sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Edana kasvaa, kasvaa, kasvaa...

Tänään Edanalla on takana tiineyttä 46 pv viimeisestä astutuksesta ja vyötärönympärys sen kun jatkaa kasvuaan. Painoa on tullut taas lisää kilon verran viikossa eli aika samaa tahtia kuin parina edellisenäkin viikkona, ympärysmitat ovat venyneet viitisen senttiä vyötäröltä ja rintakehältä. Ruoka maistuu hyvin kaksi kertaa päivässä ja muutenkin Edana tuntuu hyvin tyytyväiseltä oloonsa ainakin vielä. Viikon päästä voikin sitten jo alkaa vähän ahdistaa jos kasvuvauhti jatkuu edelleen samaa rataa.



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Edana 5 vk tiineyttä ja vähän muutakin juhlaa

Edana jatkaa seesteistä paisumistaan ja vyötärölinja on enää muisto vain. Ruoka on maistunut edelleen hyvin, mutta olemme siirtyneet jakamaan sen useampiin pienempiin annoksiin koska lapsilauma alkaa ilmeisesti viedä jo sen verran tilaa mahasta ettei kerralla sovi määräänsä enempää. Noin muuten Edana tuntee arvonsa ja hallitsee omalta sohvaltaan muuta laumaa kuin kuningatar. Lempeästi, mutta silti muiden yläpuolella. Hassua sikäli että tähän asti se on ollut pikemminkin vaatimaton ja mieluummin vähän väistyvä kuin itsestään numeroa tekevä, mutta nyt on selvästi uudet kuviot ilmassa.



Viikolla ilmassa oli myös juhlan tuntua kun Bolt, tuo virmakka pallosalamamme, täytti yhden kokonaisen vuoden 16.11.16.  Nyt Bolt on vielä lauman vauva parin viikon ajan, kunnes tulevat pikkuveljet ja -siskot vievät sen kunnian sitten joulukuulla.





sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Edana 4 vk tiineyttä

Pientä pömppöä on jo näkyvissä ja nisät ovat kasvaneet ja punertavat. Viikko sitten ilmassa oli selvää raskauspahoinvointia, mutta nyt ruoka maistuu taas hyvin. Ensimmäinen tiineydenaikainen madotus hoidettiin perjantaina Canexin ja maksalaatikon voimin 30 pv kohdalla. Ultrapäivä oli 27 pv ja näkyvissä oli useita jo hyvänkokoisia alkioita, parhaimmillaan kolmekin samassa kuvassa eli tulossa pitäisi olla ihan mukavan kokoinen pentue.




keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Meille tulee pentuja!

No niin, nyt sitten voikin vihdoin paljastaa sen tämän vuoden kiistatta kovimman uutisen, eli kennel Cwic kasvattaa vihdoin ihka ensimmäisen pentueensa vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen:


Pentueen emä on siis amerikkalainen Edana (Shannon Down Fire Cracker), ja isä saksalainen Kip (Effloresco's Kajanos). Yhdistelmän sukutaulu ja lisätietoa Whippet Archivesissa.

Kipin siskon eli Katlan piti olla aikoinaan Cwicin kantanarttu, mutta Katlan luonne on turhan kipakka omaan makuuni joten se homma jäi. Katlahan on aivan ihana ihmisiä kohtaan ja sen työmoottori toimii väsymättä lajissa kuin lajissa, mutta laumakoirana toisten koirien kanssa asuessa sillä on vähän turhan lyhyt sytytyslanka ja kuiva ruuti. Veljellään Kipillä on toki myös samaa terrieriverta mutta sen tapauksessa juuri sopivassa suhteessa, eli sillä se näkyy  periksiantamattomuutena kisatilanteissa kun taas kotioloissa Kip elää ja asuu ison lauman keskellä rennosti. Kip on myös jättänyt jo aiemmissa pentueissa mukavia ja avoimia luonteita, joista itsellänikin on kokemusta Hurtan ja Boltin kautta. Noin muutenhan Kip on ollut ihan kelvollinen kisakoira: SRM-14 ja SRM-15, JK-14 ja JK-15, TS-15, DRM-13 ja vielä Sveitsinkin derbyvoittaja 2014. Kirsikkana kakussa tietysti on Kipin huikea kolmostila vuoden 2014 ratajuoksun MM-kisoissa Tampereella. Kip on luonnollisesti FI KVA-R mutta sen lisäksi myös CIC eli kansainvälinen käyttövalio. Terveeksi todettu niin silmiltään kuin pumpultaan. Ja kaikkein tärkeimpänä: olen tuntenut ja seurannut Kipin elämää läheltä kaikki nämä 6 vuotta, eli käytännössä tunnen sen melkein kuin oman koirani.

Luovuttuani ajatuksesta käyttää Katlaa jalostukseen toin Edanan Suomeen v. 2012 ajatuksella, että se toisi mahdollisimman uutta verta silloiseen varsin ahtaaseen eurooppalaiseen juoksijapopulaatioon, ja sen voisi yhdistää siis helposti kaikkien aikojen suosikkikoirani Catkyll's Angelon (eli Katlan, Kipin, Aslanin ja Merlinin isä ja Hurtan ja Boltin isoisä) perillisiin. Edanan isä Zip on yksi kaikkien aikojen parhaita ovaalikoiria USAssa, se oli vuoden 2014 paras kisakoira NOTRAssa ja on kaikkien aikojen NOTRAn top koirien listan kolmonen. Sen isä Vitesse Talk is Cheap on jättänyt muitakin aivan huikeita kisakoiria, mutta Eurooppaan asti on tullut etupäässä muiden sukulinjojen edustajia lukuunottamatta Hollannissa asuvia Edanan kahta pentuesisarusta (joista veli Rapid Fire oli mm. Hollannin 475 m ratamestaruuksien kakkonen 2016) ja puolisisarta Akemia (mm. Hollannin mestari 280, 350 ja 475 m 2015 sekä ratajuoksun EM-kisojen kolmonen 2015) . Edanan emä Tinsley puolestaan on hieman erisukuinen jopa jenkkijuoksijaksi, vaikka toki emänsä puolelta löytyy mm. Wheatland Cab Calloway (eli USAn toistaiseksi viimeinen kolmoisvalio näyttely-rata-maasto). Tinsleyn isä Bosley on kuitenkin itse asiassa sekalinjainen ja jättänyt erityisesti kovia maastokoiria. Edana itse on täyttänyt kaikki toiveeni, eli sillä on erinomainen rakenne, se on ollut aina joka suhteessa terve kuin pukki, geneettisesti se on yksi genomiltaan monimuotoisimpia eläimiä koko rodussa ja luonteeltaan se on ehdottomasti kiltein eläin mitä olen koskaan tuntenut. Kisakoirana Edanan akilleen kantapää on juuri ollut kiltteys siinä mielessä että tiukan paikan tullen se mieluummin väistää ulos kuin painaa hampaat irvessä pahimpaan mylläkkään, mutta kotikoirana tavallisessa arjessa on vaikea kuvitella helpompaa ja mukavampaa kaveria joka kulkee heittämällä mukana niin yksin kuin laumassa ihan missä vain.

