Heinäkuun harrastuksia, osa 1: näyttelyhommia ja maastoilua

Nyt on tullut laiskoteltua taas sen verran pahasti blogin päivittämisessä että pitää tehdä pari megapäivitystä putkeen. Päivityslaiskottelun osasyynä on kesäloma ja sen seurauksena tehokas vieroittautuminen tietokoneesta, mutta muutenhan me ei olla todellakaan laiskoteltu vaan harrastettu ahkerasti vähän sitä sun tätä! Tässä ensimmäisessä pläjäyksessä siis asiaa sekä näyttelyistä että maastoista, vähän myöhemmin sitten kuulumisia ratarintamalta.

Näyttelyrintamalla ei ole tullut käytyä virallisissa geimeissä sitten erkkarin, mutta kun kuulin että noutajajärjestön kesäleirin yhteydessä 5.7. järjestetyllä Gerard O'Shean alkeiskurssilla oli vielä muutama vapaa paikka ulkopuolisille niin minähän ilmoittauduin sinne viivana. Osin siksi että kurssi oli kätevästi Mustialassa, mutta ennenkaikkea siksi että olen kuullut paljon kehuja O'Shean kursseista ja jo pitempään on ollut mielessä että sellaiselle olisi joskus mukava päästä. Tarkoitus oli osallistua kurssille Niken kanssa kun sitä nyt ehkä tulee joskus vietyäkin näyttelyyn, mutta ekat pari tuntia kehässä hikoiltuamme tuli selväksi että neiti oli valeraskauden pyörteissä suunnilleen yhtä kiinnostunut hommasta kuin laiska lahna - Gerard muotoili asian poliittisesti korrektisti "your dog is like a zombie". Joten ohjaajan lämpimällä suostumuksella ekalla kaffitauolla Nike siirtyi masistamaan Jeeppiin ja tilalle hommiin astui loppuajaksi Hurtta 5 kk, ja johan alkoi löytyä vauhtia elämään. Hurtta oli kurssin kirkkaasti nuorin osallistuja mutta hienosti se jaksoi touhuta kaksi iltapäivää, ja sillä oli ainakin sekä runsaasti eteenpäinpyrkimystä että kivaa. Kurssi oli oikein hauska kokemus emännästäkin, Gerard ei todellakaan kumarrellut näyttelyharrastusta ja -harrastajia vaan antoi tulla totuuksia täysillä pisteliään kuivakkaalla irkkuhuumorilla kuorrutettuna ja me tädit saatiin hikoilla varmasti koko rahan edestä kehässä (ja kehän ulkopuolellakin) juostessamme. Nyt ei kun ahkeraa kotitreeniä ja sitten Hurtan kanssa MV-näyttelyyn Hesaan ensi vuonna :-p Ja ehdottomasti Gerardin jatkokurssille, kunhan sellainen tulee taas sopivasti eteen!

Muutamia otoksia Hurtasta näyttelytreenien pyörteessä, kuvat Maija Päivärinta:

Ihan koko aikaa lapsi ei sentään jaksanut skarpata, kun ympärillä oli kaikkea kovin ihmeellistä

Reipasta eteenpäinpyrkimystä! Vai oliskohan menossa "hophop"?

Me keskityttiin seisottaessa toistaiseksi lähinnä paikallaan pysymiseen, seisotusasentoa hiotaan sitten myöhemmin 

Pöytääkin päästiin kokeilemaan, emännän hieno natsitervehdys johtuu kourassa piilottelevasta lihapullasta

Maastojen osalta heinäkuussa oli vuorossa perinteiset Tampereen KV-maastot 15.7., jotka järjestettiin tänäkin vuonna Kaanaan moottoriurheilukeskuksessa Teiskossa. Tilapäisessä mielenhäiriössä ilmoitin sinne alunalkaen peräti kolme koiraa eli inttikisoihin Katlan ja Pellen ja yk-tyttöihin vielä Niken. Niken valeraskaushuuruilun takia kuitenkin päätin jättää sen lopun kaiken varmuudeksi pois, varsinkin kun ikääkin sillä on vasta niukasti 1,5 vuotta eli kisaamaan ehditään varmasti. Yhden koiran puute ei varsinaisesti haitannut kisoja, ilmoitettu koiramäärä oli nimittäin aivan järkyttävä ja sehän tarkoitti että päivälle kertyi pituutta. Taisi olla jopa kaikkien aikojen ennätys sillä kisatoimisto ja eläinlääkäri aloittelivat aamulla seitsemältä, ja palkintojenjakoon päästiin illalla puolen kahdentoista aikoihin! Rispektit järjestäjille että jaksoivat vetää rumban läpi vielä kahtena päivänä peräkkäin, ja kyllä me kilpailuttajatkin oltiin aika sitkeitä... onneksi paikka on kiva, sää suosi suurimman osan aikaa ja ravinteli Lippumiehessä voi käydä tankkaamassa säännöllisin väliajoin makkarakoreja ja munkkeja.

Kisatuloksissa ei meidän osalta ollut sen suuremmin hurraamista eli EM-kisahumun jälkeen oli taas tiedossa paluu maan pinnalle: Katlan sijoitus oli lopulta 26. ja Pellen 16. Katla palasi jo viime kesältä tuttuun "kaikki tai ei mitään" -tyyliinsä ja hukkasi siis vieheen jo heti alkuerästarttinsa lähdössä. Tällä kertaa viehe kyllä löytyi aika pian ja loppusuoritus oli sen verran kelvollinen että pisteitä tuli lopulta asialliset 222, mutta niillä ei paljoa juhlittu kisoissa jossa nartut takoivat järjestään yli 250 pisteen suorituksia. Alkuerien jälkeen Katla oli siis huikealla sijalla 22, ja finaalista jätin sen lopulta varuiksi pois kokonaan kun jossain välissä päivällä odotellessa sitä ilmeisesti joko pisti ampiainen tai puraisi paarma etujalkaan joka turposi mukavasti juuri finaalien alla. Laskin että jos Katla olisi juossut 280 pistettä finaalissa sillä olisi ollut mahdollisuus nousta sijalle 20, joten ei sitten viitsinyt riskeerata kun se kuitenkin aristi jalkaansa. Päivän iloisista fiiliksistä vastasikin vanhaherra ja melkeinveteraani Pelle Peloton, joka todellakin jaksoi painaa ja pisteli varsinkin alkuerässä sen verran näpsäkästi että keräsi pisteitä mukavat 251 joilla sijoittui peräti jaetulle seitsemännelle sijalle. Finaalissa sitten homma meni jo vähän oikomiseksi ja pisteitä vain 233 joilla loppusijoitus oli siis 16, mutta silti SA-tulos ja ihan kunniallinen suoritus pitkästä aikaa. Ei kun innolla virallisiin vetskukisoihin sitten elokuun lopulla, Pellehän täyttää kuusi 18.8. joten Vilppulassa kajahtaa veteraaniluokassa!

Täydelliset tulokset löytyvät täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2013/Tampere.htm.  Ja pari otosta kisailijoista alkueristä, kuvaajana Mari Kaukanen.