Tämän kesän kisaputki käynnistettiin siis Katlan kanssa 28.4. Mustialassa Whippet-Harrastajien maastomestaruuksissa ja sitä jatkettiin heti viikon päästä 4.5. Laihialla Suomi-Cupissa. Erinäisistä syistä johtuen olemme himpan myöhässä Katlan treenauksen suhteen kauden alkua ajatellen, joten odotukset eivät olleet näihin alkukauden kisoihin vielä kovin kummoiset. Mutta oi miten mukava olikaan taas päästä tositoimiin piiiitkän talvilevon jälkeen... jostain syystä grillimakkarakin maistuu aina paremmalle kisapellon laidalla!
Mustialassa Katlan alkuerän juoksu oli ihan ok, mutta finaalistartti aiheutti harmaita hiuksia handlerille senkin edestä. Katlan ja parinsa Encautom's Christmas Giftin ajolinjat eivät nimittäin osuneet sitten niin yhtään sopivasti, ja tuloksena oli komea törmäys ja kasa kuperkeikkoja. Onneksi kumpikin osapuoli selvisi ilman suurempia lommoja, ja lopun kaiken viime vuoden mestarin Katlan sijoitus oli ihan kunniallinen 8/25 pistein 233+233=466. Ehdottomasti ilahduttavinta on kuitenkin että törmäily ei näytä aiheuttaneen myöskään jälkivaivoja, koska Katlahan on taistellut viimeiset 1,5 vuotta vanhan selkävamman aiheuttamien jumien kanssa ja vihdoin tänä keväänä on alkanut näyttää että selkä olisi kunnossa. Itse asiassa Katla sai vasta luvan aloittaa treenauksen täysillä kuukausi sitten, joten todella hienoa että selvittiin säikäyksellä ja homma voi jatkua suunnitelmien mukaan.
Mustialan erityisen ihana puoli kisapaikkana on varttitunnin kotimatka kisapäivän jälkeen, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Laihiasta seuraavana viikonloppuna. Paikalla oli oltava viimeistään 7.45, joten kisajunamme starttasi Jokioisilta klo 3.00 ja takaisin kotona oltiin samana iltana klo 23 jälkeen. Pitkän kisapäivän takia mukaan oli vielä otettava koko koirajengi, eli yhdeksän whippettiä matkusti uuden kisajuhtamme Jeep Grand Cherokeen takaosassa ja Ukko pääsi paraatipaikalle etupenkille. Hiukan oli ahdasta edessä kun sinne piti vielä survoa kaikki tarvikkeetkin, mutta onneksi Ukko osaa käyttäytyä hyvin sivistyneesti autossa. Noin muutenhan Laihialla oli taas oikein mukavaa, ja täytyy sanoa että Jeepillä ajaminen käy aika puhtaasti huvista sekin joten matkasta viis (niin kauan kun ei katso bensalaskua; 4,7-litrainen veekasi ei ole ihan se pihein kulkupeli. Mutta ai että se murisee mukavasti..). Kisojen osalta Katlan suoritukset eivät oikein miellyttäneet tuomareita, joten lopullinen sijoitus oli 5/9 pistein 227+199=429. Taisi kunnon puute vielä näkyä pitkillä liki 700 m radoilla, ja ehkä se edellisen viikonlopun tällikin vaikutti osaltaan. Edelleen kuitenkin kisan jälkeen Katlan selkä vaikutti oikein hyvältä joten oikealla tiellä ollaan; kuntoa saa helposti lisää myöhemmin jos vaan kroppa alkaa nyt kestää kunnolla treeniä.
Nyt Katlalla on menossa kahden viikon lepoputki (= pyöräilyä, uintia, pari ratavetoa, paljon vapaata juoksua ja kuukausittainen osteopaattikeikka. Lepo on suhteellinen käsite), ja sitten on vielä tiedossa derbymaastot Iitissä 18.5. Sen jälkeen seuraavat kisat taitavatkin olla Katlan osalta Saksassa Halbinsel Pouchissa juhannuksena, kyseessä siis EMM-13 jossa Katla edustaa Suomea whippetnarttujen joukkueessa. Katlan sisko, Sveitsin maastomestari 2012 Kimara on puolestaan valittu Sveitsin joukkueeseen, joten saadaan aikaan myös perheensisäinen kilpailu kahden sinisen sisaruksen välillä!
Alla Katlan oma sininen tyylinäyte Mustialan finaalissa, kuvaajana Sakari Lampola:
Ratakausikin saatiin jo käyntiin Hyvinkäällä 7.5. kevään ensimmäisissä treeneissä. Paikalla oli noin puoli Suomea joten meidän porukka pääsi juoksemaan vasta auringonlaskun aikoihin, mutta onneksi näihin aikoihin valoa riittää jo aika myöhään! Edanan koppitreenit, ja muutkin treenit, jäivät pahasti vaiheeseen viime elokuussa kun se loukkasi kintereensä, joten aloitimme sen kanssa nyt varovasti 280 m handslippinä kopin vierestä. Vähän jännitti etukäteen miten homma sujuu koska Edana oli aiemmin juossut vain Kartanolla, ja Hyvinkään viehe on tunnetusti kovin erilainen (se oli myös varsin kutistunut loppuillasta). Mutta Edana sanoi PÖH ja kipaisi lentäen matkaan, joten ei kun koppitreeniä kehiin vaan ensi kerralla. Katla puolestaan urakoi 350 m ihan kopista kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja sehän alkaa mennä jo kaarteetkin varsin hyvän näköisesti joten lähiaikoina hommaa laajennetaan vihdoin kaverien kanssa juoksemiseen. Muita ratakirmailijoita meillä ei sitten ollutkaan, kun Nike aloitti kuukauden juupas-eipäs -väännön jälkeen viralliset ekat juoksut kätevästi Suomi-Cuppia seuraavana päivänä, ja kaikki pojat ovat jääneet radalta eläkkeelle. Paitsi tietysti Hurtta, mutta se taitaa odotella vielä Kartanon mölliharkkoihin ennen oman uransa käynnistämistä.
Edana Hyvinkään illassa, kuvaajana Heli Koskinen:
Hurtta kävi ekoilla rokotuksilla vappuaattona, ja silloin painoa oli kertynyt 6,3 kg. Se on siis itse asiassa ainakin tällä hetkellä pienemmästä päästä veljessarjaansa, joten hiukan uskallan jo toivoa että meille olisi pitkästä aikaa kasvamassa taas mittoihin menevä miekkonen. Kitukasvuisuus ei todellakaan johdu ruuan puutteesta koska Hurtta syö kuin hevonen, ja lihaskuntoakin sillä riittää vaikka muille jakaa kun kerran kasvaa 10 koiran lauman pahnanpohjimmaisena. Tähän asti Nike on ollut Hurtan paras leikkikaveri, mutta nyt kun Nike masentelee naisenvaivojensa kanssa on Edanasta tulossa kovan luokan treenari pikkumiehelle. Ja vähitellen Katla-tätikin alkaa jo pehmitä veljenpojalle.
Hurtta onkin ylipäätään todella fiksu pikkumies: se on jo melkolailla sisäsiisti eli osaa hienosti kipaista ulos kun tarve iskee, remmissä kulkee oikein nätisti (ainakin jos ei ole mitään kiinnostavaa kauempana), automatkailu on aivan pala kakkua ja itse asiassa suorastaan hurjan kivaa, ja kuten Hurtan viime viikkojen aikana tavanneet voivat todistaa niin KAIKKI ihmiset, koirat, kissat, papukaijat, kilpikonnat ja suunnilleen kastemadotkin ovat siitä AIVAN ihania. Kuten myös pölynimurit, sekä perinteinen Dyson että Roomba (viimeksimainitun se on oppinut jopa starttaamaan itse, eli kohta sille voi näemmä jo ulkoistaa talon siivoushommat). Tuoreimmat Hurtan aluevaltaukset ovat tärkeät whippetin perustaidot uinti ja hiekkakuoppailu. Uimassa se kävi ekan kerran eilen Liedossa Sirifassa Katlan kaverina, ja hyvin polskii. Hiekkakuoppailu puolestaan korkattiin kotikuopalla Humppilassa jo huhtikuulla kun lumet sulivat, mutta tänään Hurtta pääsi vihdoin Katlan ja Edanan seurassa The Hiekkakuopalle eli Kangasalan Vehoniemeen kun käytiin ohimennen vanhoilla kotinurkilla visiitillä. Voi sitä liikunnan riemua, kun 3,5 kk ikäinen whippetinpoikanen näkee aakeen laakeen ja pehmeän hiekan ympärillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti