maanantai 26. syyskuuta 2011

Puuhakas viikonloppu 24. -25.9.

Niinhän sitä meidän piti lauantaina 24.9. mennä Vättiin makkarajuoksemaan, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella ja sen sijaan suuntasimmekin muutaman koiran kanssa Lempäälään Whippet Agility Weekendiin. Valitettavasti vain turistiksi tällä kertaa, sillä en jotenkin älynnyt että sinne olisi voinut ilmoittautua vain yhdeksi päiväksikin. Plääh, mutta ens vuonna me ollaan aivan varmasti mukana! Sysin kanssahan me käytiin agin alkeiskurssi nimenomaan tuolla Lempäälän hallilla viime syksynä, mutta se ei vielä oikein ole syttynyt aiheeseen ja  treenit on olleet siis aika lailla katkolla, joten lisämotivaatio tekisi kovasti terää. Katsojanakin oli kuitenkin tosi mukava iltapäivä, ja hirveän hauska oli nähdä vaihteeksi hallillinen pelkkiä whippettejä hommissa!

Ainoa mikä näin juoksuharrastajan silmiin tökkäsi oli muutama aivan turhan tukevassa kunnossa ollut koira, ja nyt siis puhun ihan rehellisesti todellakin lihavista eikä vain näyttelymassassa olevista koirista. Jotenkin luulisi että nimenomaan agilityn kaltaisessa kovasti fyysisessä lajissa harrastavat osaisivat pitää koiransa edes jonkinlaisessa peruskunnossa ihan sen oman terveyden takia, mutta näemmä omalle koiralleen voi sokaistua ja aika pahasti. No, suurin osa koirista oli kuitenkin oikein timmissä kuosissa ja ihan kaikilla näytti olevan tosi kivaa radalla, omistajat mukaan lukien!

Pääsihän meidän omistakin koirista sentään muutama kaveri vähän agiliitämään, eli Sisu ja Aslan kävivät jossain välissä kokeilemassa huvikseen tyhjällä radalla miltä homma voisi tuntua. Aslanista hypyt olivat ok mutta aika turhanaikaisia, ja puomi oli suorastaan epäilyttävä vaikka kaksi kertaa sen yli kunnialla lopulta mentiinkin. Hieman erilainen asenne siis kuin rataharkoissa joissa se rynnii läpi aitojen päästäkseen pupun perään, eli Aslan taitaa olla mielestään syntynyt nimenomaan juoksemaan lujaa ovaalilla eikä miksikään sirkuspelleksi (mikä sopii mulle kyllä mainiosti). Sisu sen sijaan hiffasi homman juonen heti, ja esteet, puomi, A ja keinu menivät läpi kuin vanhalla tekijällä vaikka Sisu oli siis ekaa kertaa elämässään koko hommassa. Saattaa näin ollen käydä niin jotta Sysi luovuttaa agikoiran paineet jatkossa isälleen, ja kyllähän Sisu uuden uran tarvitsisikin nyt kun juoksuhommat on ns. nähty. Sisun tunnetusti erilainen huumorintaju tosin voi laittaa handlerin huomattavasti kovemmalle koetukselle kuin poikansa, joka on totinen mies ja syntynyt TVA-titteli jo valmiiksi tassussaan :-p

Agilitaamisen jälkeen jatkoimme sitten matkaa vielä vähän edemmäksi Kuljuun, josta mukaan tarttui tämmöinen:


Kyseessä siis on Pellen sisko Sirius (Tarumetsän Pähkinänsärkijä), jonka lupasin ottaa matkaamme Helsingin KV-maastokisoihin sunnuntaina. Sirius tupsahti lauantai-iltana keskelle ventovierasta 9 koiran laumaa kuin ei mitään, veti iltasafkat naamariinsa ja heittäytyi sitten nukkumaan mun syliini vaikka viimeksi olen tainnut lähemmin tavata sen 8-viikkoisena neljä vuotta sitten. Todella lunki tyttö, ja täytyy sanoa että valtavan hienosti meidänkin hunnilauma osasi käyttäytyä ilman mitään pörinöitä tai patsasteluja. On noi whippetit vaan aikamoisia laumaeläimiä (meillä myös galgo ja sekarotuinen piski lasketaan wipuiksi)!

Eilen sunnuntaina 25.9. lanssi starttasi sitten matkaan kukonpieraisun aikaan, ja kun odotettavissa oli piiiiiitkä kisapäivä niin mukana oli koko koiralauma + vieraileva tähtemme. Siis 10 nelijalkaista. Herätimmekin tiettyä hämmennystä Kartanolla kun meikä käveli koko päivän jatkuvasti lenkillä mutta aina eri koira remmin päässä... noin yleisesti kuitenkin jäi fiilis että turistitkin viihtyivät vaikka suurelta osin niiden päivä kului torkkuen autossa, ja erityisesti vanhaherra Gas oli aivan tohkeissaan kun pääsi taas sivilisaation ja uusien koiranhajujen pariin. Kelikin suosi niin että päivällä tuli jossain vaiheessa jo suorastaan hiki, ja molemmat juoksuradan eri puolille sänkipeltoon tehdyt kisaradat olivat aivan erinomaisessa kunnossa.

Omista koirista meillä siis kisasi Pelle, vaatimattomana tavoitteenaan päästä joulu-Messariin käyttöluokassa, ja lisäksi sitten Sirius normityttöjen puolella. Alkuerien ykkösrata sisälsi nopeita suoria ja suosi vauhdikasta menoa, ja siinä Sirius ei ihan loistanut parhaimmillaan vaikka tarkkaa työtä tekikin siskopuolensa Tuulikellon Discon parina. Pisteitä tuli kohtalaiset 238, mutta muut norminartut tekivät niin hurjaa suoritusta että noilla pojoilla Sirius oli alkuerien jälkeen vasta 14. Silti sen esitys oli huomattavasti tasokkaampaa katsottavaa kuin veljellään, eli Pelle on valitettavasti tosiaankin oppinut oikomaan aivan järkyttävästi ja veti siis alkueräradan läpi kuin mikäkin Idän Pikajuna. Oikein hävetti parinsa Kiiturin NN-Valentinon takia, koska sen juoksu meni taatusti osin pipariksi kun Pellen takia viehettä jouduttiin välillä vetämään aika haipakkaa. Sori... Pisteitä Pelle keräsi kuitenkin 169 joten se pääsi/joutui viimeisenä eli 15. normipoikana finaaliin.

Finaalissa koirat juoksivat eri radalla, joka oli vuorostaan huomattavasti teknisempi ja sisälsi aika tiukkojakin mutkia. Rata sopi Siriukselle kuin nenä päähän, ja se rykäisi finaaliradalta narttujen neljänneksi korkeimmat pisteet 265 joilla se nousi yhteistuloksissa komeasti seitsemänneksi huikean hyvillä yhteispisteillä 503. Narttujen kisan järjettömän korkeaa tasoa kuvaa että vielä kahdeksaskin narttu eli Siriuksen finaalipari Vi'waun Neela sai yli 500 pistettä, ja voittaja Oochigea's Izbyiroces tykitti aivan fantastiset 534 pistettä ollen päivän (ja koko kisan?) best in field, mahtavaa! Palkinnoksi Sirius sai todella komean SA-ruusukkeen ja omistajansa ilmeisen hyvän mielen, ja mukavahan sen remmin päässä oli olla näin sijaishandlerinäkin.

Pelle sitten... onneksi se sai juosta finaalin ihan yksin joten se ei päässyt enää sotkemaan muiden kisailua, ja itse asiassa mutkainen rata pakotti sen verran tarkempaan työskentelyyn että finaalista kertyi pisteitä 211. Yhteistulos oli siis kovasti vaatimaton 380, mutta sillä Pelle kuitenkin nousi lopputuloksissa kolmanneksitoista, jättäen taakseen mm. tuoreen EMM-kutosen ja vanhan kilpakumppanin Sökövintin EB-Foxin. Kolmastoista sija ei kuitenkaan riittänyt tavoitteeseen eli sijoitukseen puolenvälin paremmalle puolelle, ja olishan siihen tarvittu se SA:kin. Näin ollen Pelle joutuu odottamaan käyttöluokkia ensi kesän kansallisiin näyttelyihin asti, ja muutenkin taitaa olla että se pitää ainakin ensi kauden taukoa maastoiluista. Josko sitten vetskuissa koetettaisiin taas... menetelmä nimittäin toi tulosta eilen ainakin Pellen sedälle Tuulikellon Ciacolle, joka nappasi vetskujen voiton ohella viimeisen maastosertinsä ja valmistui näin ollen Suomen ekaksi whippettien kolmoisvalioksi sitten, ööö, todella pitkään aikaan!

Lopuksi vielä pari yhteisräpsyä Pellestä ja sievästä siskostaan Siriuksesta; onhan ne aika söpöjä eikö vain?



(Koko kisan tulokset löytyvät perinteisesti Sattuman kennelin sivuilta: http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/helsinki.htm)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti