Niin sitten kävi, ettei pieni sinifawn poika jaksanut kuitenkaan lopulta elää vaan kuoli tänään aamuyöstä. Se oli jo pitkään hyvin heikko kun syöminen ei vaan alkanut luistaa kunnolla, mutta hurjalla sisulla ja elämäntahdolla se silti roikkui elämässä kiinni viimeiseen asti. Jatkoimme pullosyöttöä läpi vuorokauden tiistaista perjantaille ja painonlasku saatiin sillä vihdoin pysähtymään ensimmäisen kerran syntymän jälkeen, mutta pennun syömät määrät olivat niin pieniä että se juuri ja juuri pysyi niillä hengissä. Kävimme sitten eilen eli perjantaina uudelleen eläinlääkärissä jossa pentu sai taas nesteytystä nahan alle ja lääkäri opasti letkuruokinnan saloihin, ja eilisaamusta lähtien vaihdoimme siis tuttipullon letkuun jolla ruiskutin maidonvastikkeen suoraan sen mahalaukkuun. Koiranpennuilla ei Suomessa ilmeisesti juurikaan harrasteta letkutusta kun googlekaan ei paljastanut kuin kissanpentukertomuksia, mutta maailmalta löytyi hyviä kokemuksia ja oppaita aiheesta. Letkulla maitoa sai menemään kerralla mahaan tuplat siitä mitä pentu oli jaksanut itse imeä, ja pennun paino alkoikin vihdoin hitaasti nousta taas ylöspäin eli pieni toivo alkoi taas viritä. Viimeisen kerran ruokin pennun neljältä aamuyöllä jolloin se oli vielä varsin jäntevä ja painokin oli noussut 10 grammaa edellisen aamun pohjalukemista. Valitettavasti sitten kuudelta löysin kuitenkin pennun kuolleena, ilmeisesti varsin äsken kun se oli vielä osin lämmin ja veltto. Saattaa olla että letkutuksen aiheuttama stressi oli lopulta liikaa muutenkin jo heikolle pennulle, tai sitten sen muu elimistö ei enää vain jaksanut. Tämä jäi siis viimeiseksi kuvaksi pikkumiehestä, loikoilemassa isomman sinifawnin veljensä kyljessä eilen. Valkonenäisellä pikkumiehellä oli tuossa vaiheessa painoa enää alle 200 g ja samanpainoisena syntyneellä isoveljellä jo 430 g.
Harmi ja suru pienen kuolemasta on suuri, koska melkein viikko me ehdittiin kuitenkin touhuta hyvin tiiviisti yhdessä sen kanssa yrittäen kääntää taistelua elämälle voitokkaaksi. Samalla muu pentue on jäänyt vähän paitsioon mitä nyt olen punninnut ne kaksi kertaa päivässä jotta voi seurata että niiden kasvu etenee kuten pitääkin, ja pitänyt tietysti huolen siitä että maitobaari on hyvin ruokittu ja juotettu. Onneksi olen onnistunut ainakin jälkimmäisessä ja Edana on ollut todella hyvä emo ihan omillaan. Muut yhdeksän pentua ovatkin siis pulleita ja terveitä ja kasvavat hyvin ja tyytyväisinä. Joukkoa johtaa edelleen viirupäinen poika, joka painoi tänä aamuna jo komeat 589 g, ja pentueen pieninkin eli pienempi musta narttu painaa nyt 389 g ja varmaan menee sekin yli 400 g rajapyykin tänään. Muutenkin nartut ovat olleet kovia kasvamaan kun sekä sininen että isompi musta narttu ovat nekin jo yli puolen kilon (552 ja 522 g). Muistakin ainakin sinifawn ja muut ruskeat pojat mennevät huomiseksi yli puolen kilon, ja pienempi punainen narttu on jo ottanut melkein kiinni punaisen isosiskonsa ja molemmat ovat jo yli 450 g nekin. Eivät ne kyllä sitten teekään paljon muuta kuin syövät, ja näköjään näkevät unta syömisestä myös.
Edana itse syö myös hyvin pentunappulaa, sikanautaa, kermaviiliä, munia ja öljyä ja on ihan hyvässä kuosissa edelleen vaikka maitoa kuluu. Nyt se alkaa jo malttaa jättää lapsensa sen verran että käy pihalla asioillaan rauhassa, ja välillä alkaa jo kiinnostaa seurustelu minunkin kanssani. Silti suurimman osan aikaa se viettää toki edelleen pentulaatikossa, mistä kuuluu nytkin tyytyväinen massutus ja lutkutus. Musiikkia korville viime päivien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti