Lyhyt ja naseva SMM-reissu

Alan tulla päätelmään että fräulein Katla on kykeneväinen ainoastaan kahden sortin kisatuloksiin: joko se juoksee aivan järjettömän upeasti, tai sitten koko homma menee heti kättelyssä täysin pipariksi. Jälkimmäisestä saatiin esimakua jo Mikkelissä, Virossa puolestaan homma kulki vaihteeksi taas kuin unelma - ja sitten tulivat SMM-kisat Tuomarinkartanolla 25.8.  joissa Katlan peli katkesi taas alkueräjuoksuun ja viehehukkaan yhdessä parinsa Berenike vd Waterramin kanssa. Kisapelto oli tasainen ja sänkikään ei näyttänyt mitenkään liian pitkältä (varmasti oli ainakin lyhyempää kuin Viron kisapellon heinä!), mutta niin vaan livahti kuitenkin pupu piiloon ehkä 1/3 matkasta ja Katlan pistesaldoksi jäi surkeat 74. Yrityksen puutteesta Katlaa ei voi kyllä syyttää, hukan jälkeen se pomppi kuin vuorikauris pitkin peltoa etsimässä viehettä vielä vaikka kuinka kauan, mutta näissä geimeissä kun pupu on kerran pysähtynyt niin se on siinä. Sinänsä Katla pääsi hyvään seuraan, koskapa muita viehehukkaan keskeyttäneitä olivat mm. etukäteen kovat nimet Kiiturin NN-Remy Martin ja Zaphira vd Spaarne Meute. Mutta näitä sattuu, onnittelut uusille SMM-voittajille ja ensi vuonna palataan taas asiaan! Ja täydelliset tuloksethan löytyvät tietysti täältä: http://koti.mbnet.fi/sirke/2012/SMM.htm.

Katlan juoksusuoritus jäi sen verran lyhyeksi että se ei tainnut ehtiä yhteenkään juoksukuvaan, mutta starttipaikalla odotellessa fräulein pääsi kuitenkin osoittamaan taas ehdottoman fotogeenisuutensa (kuvista kiitos Jenna Eklöfille):

Tahtoo mennä jo!!!!

Maaninen katse

Per aspera ad astra

Vinttikoiraharrastus on viime viikkoina tarjonnut tunteita laidasta laitaan, mutta ehkä tällä hetkellä kuitenkin päällimmäisenä on taas tietty voitonriemu - vaikeuksien kautta voittoon! Päätähtenä koko sopassa on ollut fräulein Katla, joka ensin veti melkein maton koko loppukauden kisasuunnitelmien alta hankkimalla Sawo Coursingissa 28.7. tuloksekseen pyöreän nollan, ja sen kanssa ei SMM-kisoihin sitten yhtäkkiä ollutkaan mitään asiaa. Koko nollajuttu oli varsin mystinen, alkuerässä Katla ja pari Satangin Mew For You lähtivät oikein näppärän näköisesti rinnettä ylös vieheen perässä, mutta mäen harjalle päästyään molemmat onnistuivat samassa kohdassa hukkaamaan vieheen ja se siitä. Koko em. katastrofin suuruus valkeni kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun totesin että Heinolan ilmoaika oli jo mennyt umpeen ja Jyväskylän inttimaastoista ei enää ehtisi saada hyväksyttyä tulosta ennen SM-maastojen ilmoittautumisajan päättymistä. Wau. Mikkelin menestyksen kruunasi meidän osalta vielä toisen kilpailijan eli Hornan jääminen kolmen kurjan pisteen voimin alle 400 pisteen ja SA:n; kiltisti odotimme koko hikisen ja pitkän palkintojenjaon loppuun asti katsomalla kun suunnilleen kaikki muut ympäriltä kävivät hakemassa palkinnoksi sekä possunkorvia että vinkuleluja, mutta meille ei lopun kaiken ollut tarjolla kuin kirja paffilaatikon pohjalla. Eihän Hornan suoritus nyt toki mitään mestariainesta ollut, mutta kolme pistettä... daa??? Onneksi meillä oli mukana ylimääräinen nakkipaketti, joten Horna tunsi oletettavasti lopun kaiken olonsa kuitenkin ihan riittävän lohdutetuksi.

Mutta se Katla... kuten arvata saattaa niin SMM-kisat ovat siintäneet meillä silmissä jo pitkään tämän maastokauden tärkeimpänä tavoitteena, ja äkillinen jääminen yhden nollakisan takia kokonaan niiden ulkopuolelle oli aika tärsky. Koska tunnuslauseemme kuitenkin on "never say die" niin eihän me ihan noin helposti kuitenkaan luovutettu, ja onneksi oivan ratkaisun pulmaan tarjosivat 11.-12.8. Sauessa Virossa järjestetyt Eestin maastomestaruudet ja kv-maastokisat. Itse asiassa olin ilmoittanut Katlan sinne kisaamaan jo hyvissä ajoin aiemmin, mutta eihän homma mennyt ihan niin helposti ja aika lailla viime tinkaan asti oli vielä kiikun kaakun järjestetäänkö koko kisoja ollenkaan kun ilmoittautuneita koiria oli kovin vähän. Jostain tarmokkaat kisajärjestäjät kuitenkin saivat lopulta raavittua kasaan riittävästi osallistujia, ja niin me sitten suuntasimme perjantaina 10.8. kohti Tallinnaa Viking XPRSsin kyydillä Katlan, Pellen ja Sysin kera. Herrat otin mukaan ihan backupiksi siltä varalta että joku muista ilmoittautuneista peruisi vielä viime tipassa, sekä Eestin maastomestaruuteen että CACIL-kisaan kun vaadittiin vähintään 6 ilmoittautunutta koiraa.

Lauantaisiin Eestin maastomestaruuksiin ilmaantui paikalle lopulta kokonaista 8 normiwhippettiä eli Pellen ja Sysin palveluksia ei tarvittu. Maastomestaruuksista juoksivat myös basenjit ja venakot, muita rotuja eli itskuja, affeja ja yk-wipuja oli sitten vain muutama joten ne kisasivat keskenään vain sertistä. Whippeteissä Katla oli ainoa ulkomainen koira tällä kertaa, ja muut osallistujat olivat puhtaasti näyttelylinjaisia lukuunottamatta ruotsalaissyntyistä sekalinjaista Grändens Venusta. Rata oli varsin tasaisella heinäpellolla ja muutamaa tiukempaa mutkaa lukuunottamatta teoriassa kohtalaisen simppeli juostava, mutta rutkasti lisähaastetta toi todella pitkä heinä johon viehe oli helppo hukata. Alkuerissä Katla sai pariksi uroksen Twilight ja kylläpä jännittikin kun päästin Katlan irti kun nyt oli se Mikkelin hukka vastaavalla heinäpellolla juuri alla. Katla kuitenkin juoksi varsin mallikkaan näköisesti vaikka kaverin kanssa sillä eivät aina ajatukset ajolinjoista osuneetkaan ihan nappiin - kaveri veti yhden kerran jopa täysin mukkelismakkelis kun pamautti kurvista suoraan Katlan kylkeen. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään, ja Katla sai lopulta alkuerien parhaat pisteet 262 ja Twilightkin kuperkeikasta huolimatta 240. Alkuerien toinen huippupari oli jo mainittu Venus ja sen kaverina juossut Satangin My Mamma Said, joiden menoa oli todella hienoa katsoa ja jälkimmäinen saikin alkuerien toiseksi parhaat pisteet heti Katlan kannoilla eli 260 (sivumennen sanoen My Mamma Said on Katlan Mikkelin kovan onnen starttikaverin Mew For Youn sisko). Muiden pisteet sitten jäivätkin huomattavasti alhaisemmiksi, etupäässä viehehukkien ja oikomisten takia.

 Maastokisapeltoa, auton perässä on vetolaite (suomalaista tekoa) ja ympärillä tuomareita (2/3 suomalaista tekoa niistäkin).

Edelleen kisapeltoa + toimistoteltta.













Finaalissa Katla siis juoksi parina Satangin My Mamma Saidin kanssa, ja omiin silmiin sen juoksu vaikutti vielä paremmalta kuin alkuerissä. Tuomarit eivät olleet kuitenkaan ihan samaa mieltä ja finaalista Katla sai "vain" 256 pistettä; yhteistulos oli kuitenkin komeat 518 pistettä ja sillä tuli ylivoimainen voitto, serti ja Eestin maastomestaruus 2012! Toiseksi juoksi lopulta Grändens Venus (485 pistettä ja myös serti) ja kolmanneksi Satangin My Mamma Said (477). Katlan pisteet olivat myös koko päivän parhaat. Suomalaismenestystä täydensi vielä basenjien voittaja ja toinen suomalaisosallistuja Ajibu Good Vibrations; venakkojen mestaruus sentään meni paikalliselle koiralle.

Sunnuntaina 12.8. vuorossa olivat sitten samalla pellolla ja aika lailla samoilla järjestelyillä kansainväliset maastokisat, jossa tosin wipujen osalta kansainvälisyyttä edustimme edelleen vain me Katlan kera. Pellekin kyllä pääsi lopulta tositoimiin, se nimittäin korkkasi alkueräradan virallisena testikuskina ja oli hommasta luonnollisesti tavattoman tyytyväinen. Normiwipuja oli ilmoittautunut 6 kpl joten CACIL saatiin niille jakoon, samoin se oli tarjolla venäjänvinttikoirille joita oli paikalla 8 (mukaan lukien taas muutama suomalaiskoirakin). Alkuerässä Katlan parina oli vanha tuttu Twilight, ja tällä kertaa törmäilyiltä vältyttiin onneksi kokonaan. Katla ei ollut ehkä ihan hereillä startissa ja pistesaldoksi tuli taas "vain" 256 pistettä; sillä Katla oli alkuerien jälkeen itse asiassa vasta kolmantena taas aivan hurjan hienon juoksun parina tehneiden Satangin My Mamma Saidin (262) ja Grändens Venuksen (257) jälkeen. Finaalissa parit pysyivät pistejärjestyksen perusteella siis samoina kuin alkuerässä. Hieman mietitytti miten Katla lopulta jaksaa juosta neljä maastorataa kahden päivän aikana, mutta niinhän siinä kävi että sunnuntain finaalissa se sitten antoi lopultakin mennä ihan urku auki ja nappasi suorituksestaan päivän korkeimmat eräpisteet eli aivan mielettömät 272 pistettä. Ei väsyttänyt näemmä! Loppupisteet Katlalla siis mahtavat 528... mutta niin vaan Satangin My Mamma Said onnistui saamaan kuitenkin vielä yhden pisteen enemmän ja siis vei voiton ja CACILin Katlan nenän edestä. Katla kuitenkin kakkosena sai toisen vara-CACILinsa ja samoin toisen Eestin maastosertin, ja siinä sivussa viikonlopulta kaksi sen luokan tulosta että niillä oli kuulkaa aika suuri ilo ilmoittautua sitten sunnuntai-iltana Katajanokan satamassa aivan viime tipassa SM-maastoihin!

Summa summarum: matkailu kannattaa aina, Virossa oli ylipäätään todella mukavaa kisata ja sininen kiituri palautti menollaan taas uskon elämään. Parin viikon päästä sitten nähdään miten käy niissä Suomen maastomestaruuksissa, mutta sitä odotellessa Katla lepää nyt laakereillaan ja nauttii uudesta hienosta tittelistään: EEMM-2012 Effloresco's Khimaira (tosin vielä hienommalta se näyttää virolaisessa muodossa manttelin kyljessä eli EMM-12, mutta okei, ehkä se on hieman harhaanjohtava näin suomalaisittain...).

 

Kennel Born to Charm oli lahjoittanut lauantain parhaalle whippetille erityispalkinnon, joka on tosi magee!

Voittaja ja kieltämättä aika herkullinen mantteliteksti... KoiraNettiin näemmä kuitenkin titteliksi tulee EEMM-12.

Katla pohtii miten tässä nyt tämmöinen tavarakasa pääsikään kertymään???