Terveystarkastuksella

Viime perjantaina PVK järjesti taas ystävällisesti perinteisen joukkotarkin Hakametsän Eläinlääkäripalvelussa Tampereella, ja meiltä olikin mukana oikein iskujoukko eli Sisu, Pelle, Katla ja Edana. Edanan osalta kyseessä oli ensimmäinen kerta ja siltä katsottiin silmien ohella myös polvet + sydänkuuntelu, muilla oli sitten silmien uusintatarkastus. Kaikki saivat tarkastuksesta puhtaat paperit ilman reunahuomautuksia lukuunottamatta Pelleä, jolle oli sitten viime kerran ilmestynyt oikeaan silmään sen verran samentumaa että sen diagnoosiksi tuli nyt "epäilyttävä katarakta". Kyseinen samentuma oli kuulemma vielä hyvin pieni ja yksitasoinen mutta reunoiltaan epäselvä, joten Pellellä on tiedossa uusi silmätarkastus vuoden päästä jossa katsotaan onko samentuma lähtenyt leviämään (jolloin kaihidiagnoosi varmistuu), vai onko se kutistunut kasaan jolloin kyseessä oli jotain muuta. Pellellä on valitettavasti sen verran kaihiriskiä suvussa sekä emän että isän puolella että vähän kyllä huolestuttaa, mutta ei nyt heitetä kirvestä vielä kaivoon koska onhan noita muillakin ollut vastaavia kaihiepäilyjä jotka sittemmin ovat kuitenkin kuivuneet kokoon. 

Asemalla oli myös hyvä tilaisuus käydä pitkästä aikaa taas puntarilla; tytöistä Katla painoi 13,4 kg (normaali talvipaino) ja Edana 14,5 kg (todella timmi), pojista taas Sisu 15,4 kg (rantakunnossa) ja Pelle komeat 18,2 kg (1,5 kiloa enemmän kuin parhaassa kisapainossa, wau. Ei se kyllä näytä nytkään pläskiltä ja klassiset 3-4 selkänikamaa + kylkiluut näkyy edelleen, itse asiassa se olis aika hyvän näköisessä näyttelykunnossa kun on kuitenkin vähän pehmeyttä lihasten päällä verrattuna kireimpään kisakuntoon. Hmm, pitäisköhän sitä ilmoittaa johonkin...?)

Kahden kerroksen väkeä

Jahans, meillä alkaa taas porukan jaottelu "teihin" ja "meihin" eli Edanalla alkoi toinen juoksu tänään. Taisi olla jotakuinkin päivälleen 7 kk edellisestä, eli pikaisella laskemisella seuraavan kerran sitten heinäkuussa... noo, ei nyt maalailla kuitenkaan piruja vielä seinälle. Ensi alkuun mennään vielä varsin lunkisti koko porukalla valvovan silmän alla, mutta työpäivien ajaksi tytöt muuttavat nyt yläkertaan ja pojat jäävät keskenään isännöimään alakerran koirahuonetta. Ja pihalla ei varmaan enää kuukauteen nähdä tätä näkyä eli Hornaa nenittelemässä Ms. Edanan kanssa:

Horna nauttikoon nyt muuten vielä vähän aikaa naisten haihattelusta, se ilo loppuu meinaan lähiaikoina eli neuvottelut eläinlääkärin kanssa ovat tiiviisti käynnissä erääseen tiettyyn operaatioon liittyen :-p

Vastakohtien vetovoimaa

Tällä hetkellä päivitykset näkyvät menevän valtaosin Niken piikkiin, mutta antaa mennä koska se nyt vaan on niin käsittämättömän ihana otus! Tykkään toki kaikista meidän koirista omalla tavallaan, mutta kaksi niistä on pennusta pitäen ollut aivan erityisiä sydänkäpysiä eli Aslan ja nyt Nike. Kummallakin on hyvin samankaltainen avoin, kiltti ja reipas luonne, ja jotenkin meillä vaan synkkaa parhaiten juuri niiden kanssa. Kolmas luonteeltaan samankaltainen "elämäni koira" oli keltainen, paksu ja oikein peruskoiran näköinen espanjalainen Chiqui, joka tuli mulle aikoinaan Hollannissa asuessani 10-vuotiaana vuonna 2001 ja joka sen jälkeen kärsivällisesti kasvatti useampiakin whippetsukupolvia kunnes poistui luotamme tammikuussa 2009 liki 18 vuoden iässä. Kestin piskitöntä elämää suunnilleen kaksi viikkoa, jonka jälkeen lyhyen mutta intensiivisen etsinnän jälkeen Chiquin manttelinperijäksi valikoitui Pietarin kasvatti Ukko. Ukolla on sen verran menneisyyden painolastia ja varmaan erilainen rotumiksauskin että meidän suhteestamme ei ole tullut aivan yhtä saumatonta sielujen harmoniaa kuin Chiquin kanssa, mutta yhdessä asiassa se on ollut juuri samanlainen täysosuma eli whippettien kanssa homma hoituu hienosti. Ukko on aina ollut hyvä hoitosetä pennuille, se pitää porukan noin yleisesti kurissa ja nuhteessa, ja sen erikoisala on toimia poliisina joka vahtii ettei kukaan yksittäinen koira jää liikaa alakynteen laumariekkumisissa. Silti tähän asti sillä ei kuitenkaan ole ollut ihan sitä varsinaista sydänystävää wipujen joukossa - kunnes Nike tuli taloon.

Muutama kuva tältä aamulta pihapuuhista, näissä on touhuamassa siis lauman vanhin ja nuorin ja kuten näkyy niin kivaa on! Välillä Edanakin yrittää aina mukaan menoon koska sehän on noin niinkuin muuten Niken ehdottomasti paras treenikaveri, mutta kyllä Ukolla ja Nikellä vaan on jotain ihan omaa juttua keskenään. Hurjannäköisistä tilanteista huolimatta kuvauksissa ei vahingoitettu yhtään koiraa :-)

PS. Huomatkaa myös Niken hieno uusi panta, tähän asti lapsiraukka on joutunut käyttämään vanhoja lainavehkeitä mutta kun bongasin Pienen pantaputiikin sivuilta sattumalta tuon olevan vapaana niin kaupat tuli välittömästi. En ehkä muuten ole vieläkään täysin lämmennyt mustalle värille wipuissa, mutta se täytyy myöntää että hitsit kun semmoiselle on kiva ostaa vermeitä kun kaikki näyttää hyvältä!