoista oli kolme sertiä ja radaltakin lopulta ensimmäinen sertiaika kauden viimeisistä kisoista. Näin ollen tavoitteena aika lailla oli valioituminen molemmista harrastuslajeista kauden 2016 aikana. Jostain syystä koko tämä vuosi kuitenkin on mennyt Merlinillä ihan plörinäksi vähän joka suhteessa. Maastokisat jäivät käyntiin derbyjen alkuerässä Liedossa; olihan muuten aivan järkyttävä rata joka vei ylipäätään innon osallistua maastokisoihin kenenkään muunkaan koiran kanssa tämän kauden aikana. Karseaa katsottavaa kun oma koira vetää täysillä ojaan ja aitaverkkoon, siis silloin kun ei muuten flipannut nurin. Ja vielä vieheellä kaveri kävi täysiä Merlinin päälle useampaan otteeseen. Tuumasin siis että keskitytään nyt suosiolla radalle kaikkien koirien kanssa, myös Merlinin. Sekään panostus ei kuitenkaan oikein tuottanut tulosta kuin yhden kiikunkaakun sertiajan Tuomarinkartanolta. Merlin on valitettavasti aika lailla ulkolaituri olematta kuitenkaan riittävän sellainen että wider-koe menisi läpi, ja se juoksee teknisesti melko tyhmästi haaskaten aikaa ulkoa kaarteluun. Sen lisäksi se on nyt ollut todella huono syömään ja sen seurauksena on reilusti alipainoinen, joten taisi yksinkertaisesti kunto vaan olla liian huono tänä kesänä. Nyt talven aikana Merlin keskittyy siis syömään ja lihomaan ja kuntoutumaan, ja kun pakollinen näyttelykäynti tuli hoidettua elokuussa Heinolassa tuloksella EH niin luulen että Merlin kohtaa kisakauden 2017 kahta kulkusta kevyempänä. Sitä odotellessa hoikan pojan kolmivuotisposeeraus elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):

Bolt

Mikä ihmeen Bolt??? kuulen lukijan päässä jo raksuttavan. No semmoinen Apache Nation's A Boltfromtheblue, joka syntyi 16.11.2015 ja muutti meille loppiaisena 2016 seitsemän viikon herkässä iässä. Kyseessä siis on tyttöjen pahimman kilpakumppanin Lyytin ja Katlan veljen Kipin poika, johon olin esittänyt mielenkiintoa jo vuosi pari sitten, mutta sittemmin vähän jo unohtanut asian kun tulosta ei tullut silloin aikoinaan. Eikä meille oikeastaan olisi enää kaivattu yhtään uutta koiraa, saati vielä urosta. Mutta tunnetusti minulla on heikko kohta Kipin suvun suhteen ja kun vielä Kip toteutti leikkimielisen tilaukseni ("en kyllä ota ellei tule sinivalkoista urosta") jotakuinkin 100% tuottamalla tasan sen yhden sinivalkoisen uroksen mustavalkoisten, mustien ja punavalkoisten sisarusten ohella niin homma oli sillä selvä. Tämän vuoden aikana Bolt on keskittynyt lähinnä kasvuun ja tulevan ammatin perusteiden opiskeluun radalla, ja ensi viikolla juhlimme jo tämän ison, lihaksikkaan, villin ja perin iloisen hirmun yksivuotispäiviä. Bolt 9-kuisena ja aivan hävyttömän komeana juniorina elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):