Pentueessa siis toivon Edanan hyvän rakenteen, geneettisen terveyden ja miellyttävän luonteen yhdistyvän Kipin sisukkuuteen ja - toivottavasti - myös pienempään kokoon. Nopeutta pitäisi tulla yhtä lailla molemmilta vanhemmilta, ja vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole kisannut maastoissa voisi olettaa että jälkeläisistä saattaisi tulla ihan soivia pelejä siihenkin harrastusmuotoon (Kipin jälkeläisistä löytyy jo kolme eri SM-maastovoittajaa ja lisäksi EM-maastojen kakkonen ja sisarensa tunnetusti omaa myös lahjoja alalle; Edanan sisarukset ja puolisisaret ovat puolestaan kisanneet USAssa menestyksekkäästi sekä maastokisoissa että myös live coursingissa). Riskinä on tietysti koko kuten aina amerikkalaisten koirien kanssa, koska Edana on ylikorkea ja yhdistelmä on vielä melko täydellinen ulkosiitos. Toisaalta koko on minun silmissäni pienimpiä murheita whippetpopulaatiossa tällä hetkellä, varsinkin kun se ei nykyään enää edes estä harrastustoimintaa millään tavalla koirien kanssa. Värien puolesta odotettavissa on mustia ja punaisia, sinisiä ja sinifawneja pentuja valkoisin merkein tai ilman. Edana on ultrattu tiineeksi 8.11.16 ja pentujen odotetaan syntyvän viikolla 50.

Pikakelaus historian hämäristä takaisin nykypäivään

Jaaha, on tullut aika herätellä kaksi ja puoli vuotta sitten uinumaan jäänyt blogi taas henkiin. Mitään varsinaista syytä homman lopahtamiseen ei ollut tällä kertaa, kunhan vaan jäin heti kevään 2014 ensimmäisten kisojen jälkeen odottamaan suuresti luvattuja kuvia koirista kisakentällä ennen päivityksen tekoa, ja sitten niitä kuvia ei vaan koskaan kuulunut. Tässä vaiheessa lienee turvallista todeta ettei kuvia taida olla koskaan tulossakaan, joten hoidetaan nyt kolme kilpailukautta alta pois tiivistetysti niin että päästään sitten paremmin taas itse asiaan.

Eläkeläiset (Sisu, Pelle, Sysi, Horna ja Velmu) ovat viettäneet lähinnä iloista elämää humpaten metsissä ja pelloilla ja aina välillä mukana kisareissuilla nuorempiensa seurassa. Näistä muista sitten tarkemmin:

Katla

Sininen lohikäärme jatkoi vaihtelevia kisasuorituksiaan kausien 2014 ja 2015 aikana sekä radalla että maastossa, ja laajensi talviaikana osaamistaan myös agilityn suuntaan jos kohta ihan vaan hupimielessä treenaten (on muuten aivan hirmuinen työmoottori siinäkin lajissa - ensimmäistä kertaa ymmärrän nyt miksi jotkut ihmiset hurahtavat niin pahasti hommaan). Katla juoksi itsensä ratakäyttövalioksi heti kauden 2014 ensimmäisissä kisoissaan, mutta maastovalioitumista piti sitten odotella peräti kauden 2015 loppumetreille saakka. Kaudella 2015 nähtiin pitkästä aikaa häivähdys vanhasta Katlasta maastoradoilla, tuloksena ensimmäinen voitto sitten vuoden 2012 Hämeenkyrössä kisatuista PVK:n maastoista sekä viimeinen viides suomalainen maastoserti Laihialla juostuista kv-maastoista syyskuussa 2015. Suomalaisen maastokäyttövalion lisäksi Katlasta tuli samalla myös Viron maastokäyttövalio, koska sillähän oli jo vuodelta 2012 kaksikin Viron maastosertiä jemmassa. Se viimeinen CACIL vaan jäi edelleen puuttumaan inttivalion arvosta. Kaudella 2016 Katla sitten ei kisannutkaan ollenkaan erinäisten pienten terveysharmien takia, tosin se juoksi kyllä ahkerasti treenikaverina ratatreeneissä koko kesän ja tykkäsi hommasta kovasti kuten aina. Terveysrintamalla Katlan kroonisten selkävaivojen selvittely johti virallisiin selkäkuviin syksyllä 2015, joissa siltä paljastui välimuotoinen lanneristinikama tyyppiä LTV1 minkä ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa asiaan, eli siltä osin jatkamme edelleen pohdintaa. Kaudella 2016 ehkä vähäisemmän rasituksen takia Katla on ollut vaihteeksi varsin hyvässä kunnossa, joten ehkä se vielä pääsee veteraanikisoihin sitten tulevaisuudessa. Virallinen 6-vuotias veteraaniposetus elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):



Edana

Edana kisasi kausilla 2014 - 2016 edelleen vain radalla. Ratakäyttövalion arvoon vaaditut sertiajat se juoksi kasaan jo 2014 kesäkuussa, mutta virallinen valioituminen tapahtui vasta keväällä 2015 kun se kävi hakemassa pakollisen näyttelytuloksen Turun kv-näyttelystä maaliskuussa (tuloksena tietysti ERInomainen, mikään muu ei olisi edes mahdollista tälläiselle kaunottarelle). Kisoissa Edana on tehnyt tasaisen hyvää tulosta yleensä isojen tyttöjen A-finaalin sijoilla 4-6, edellä toki aina ne samat Lyyti, Nala ja Zelda. Tässä suhteessa SRM (tai oikeammin SVKLRM) 2015 -kisat olivat iloinen yllätys, koska sieltä tuliaisina Edanalle oli pronssia ja kerrankin podiumsijoitus Nalan edellä. Myös JK-16 nelossijoitus oikein hyvällä finaalijuoksulla ilahdutti treenaria. Edanan ongelmana on aina ollut kisakauden jostain päästä katkaiseva kiima ja/tai valeraskaus sekä vähän turhan kiltti luonne pahimpiin vääntöihin, nopeutta sillä kyllä olisi enemmänkin kuin ennätykset antavat ymmärtää. Kaudella 2016 se kuitenkin juoksi useampia teknisesti oikein hyviä ja tasaisia suorituksia, ja se on aina ollut kovin mukava ja helppo koira kilpailuttaa muutenkin. Syyskuussa 2016 Edana kävi vielä uudistamassa terveystarkastukset silmien ja sydämen osalta (edelleen parasta A-luokkaa), ja sen geneettinen monimuotoisuus on myös todettu ihan parhaimmiston joukkoon koko rodussa MyDogDNA-testissä. Syksyllä 2016 Edanalla onkin edessä sitten ihan uusia kuvioita, mutta niistä lisää myöhemmin. Kuvassa 5-vuotias kaunotar elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):


Nike

Vuosi 2014 alkoi Niken osalta komeasti W-H:n maastomestaruuksien voitolla, ja saaliiksi kertyi manttelin ja Hanskin huippujen lisäksi vielä Indian Hills -pokaali päivän parhaista pisteistä (509). Kaksi vuotta aiemmin samainen pokaali olikin Katlan hallussa eli taloudessa kulkee... Nike sai kyseisistä kisoista myös ensimmäisen maastosertinsä, joiden jakoperusteet muuttuivat vuoden 2014 alusta siten että kaikki yli 450 pisteen suoritukset ovat jatkossa sertin arvoisia. Loput neljä maastosertiä tulivat sitten heti seuraavissa neljässä kisassa vuosien 2014 ja 2015 aikana, ja Nike valmistui siis käyttövalioksi maastoista heinäkuussa 2015. Ratasertejä Nikellä oli jo vuodelta 2013, joten ratakäyttövalion titteliä päästiin juhlimaan heti kesäkuussa 2014. Vuosina 2015 ja 2016 Nike on etupäässä osallistunut ratakisoihin aina kiimojen ja valeraskauksien välissä, ja vuoden 2016 suurin saavutus onkin Kaunis Juoksija -titteli, jonka Nike pokkasi elokuussa saatuaan Heinolan kansallisesta näyttelystä SA:n käyttöluokan voittonsa lisäksi. Ja perin kaunishan se onkin, tässä 4-vuotiaana elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):


Merlin

Nuorimies pääsi aloittamaan kisauransa kaudella 2015. Ensimmäisen kauden saldona maastoista oli kolme sertiä ja radaltakin lopulta ensimmäinen sertiaika kauden viimeisistä kisoista. Näin ollen tavoitteena aika lailla oli valioituminen molemmista harrastuslajeista kauden 2016 aikana. Jostain syystä koko tämä vuosi kuitenkin on mennyt Merlinillä ihan plörinäksi vähän joka suhteessa. Maastokisat jäivät käyntiin derbyjen alkuerässä Liedossa; olihan muuten aivan järkyttävä rata joka vei ylipäätään innon osallistua maastokisoihin kenenkään muunkaan koiran kanssa tämän kauden aikana. Karseaa katsottavaa kun oma koira vetää täysillä ojaan ja aitaverkkoon, siis silloin kun ei muuten flipannut nurin. Ja vielä vieheellä kaveri kävi täysiä Merlinin päälle useampaan otteeseen. Tuumasin siis että keskitytään nyt suosiolla radalle kaikkien koirien kanssa, myös Merlinin. Sekään panostus ei kuitenkaan oikein tuottanut tulosta kuin yhden kiikunkaakun sertiajan Tuomarinkartanolta. Merlin on valitettavasti aika lailla ulkolaituri olematta kuitenkaan riittävän sellainen että wider-koe menisi läpi, ja se juoksee teknisesti melko tyhmästi haaskaten aikaa ulkoa kaarteluun. Sen lisäksi se on nyt ollut todella huono syömään ja sen seurauksena on reilusti alipainoinen, joten taisi yksinkertaisesti kunto vaan olla liian huono tänä kesänä. Nyt talven aikana Merlin keskittyy siis syömään ja lihomaan ja kuntoutumaan, ja kun pakollinen näyttelykäynti tuli hoidettua elokuussa Heinolassa tuloksella EH niin luulen että Merlin kohtaa kisakauden 2017 kahta kulkusta kevyempänä. Sitä odotellessa hoikan pojan kolmivuotisposeeraus elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):



Bolt

Mikä ihmeen Bolt??? kuulen lukijan päässä jo raksuttavan. No semmoinen Apache Nation's A Boltfromtheblue, joka syntyi 16.11.2015 ja muutti meille loppiaisena 2016 seitsemän viikon herkässä iässä. Kyseessä siis on tyttöjen pahimman kilpakumppanin Lyytin ja Katlan veljen Kipin poika, johon olin esittänyt mielenkiintoa jo vuosi pari sitten, mutta sittemmin vähän jo unohtanut asian kun tulosta ei tullut silloin aikoinaan. Eikä meille oikeastaan olisi enää kaivattu yhtään uutta koiraa, saati vielä urosta. Mutta tunnetusti minulla on heikko kohta Kipin suvun suhteen ja kun vielä Kip toteutti leikkimielisen tilaukseni ("en kyllä ota ellei tule sinivalkoista urosta") jotakuinkin 100% tuottamalla tasan sen yhden sinivalkoisen uroksen mustavalkoisten, mustien ja punavalkoisten sisarusten ohella niin homma oli sillä selvä. Tämän vuoden aikana Bolt on keskittynyt lähinnä kasvuun ja tulevan ammatin perusteiden opiskeluun radalla, ja ensi viikolla juhlimme jo tämän ison, lihaksikkaan, villin ja perin iloisen hirmun yksivuotispäiviä. Bolt 9-kuisena ja aivan hävyttömän komeana juniorina elokuussa 2016 (kuvaaja Marjo Stöckell):




sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sekalaisia otoksia talven varrelta

Hassu talvi, välillä oli lunta ja välillä ei. Whippettejä moinen ei pahemmin haitannut, pukeutumista vaan muutettiin aina keliin sopivaksi. Ohessa satunnainen valikoima kameraan lopputalven aikana kertyneitä otoksia lenkkireissuilta.  

Merlin ja Edana

 Kaunis Edana, sillä on vaan niin nätti pää!
Edana osaa myös LENTÄÄ! Taustalla Merlin ja Nike yrittävät pysyä perässä
 Hornan harvinainen innostus kepistä
Katla laittaa velimiestä Merliniä kuriin ja nuhteeseen
Lumiturpa-Katla (vrt. vastaava kuva Merlinistä myöhemmin, tämän täytyy kulkea suvussa)
 Merlin ja Katla, treenikaverit
 Katla ja Merlin
 Merlin
Merlin, jolta onnistuu keppien pureskelu koppa päässäkin















 Nike, Sysi, Horna ja Edana
Edana, Nike ja lumiturpa-Merlin
Whippet, tuo jalo ja kaunis eläin. Nike löysi lumen alta kivaa pureskeltavaa
 Nikekin osaa lentää, Horna ei
Pellellä on aina ollut hallussa poseerauksen jalo taito
Pelle ja Pellen keppi (jolla oli alunalkaen pituutta parisen metriä, Pellen rakkain harrastus metsässä on puiden karsinta ja muut metsänhoitotyöt)
 Veljekset Sysi ja Horna
Jiihaa! Sysi irrottelee, taustalla Horna, Nike ja Edana

perjantai 21. helmikuuta 2014

Katla supermallina

Katla, tuo lihasjumitusten ja ongelmakropan kuningatar, on viime kesästä lähtien ollut Nutrolin Sportin koekaniinina ja siis saanut nauttia säännöllisesti 7,5 ml ko. öljyä joka päivä. Aloitimme Sportin alkujaan Katlan hovihoitajan eli Leena Piiran suosituksesta, koska Sportti sisältää öljyjen lisäksi astaksantiinia jonka on todettu suojaavan solukalvoja kovan liikunnan aiheuttamalta hapetusstressiltä sekä ihmisillä että koirilla. Katlalla on kropassa tiettyjä mekaanisia perusongelmia jotka aiheuttavat sille kroonisia jumeja virheellisten liikkeiden seurauksena, mutta sillä tuntuu olevan myös lihastyyppi joka menee tukkoon helposti muutenkin. Sportin aloituksen jälkeen kuitenkin Katlan lihasten palautumiskyky liikunnan jälkeen on minusta selvästi nopeutunut, ja sen lihaksisto on muutenkin pysynyt joustavampana vähän laiskemmallakin lihashuollolla ja hieronnalla. Koira itse on myös paaaljon henkisesti rennompi, Katlahan kertoo kyllä hyvin selvästi heti jos jossain on kiristystä!

Olemme siis Sportin tyytyväisiä asiakkaita - Nutrolin itse asiassa sponsoroi nyt Katlalle Sportit mistä olemme syvästi kiitollisia heille - ja samalla jatkamme perusongelmien ratkomista sitten toisaalla (viimeksi on kokeiltu lämpökamera ja askelvoimamatto, seuraavaksi suunnitellaan selkäkuvausta. Tällä hetkellä epäily kohdistuu joko lannerankaan tai iliopsoakseen). Toiveissa tietysti olisi että vihdoin saataisiin aikaan edes yksi kisakausi jolloin Katlalla osuisi sekä fyysinen että henkinen terveys aivan nappiin, niin näkisimme mihin se oikeasti pystyy parhaimmillaan. Tähän astihan sen kisaura on ollut hyvin hit and miss -tyylistä, varmaan paljolti fyysisten ongelmien takia.

Katla oli siis oikein halukas malli, kun Nutrolin halusi tuunata normaalia Sportti-mainostaan special-editioniksi tulevaa Whippet-lehteä varten. Kuva löytyi Sakari Lampolan varastoista ja on otettu viime toukokuussa Iitin derbymaastoissa, Katla astaksantiininpunaisessa manttelissa tottakai. Alkuperäisessä Sportti-mainoksessa muuten esiintyy rakkaan ex-kurssikaverini ja nykyisen työkollegani Riitta Kempen alaskanhuskyvaljakko, mutta ehkä Roni & co. kestävät hetkellisen poistumisen parrasvaloista kun kuitenkin saman talon sisällä pysytään edelleen :-)