Etana-aatetta Turussa

Eilen Turussa juostiin Vätin radalla iltajuoksut, ja meiltä mukana oli menossa Velmu kun nyt kerran oli laitettu ihan erillinen etanalähtö whippeteille. Kavereina Velmulla oli Roberta's Karhunmarja ja C'mere Huliwili, eli etukäteen ajatellen varsin tasaista porukkaa. Käytännössä kuitenkin Karhunmarja kipaisi toisten alta pois jo heti startissa, ja voitti lähdön selvästi aikaan 20,05. Velmu sinnitteli sitten tiukassa väännössä kakkoseksi 20,64 ja Huliwili tuli heti perässä 20,84. Velmun ajasta ainakin näkee että se ei ole tosiaan treenannut enää aktiivisesti radalle tällä kaudella, kunto on toki kova kiitos liki jokapäiväisen vapaana rymyämisen mutta taitaa painottua tällä hetkellä enemmän sinne aerobisen puolelle. Radassa ei ainakaan ollut vikaa koska sateisesta ilmasta huolimatta vanhat rataennätykset kaatuivat useammassakin rodussa niin että rytisi; whippettien osalta homman hoiti kotiin Kiiturin NN-Remy Martin, joka uudisti 480 m normipoikien rataenkan lukemille 32,60. Kisatunnelma oli leppoisa, makkaraa oli riittävästi ja turkulaiseen tapaan palkinnot olivat erinomaiset eli Velmukin sai kakkostilastaan sekä RC:n lahjakortin että kenttäjakkaran (sopiva pari edelliselle jonka Velmu sai toukokuussa Liedossa derbymaastoissa). Rataenkoista annetut pannat ja minimanttelit olivat myös erihienoja, näin sivusta seuranneena... täytyykin pitää mielessä tulevaa ajatellen :-)

Kisan tulokset ja podiumkuvat löytyvät TVK:n sivuilta: http://www.turunvinttikoirakerho.net/tulos_rata25072012.html

Schönheit und leistung, ja muita kuulumisia

No niin, viimeisetkin kuvat parin viikon takaisista Tampereen inttimaastoista alkavat olla vihdoin julki joten on korkea aika päivitellä Cwiccelien wipujen toimia taas viime ajoilta!

Katlalla oli varsinainen tehoviikonloppu 7. ja 8.7.: ensin lauantaina Karjaan KV-näyttely ja heti perään sunnuntaina sitten Tampereen KV-maastot. Syynä moiseen oli tietysti se, että vielä Karjaan näyttelyn ilmovaiheessa FCI edellytti että koiralla piti olla vähintään arvostelu EH yli 15 kk iässä kansainvälisestä näyttelystä ennenkuin se sai ottaa vastaan CACILin tai varasellaisen. Ja kun nyt vähän toiveissa oli moisia metsästää Tampereelta Katlalle ja sen toistaiseksi ainoa näyttelykäynti oli pentuluokassa niin hoppuhan meille meinasi tulla. Kerkisin juuri onnitella itseäni kun nippanappa kuitenkin ehdin ilmoittaa Katlan Karjaalle - kunnes FCI viikkoa myöhemmin julkaisi uudet säännöt joiden mukaan CACILit jaetaan 1.7. alkaen ihan ilman mitään näyttelyvaatimuksia kilpailuluokan kahdelle parhaalle koiralle. Kiitos FCI, aivan häikäisevää tiedotustoimintaa!

Mutta eipä siinä mitään, kun kerran Katla oli näyttelyyn ilmoitettu niin sinnehän me mentiin. Whippetit olivat kerrankin suunnilleen viimeisinä iltapäivällä, mutta kun näyttelyssä oli oltava jo puolenpäivän aikaan niin kerkisimme hengailla paikalla useammankin tunnin etukäteen. Erinomainen tilaisuus shoppailuun siis, varsinkin HauHau-myyjä sai kortin laulamaan ja matkaan tarttuikin iiiiso kassillinen kuivattuja kanafileitä ja muuta mukavaa purtavaa varsin kokonaisedulliseen hintaan (10 koiran taloudessa ostetaan asiat aina tukkutyyliin). Ilma oli sekä kuuma että kostea ja hieman huolestuneena aloin jo tähystellä lähestyviä mustia pilviä, mutta sitkeästi kuitenkin Forecan sääennuste lupasi vain hellettä ja paistetta koko päiväksi. Joopa joo. Sade pysyi kurissa tasan siihen hetkeen kun whippetit vihdoin pääsivät kehään, ja sitten me kastuttiin. Tuomarina oli britti Mark Cocozza, joka oli selvästi sitä mieltä että brittiläiset rodut kestävät vettä ja vaati sijoittamaan pöydänkin avoimen taivaan alle asian varmistamiseksi. Kun vielä tuomari onnistui arvostelemaan läpi kaikki ilmoittautuneet 9 (näyttelylinjaista, mukana myös kolme erittäin menestynyttä valiota) urosta ilman yhtään ainoaa SA:ta, alkoi koko homman järkevyys jo tuntua kovin heikolta sinisen ratakireän omistajasta. Vaan niinhän siinä kävi että Katla sai kuin saikin himoitun EH:n, toki sijoitus oli luokassaan viimeinen eli neljäs AVO-nartuissa mutta who cares! Todennäköisesti syynä oli lähinnä se, ettei kukaan ollut muistanut kertoa herra Cocozzalle jotta Suomessa koirille voisi antaa myös EH:ta huonompia arvosanoja, mutta edelleen: who cares... Arvostelun perusteella Katlassa oli hyvää koko, kaula ja rintakehän syvyys sekä seisoessa selkälinja, moitteita tuli heikosta alaleuasta, heikoista ranteista (?) ja selkälinjan putoamisesta liikkeessä + driven puutteesta. Katla esiintyi oikein nätisti joten siitä täydet pointsit, ja nythän sillä on sitten näyttelytulos jolla se valmistuu sekä kansalliseksi että kansainväliseksi käyttövalioksi! Muut kyseisten tittelien vaatimuksethan on ihan pala kakkua :-p

Karjaan inttinäyttelyn täydellisiä tuloksia voi ihmetellä täältä: http://www.whippetharrastajat.fi/n_12_karjaakv.htm

Sunnuntaina 8.7. Katla-parka revittiin sitten taas ylös aamu-unilta klo 5, ja matka suuntautui vuorostaan kohti Kaanaan moottoriurheilukeskusta Teiskossa. Mukaan lähti myös Pelle kokeilemaan kisaonneaan kauden ekoihin maastokisoihin, sekä turistiosastolle Nike & seuraneiti Edana. Luvassa oli vaihtelevaa kesäsäätä, joten auto oli kattoa myöten täynnä niin paiste- kuin sadeosastolle sopivaa varustetta ja onneksi näin koska kumpiakin myös tarvittiin päivän mittaan. Kisapaikka osoittautui motocrossradaksi jonne oli tehty varsin perinteistä poikkeava rataviritys: pehmeä mutta tiivis hiekka alustana ja hurjasti siksakkia sekä ylösalas menoa ja vain muutama pidempi revittelysuora eli teknisesti vaativa rata siis. Semmoisethan sopivat Katlalle kuin nenu päähän joten siltä osin olin ihan tyytyväinen, sen sijaan hieman nikottelua (molempien omistajatahojen kannalta) aiheutti Armin eli Adagio Caramellan osuminen ensikilpaansa Katlan alkueräpariksi. Armihan on vallan vimmattu menijä, mutta tunnetusti yleensä näyttelylinjaisten ja ratarassien välillä on tiettyjä nopeuseroja mikä maastokisoissa ei aina ole ihan hyvä juttu. Vaan turhaan tuli meidän murehdittua, Katlalla ja Armilla natsasi hienosti yhteen eli tekninen rata niisti Katlan vauhdit sen verran pois että Armi pysyi hyvin menossa mukana, ja vieheelle se taisi jopa saapua lopulta ensimmäisenä. Katlalle pisteitä kertyi mukavat 253 ja johtopaikka alkuerien jälkeen, ja Armikin oli sijalla 15 mikä ei ole ollenkaan hassumpi juttu 30 (!) nartun joukosta. 

Katla punaisella ja Armi sinisellä, alkuerät menossa siis (kuvaajana Sakari Lampola).

Pellen osalle arpaonni heitti alkueriin oman isin eli Tuulikellon Cocon, ja odotin mielenkiinnolla miten herroilla sopii tyyli yhteen. Cocolle selvästi homma toimi paremmin eli sille 229 pistettä ja 18. sija alkuerien jälkeen, Pelle sen sijaan surffaili kasaan vaatimattomat 207 pistettä jolla irtosi sija 27/29. Wau. Intoahan Pelleltä ei todellakaan puuttunut ja vieheen tapposyöksy oli varmasti uran komein (muovinauhakokoelmakin kasvoi taas puolella metrillä, käsittämätöntä miten se onnistuukin aina imemään kitusiinsa vieheen jopa koppa päässä), mutta noin muuten näytti siltä että iloinen mieli taisi tällä kertaa vähän korvata puuttuvaa älyä. Tähän tyyliin! (kuvaajana Karoliina Heikkinen):

Finaaleja odotellessa sitten taivas alkoi uhkaavasti synkistyä, ja sateeksihan se lopulta meni. Katlalla kävi tuuri ja sen finaalijuoksu osui kuurojen väliin, pariksi puolestaan sille tuli Sisun siskopuoli Nyanssin Benelope joka oli kakkosena alkuerien jälkeen muutaman pisteen Katlan perässä. Päällisin puolin juoksu sujui ihan ok, mutta Katlan osalta ainakin jäin kaipaamaan sitä jotakin sähäkkyyttä mitä alkuerän menossa oli. Pisteissä eroa ei paljon kuitenkaan näkynyt suhteessa alkueriin eli finaalista Katla sai 245 pistettä ja kokonaistulokseksi siis 498, sen verran kumminkin pudotusta tuli että alkuerien ykkössija vaihtui lopulta kakkostilaan kun alkuerien jälkeen kolmantena ollut Attraction juoksi hienot 257 pistettä finaalissa ja meni siis neljällä pisteellä Katlan ohi. Kaikesta huolimatta pakkohan tuon sinisen pystykorvan menoon on olla tyytyväinen: uran kolmas kilpailu jossa lopullinen sijoitus siis 2/30, toinen maastoserti ja vara-CACIL vielä kaupan päälle :-D

Norminarttujen palkintopallilla: 1. Attraction, 2. Katla ja 3. ruotsalainen Torshammarens Tiili (kuva on myös pöllitty Torshammarens Whippets -blogista).

Pellellä ei sitten käynyt yhtä hyvä tuuri sään suhteen kuin Katlalla, taivaat nimittäin päättivät avautua vähän pitemmän poutajakson jälkeen uudelleen juuri kun me oltiin varustetarkistuksessa. Pelleä moinen ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, ja finaaliradalla se olikin aivan kuin uudestisyntynyt. Kaverina sillä oli toinen ruotsalainen Torshammarens Kol, mutta sillä ei ollut paljoa sanomista kun herra Peloton veti ja tunteella. Finaalista Pelle saikin 249 pistettä, mikä oli itse asiassa viidenneksi parhaat finaalipisteet normipojissa (ja enemmän kuin Katlalla). Pelle lopulta kohensikin loppusijoitustaan sijalle 23/29 yhteispistein 453. Nyt kun saisi sen vielä juoksemaan kaksi hyvää rataa samojen kisojen aikana... Muista puutteistaan huolimatta kuitenkin täytyy taas kerran todeta että Pelle on ehdottoman fotogeeninen koira, alla tooosi hieno muotokuva siitä alkuerien surffailun lomassa (kuvaajana Sakari Lampola):

Ja kisojen täydelliset tuloksethan löytyvät perinteisesti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2012/Tampere.htm

Nyt sitten seuraavat maastokisat meidän porukalla ovat Mikkelin maastot 28.7., jonne meiltä on lähdössä kisaamaan Katlan kaveriksi vaihteeksi Horna. Hornahan on perinteisesti kipaissut kerran kesässä Mustialassa, mutta kun tänä kesänä siellä ei ole yksiäkään kisoja niin tuumasin että käyhän se toinenkin koulutila eli Otava. Ainakin luvassa on mielenkiintoinen päivä, jos ei muuta :-)

Ratapuolella meillä on ollut varsin hiljaista viime aikoina, kun nuoriso vasta treenaa ja vanhuksista Sisu on päättänyt jäädä ihan omatoimisesti eläkkeelle tai ainakin pitää sapattivuoden ja Pelle keskittyy nyt maasto- ja kauneuskilpailuihin. Pientä korjausliikettä on sentään luvassa tulevana keskiviikkona eli 25.7., jolloin Velmu käy kipaisemassa Turussa etanalähdön 280 m - viime torstaina Kaupissa sen aika oli 20,13 joten ihan ollaan oikeassa luokassa :-p Ennätys Velmulla on sentään reippaasti alle 20 sekunnin, mutta sen treenaus on tänä kesänä painottunut aika vahvasti vapaana rallaamiseen maastokisoja ajatellen ja vetojen puutteen huomaa kyllä vauhdeista. Mutta katotaan miten käy, ainakin on todella kivaa että TVK:kin on alkanut nyt järjestää näille hitaammille omia startteja! Muun porukan osalta Aslanin hermojenkasvatus ja kaarreharjoitus alkaa vihdoin tuottaa tulosta, ja viime torstaina se juoksi Kaupissa ihan siististi 350 m Nyanssin Benelopen koejuoksukaverina aikaan 23,99 eli suunta on oikea. Katla puolestaan ilahdutti viime viikon möllitreeneissä kipaisemalla ekan kerran tänä vuonna radalle päästyään samoin tein koko 350 m handslippinä, eli eiköhän me sekin jossain vaiheessa saada vielä radalle vaikka tämä kausi keskitytäänkin maastoiluun. Edana kipaisi myös reippaasti toista kertaa elämässään radalla samoin tein 350 m handslippinä - ja sen jälkeen saman takaisin toiseen suuntaan kun mammaa tuli ikävä just maaliviivalla (blondi ei ilmeisesti tajunnut että mamma olisi ollut 20 metrin päässä maaliviivan toisella puolella). Sen osalta siis helpotetaan hommaa ja keskitytään vähäksi aikaa ensin vieheen ihmettelyyn kaarretreenissä ja kopituksen saloihin. Ja pahnanpohjimmainen Nike on vaan joka suhteessa todella pätevä pentu; avoimen kopin läpi mennään jo hienosti ja koneviehekin saa kyytiä. Sen lisäksi se on myös fiksu ja todella kaunis, vai mitäs sanotte tästä 4-kk-posetuksesta? Äiteensä kuva :-)