perjantai 6. tammikuuta 2017

Neliviikkoisposeerauksia ja reipasta menoa

Pennut täyttävät ensi sunnuntaina neljä viikkoa ja sen kunniaksi minä, tai oikeastaan viehättävät avustajani, napsivat niistä tänään ensimmäiset seisotusposeeraukset. Täytyyhän sitä aloittaa hyvissä ajoin treenit että sitten parin vuoden päästä saadaan ne metsämiehensertit plakkariin, vaikka noin muuten pentuja ei ole varsinaisesti kyllä suunniteltu näyttelyharrastusta silmälläpitäen. On ne kyllä silti melkoisen hienoja, vaikka itse sanonkin!

Pojat ensin:


Herra H


Herra Z


Herra S


Herra O

Ja tytöt:


Neiti H


Neiti Q


Neiti P


Neiti E


Neiti T

Pennut ovat edelleen jatkaneet kasvuaan tasaisesti, isoimpana porukkaa vetävät Herra Z, Neiti P, Neiti E, Herra H ja Herra S jotka kaikki ovat 1,6 kilon molemmin puolin nyt. Herra O ja Neiti Q ovat 1,5 kilon kieppeillä ja Neidit T ja H nekin lähellä 1,4 kilon rajaa. Tärkein ja rakkain ruoka on edelleen Edanan maitobaari, mutta mukelot ovat oppineet jo syömään myös kiinteää ruokaa ihan kivasti, yksinkertaisesti alkamalla varastaa sitä äiteen kupista. Tarjolla on kolme kertaa päivässä Nutriman pentunappulaa, sikanautaa, kermaviiliä ja Nutrolinin pentuöljyä, ja useimmiten joudun täydentämään annosta vielä erikseen Edanalle ihan kunnolla sen jälkeen kun pikkuriiviöt ovat ensin päässeet käsiksi siihen.






Pentujen maailma on laajentunut pikkuhiljaa viimeisten 1,5 viikon aikana alkuperäisestä pentulaatikosta jo reilusti isommaksi aitaukseksi, jossa on tarjolla myös pissapaperia siisteystreeniä varten. Fiksut ipanat oppivatkin hyvin äkkiä paperien ilmestyttyä mikä on homman nimi ja käyvät jo ihan kivasti paperilla sekä pisulla että kakalla, vaikka toki osumatarkkuus ei ole vielä lähelläkään 100 prosenttia (ehkä 50/50?). Hampaat ovat puhkeamassa nyt, jalat kantavat jo pikkuisiin spurtteihin ja kaverin kanssa on todella kiva nuhjata ja tapella. Äänivalikoima on laajentunut pikkupennun marsu-uikutuksesta murinaan, ulvontaan, haukuntaan, rähinään, kiljumiseen ja mitä ääniä nyt vaan koirasta voi kuvitella löytyvän. Hännät heiluvat melkein koko valveillaoloajan ja pennut rakastavat tavata uusia ihmisiä, muutamat ovat jo kohdanneetkin tulevat perheensä. Onneksi ne myös edelleen nukkuvat paljon ja ovat todella hiljaisia ja suloisia silloin. Tulevina viikkoina meno tulee kiihtymään hurjasti, mutta juuri nyt pennut ovat varmaan söpöimmillään joten nautitaan siitä nyt!







tiistai 27. joulukuuta 2016

Maailma alkaa avartua

Pennut täyttivät 2 viikkoa sunnuntaina, ja silmät ovat avautuneet kaikilla. Ensimmäisenä silmänsä sai auki hieman yllättäen neiti Q, perässä melko nopeasti isoimmat tyypit eli herra Z, neiti E ja neiti P ja pikkuhiljaa sitten loputkin. Hännänhuippuna on ollut herra H, mutta sielläkin alkaa vihdoin näkyä valoa luomien raosta. Herra H:ta ei kyllä muuten kannata mitenkään aliarvioida, sillä näöstä tai sen puutteesta huolimatta se kävelee jo melkein parhaiten kaikista ja on myös ensimmäisenä aloittanut vähän nujakoida sisarusten kanssa. Vielä toistaiseksi kahinointi on hyvin herttaista ja vienoa, mutta tästä se kohta lähtee! Muista pojista herra Z keskittyy edelleen syömiseen ja nukkumiseen, herra S vaikuttaa olevan porukan pelle joka viettää suuren osan ajasta katollaan (myös syödessään) ja herra O:ssa on selvää hurmurin alkua. Tytöistä neiti E on paitsi isoin myös aktiivisin ja kipusi tänään ensimmäisenä pennuista yli laidan korista jossa olen pitänyt niitä alustan vaihdon ajan. Neiti P on vähän herra Z:n naispuolinen vastine, neiti Q on jo kova likka treenaamaan kävelemistä ja neidit T ja H käyvät tällä hetkellä kovaa kisaa pentueen toiseksi pienimmän tittelistä eli ovat kasvussa melkein tasoissa ja pitävät pippurisina puolensa isompiaan vastaan. Niilläkin on jo painoa 850 g joten kasvu jatkuu edelleen hyvänä, ja isoimmat kolme ovat jo reilusti yli kilon.

Otimme tänään uusien katseiden kunniaksi taas muotokuvia tyypeistä. Ensin herrakaarti:


Herra H:n vielä vähän rajoittunut katse


Herra Z on alkanut kasvattaa pisamia nenäänsä


Herra S oli hyvin pontevana


Herra O:lla on selvästi raukean viettelevä katse jo hallussa

Sitten tytöt:


Neiti H:ta nauratti koko toimitus


Neiti Q on ehtinyt harjoitella silmien käyttöä pisimpään, ja sen osalta väittäisin että se jo oikeasti näkee jotain ja osaa käyttää katsettaan


Neiti P on vankka tyttö


Neiti E:llä olisi ollut mielestään parempaakin tekemistä kuin kuvaus, kuten istuminen ja kaverin kanssa nujuaminen


Neiti T on tällä hetkellä porukan pikkupirpana kun neiti H meni muutamalla grammalla ohi ainakin hetkeksi

Loppuun vielä jokusia yleiskuvia pennuista leikkimässä söpöä...






... ja muutamia otoksia ensimmäisistä sisarusten välisistä nujuamisista, joissa yleensä yhtenä osapuolena on herra H ja/tai neiti E. Tai molemmat!






Lopuksi vielä kuva pentuhuoneen kymmenennestä asukista, joka ei kyllä ole todellakaan enää pentu vaan vankka keski-ikäinen mies. Kyseessä siis on nelivarvaskonna Alpertti, jonka sain isältä lahjaksi vuonna 1976 kun olin hartaasti toivonut omaa koiraa ja oikein kuvastosta etsinyt whippetin että tälläinen pitäisi saada. No nyt on whippettejä, ja on edelleen se konnakin 40 vuotta myöhemmin :-P


torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Tänä vuonna näissä tunnelmissa...






sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pennut viikon vanhoja

Yksi on joukosta poissa, mutta muut yhdeksän pentua täyttivät tänään yhden viikon hyvissä voimissa. Sen kunniaksi yritimme ottaa niistä vihdoin yksittäisiä poseerauskuvia, mutta kuvauskohteiden yhteistyöhalukkuus oli vähän vaihtelevaa joten kuvien tasokin on mitä on. Noin yleistäen pojat etupäässä maata möllöttivät tyytyväisinä mahansa vieressä asenteella räpsi niin paljon kuin huvittaa, kun taas tytöt olivat varsin vilkkaalla tuulella ja ryömivät ympäriinsä niin vauhdilla että hyvä kun kamera pysyi perässä.

Herra H on ollut vähän hitaampi mutta tasainen kasvaja, se painoi tänä aamuna 518 grammaa. Se on liki kokonaan yksivärinen punainen, vain varpaissa on valkoista ja pieni pilkku rinnassa ja alaleuassa. Syntyessä sillä oli turkissa enemmän mustaa mutta nyt väri on jo alkanut kirkastua ja maskikin kadota. Siitä siis tulee varmaan aika lailla äitinsä värinen isona.





Herra Z on ollut joukon mammutti syntymästään saakka, nyt painoa on komeasti jo 630 g. Lempinimensä se on saanut tietysti päänsä piirrosta ainoana pennuista, muuten väri on punainen ja mustaa varjostusta näkyy erityisesti selän päällä ja jaloissa. Tämän tyypin rakkain harrastus on syöminen ja hyvänä kakkosena nukkuminen, kuten kuvistakin näkyy.




Herra S oli syntyessään pienin punaisista pojista, mutta sekin saavutti tänä aamuna jo 500 g painorajan eli syntymäpaino on käytännössä jo tuplaantunut. Sillä on rinnassa isohko valkoinen laikku tunnistuserona muihin punaisiin veljiinsä ja vahvempi maski ja myös enemmän mustaa varjostusta ainakin vielä tässä vaiheessa.




Herra O jäi jäljelle ainoana sinifawnina poikana, mutta onneksi se näyttää saaneen elämänhalua ja kasvuvoimaa pikkuveljensäkin edestä. Se oli nimittäin pennuista ensimmäinen joka tuplasi syntymäpainonsa jo eilen. Tänään painoa löytyi 509 g. Väriltään se on aika lailla yksivärinen sinifawn, sinisellä maskilla.




Neiti H oli syntyessään pienin pennuista, mutta se ei ole sitä häirinnyt vaan painoa on tullut koko ajan hyvin ja tasaisesti lisää ja tissistä taistellaan ihan sujuvasti isompien veljenrötkäleiden kanssa. Tänä aamuna kellotettiin lukemaksi 440 g eli syntymäpaino on käytännössä jo melkein tuplaantunut silläkin. Valkoista löytyy rinnasta, tassuista ja alaleuasta.




Neiti Q syntyi isompana kahdesta punaisesta tytöstä, mutta sen kasvutahti on ollut sen verran rauhallisempaa että nyt tytöt ovat melkein jo tasoissa. Neiti Q:n paino aamulla oli 508 g. Se on väriltään varsin kirkas punainen ja sillä on vain pieni valkoinen merkki rinnassa, eli siitä tulee ihan äitinsä tytär.




Neiti P syntyi isoimpana tytöistä ja toiseksi isoimpana kaikista pennuista, ja aika mötkäle se on edelleen eli painoa nyt 580 g. Siltäkin löytyy rinnasta valkoinen laikku ja varpaista ja alaleuasta vähän valkoista.




Neiti E oli syntyessään myös isommasta päästä, ja nyt se on kasvanut niin kohisten että se on jo toiseksi painavin kaikista pennuista eli pääsi sekin tänä aamuna jo yli 600 gramman. Väri on melko yksivärisen sininen, valkoista on lähinnä varpaissa.




Lopuksi vielä hännänhuippuna ainakin toistaiseksi se pienempi punaisista tytöistä eli neiti T, jolla on nyt painoa 488 g mutta ero isosiskoon kaventuu koko ajan. Neiti T:llä on valkoista rinnassa ja kaulassa, ja ainakin vielä enemmän mustaa varjostusta ja maskia kuin punaisella isosiskollaan.







Kuvaamisen aiheuttamaa kiusaa lukuunottamatta pennut viettävät edelleen aika rauhallista elämää laatikossa äitinsä kanssa, syöden ja nukkuen. Pientä jännitystä niiden päivään tuo kuitenkin Bio Sensor -käsittely, jota aloin tehdä niille huvikseni pari päivää sitten. Kuulin ensimmäisen kerran koko hommasta jo yli kymmenen vuotta sitten International Working Dogs Associationin kongressissa jonka yhteydessä pääsin vähän tutustumaan ihan paikan päälläkin USA:n armeijan koirakeskuksen toimintaan ja vaikutuin silloin heidän kokemuksistaan, mutta olin jo unohtanut koko asian kunnes oma pentue nyt syntyi. Ohjelmasta on lyhyt esittely esim. kennel Hulmukan sivulla. Katsotaan kuinka poikkitieteellisen fiksuja näistä pennuista nyt sitten tuleekaan...