tiistai 11. lokakuuta 2011

Makkaraa ja sieniä

Kisakauden loputtua piti olla NIIIIN paljon joutavaa aikaa kaikenlaiseen, mutta toistaiseksi kyseistä aikaa ei ole vielä näkynyt, mihinkähän se on karannut?

Viime lauantaina vuorossa siis olivat taas yhdet makkarajuoksut, nimittäin oman kerhon (tai siis yhden niistä) eli PVK:n. Luontoäiti suosi tilaisuutta aivan ihanalla aurinkoisella syyskelillä ja PVK pani parastaan tarjoamalla asiakkaille ilmaiseksi sekä juoksut että safkat, joten mikäs sitä oli Kaupissa radan varrella notkuessa. Tällä kertaa emännälle iski silkka laiskuus joten radalla juoksi vain nuorimmainen eli Aslan, joka kokeili ekan kerran elämässään lähteä ihan kokonaan suljetusta kopista. Em. uroteon onnistuttua suht kohtalaisesti Aslan kirmasi sen jälkeen vielä 350 m pupun perässä suurella riemulla, ja olisi varmaan kirmannut pitemmällekin jos pupu ei olisi tipahtanut radan varteen matkan päätyttyä. Jälkihuomiona todettakoon että kopista saisi kyllä lähteä ulos livakkaammin ja juoksuasento on vaihteeksi sen verran honkkeliskonkkelis jotta huh, mutta ihan kohtuullisesti ajaksi noilla reunaehdoilla tuli kuitenkin 24,70 (josta puoli sekuntia kului tien löytämiseen ulos sieltä kopista). Aslan kasvaa todella hassusti nykäyksittäin verrattuna noihin meidän aikaisempiin otuksiin; nyt se on onnistunut kehittämään itselleen lyhyessä ajassa komeat peppulihat, mutta etuosa on edelleen kapea kuin henkari ja kyynärpäät suunnilleen iskevät keskenään kipinää rintalastan alla, joten juostessa etupää ei meinaa oikein ehtiä takaosan alta pois ja meno on siis just nyt aika, noh, pomppivaa. Noo, eiköhän se rintakehäkin sieltä ajan kanssa vielä miehisty, nythän tuo on vielä melkein pelkkää koipea koko otus.

Ja niille jotka huolestuivat siitä että muu wipujengi jäi ihan ilman juoksentelua, voin lohdutukseksi kertoa että ne itse asiassa pääsivät tunniksi metsään rälläämään jo menomatkan varrella, kuten myös jättiwhippet Ukko (Gas, joka 13 ikävuodesta huolimatta edelleen katoaa irtipäästessään kuin pieru Saharaan, pysyi visusti remmissä, mutta sille viikon kohokohta olikin turisteilu Kaupissa). Ja eihän me osattu pysyä samaisesta metsästä poissa sunnuntainakaan, jolloin harrastimme mm. kantarellinkeräilyä kuten Horna ja Sysi alla demonstroivat. Nämä pari litraa taisivat olla aika lailla syksyn viimeiset koska alkavat mennä jo aika huonoiksi, mutta suppisten parissa tullaan tekemään töitä vielä monena viikonloppuna syksyn mittaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti