Kisakauden avajaiset

Kuin varkain kevät livahti jo niin pitkälle, että oli taas aika suunnata kohti Mustialaa Talvimaastojen merkeissä lauantaina 9.3. Tänä vuonna kisaamaan pääsi vain Pelle, eikä senkään suhteen ollut sen kummempia odotuksia kunhan nyt periaatteesta osallistuttiin melkein kotikisoihin. Pakkanen oli rapakka ja keli aurinkoinen, ja kisarata osoittautui tänä vuonna tasaiselle pellolle vedetyksi varsin mukavan pituiseksi ja hyväpohjaiseksi uraksi. Seuralaiseksi Pellelle lähti neiti Nike, joka samalla juhli matkoilla suuren maailman tyyliin merkkipäivää eli 1-vuotissynttäreitään.

Talvimaastojen perinteenä meillä on että aina jotain unohtuu; olen mm. yhtenä vuonna yrittänyt ilmoittautua väärän koiran maastokirjoilla, ja toisella kertaa taas mukana oli kyllä oikean koiran kirjat mutta valitettavasti ratasellaiset. Näistä oppineena tarkistin tällä kertaa ennen lähtöä neuroottisesti noin kymmenen kertaa että a) repussa on Pellen kirja ja b) kirja on nimenomaan maastokirja, ja lisäksi varmistin vielä moneen kertaan että mukaan tulivat myös manttelit, remmit ja muu kisatilpehööri. Ihan hyvä, mutta siinä vaiheessa kun tuli aika vaihtaa kisavermeet Pellen päälle sisäistin että se koppakin olisi ollut aika kiva... onneksi Kepeä Taival oli paikalla myymässä tavaroitaan joten ei kun hätäpäissään sinne ja muovikoppa kehiin. Sellaista se on kun aloittelija on liikenteessä.

Pariksi alkueriin Pelle sai Sisun velipuolen Nyanssin Berberiksen. Startti sujui molemmilta ärhäkkäästi, mutta aika pian kävi selväksi että ei riitä enää KVA-R Pellen vauhti nuorempien tahtiin vaikka kunto oli timmi ja asennetta vähintään entiseen malliin. Berberis siis jätätti koko ajan Pelleä taakseen, mutta noin muuten Pertsan suoritus näytti ihan näpsäkkäältä ja huomattavasti paremmalta kuin vaikkapa edellisissä kisoissa Vaasan inttimaastoissa viime syksynä. Vieheelle tultaessa eroa Berberiksen ja Pellen välillä oli jo kymmenkunta metriä, mutta sehän ei Pelleä haitannut kun lopulta perille päästiin ja viehe kokikin perinteisen kovan kohtalon. Pellen matkamuistokokoelma kasvoi siis taas, tällä kertaa puolen metrin suikaleella mustaa muovia. Pisteitä Pelle sai ihan kunnialliset 233, mutta pojissa oli tällä kertaa sen verran hyvä taso että se jäi pojoillaan viimeiseksi eli 6/6 ja siis maitojunalla kotiin. Tytöissä samalla pistemäärällä olisi sen sijaan oltu peräti kolmantena ja kirkkaasti finaalissa, eli olisikohan tällä kaudella vihdoin murtumassa jo muutaman vuoden kestänyt älyttömän kova ja tasainen taso norminartuissa?

Pelle tuliterässä kopassa matkalla starttipaikalle:

Kenellekään ei jääne epäselväksi, että tässä on menossa UROSTEN startti:

Nike juhlisti synttäreitä seurustelemalla tuttujen ja tuntemattomien kanssa, tarkkailemalla kisatohinoita ja tokihan grillimakkaraakin syötiin. Sen kisauralla seuraava etappi on nyt mittaus, ja sen jälkeen ei kun maastokirjat hakuun. Ensi vuonna ehkä siis Nikekin on näissä maisemissa jo ihan tositoimissa: