Kippis!

Tänä vuonna meitin tiimi jäi juhlimaan juhannusta ihan kotioloihin kun ei oikein hotsittanut lähteä autoilemaan Ouluun asti pelkän Sisun varassa, mutta jännitystä toki oli ilmassa kotosallakin koska Katlan veli Kip (Effloresco's Kajanos) otti osaa Virpiniemen perinteisiin juhannuskisoihin kuten myös toinen treenikaveri ja Niken leikkitäti Nala (Probaxon Bubble) sekä Niken mutsi Minni (of Streamline Foxy Lady). Varsinkin Kippiksen osalta juhannusjuhlat menivätkin aivan kybällä putkeen, tuloksena paitsi Juhannus Racen voitto normiwipuissa myös uudet Virpiniemen rataennätykset sekä 280 metrillä (18,66; edellinen oli 18,71 ja Maxwin Delawaren nimissä vuodelta 2009) että 350 metrillä (22,96; edellinen oli 23,40 ja Maxwin Baxterin nimissä vuodelta 2010). WOOHOO!!! Ja siinä sivussa Kippis vielä kipitti viidennen käyttövalioaikansa, joten siitä tuli myös FI KVA-R. Sanoinko jo että WOOHOO!!!

Alla siis ylpeä Juhannus Racen voittaja, kahden rataennätyksen haltija ja uusi FI KVA-R Effloresco's Kajanos, vähintään yhtä ylpeän omistajansa Kaitzu Mäkisen kanssa (kuvaajana se toinen ylpeä omistaja Heli Koskinen):

Tuloksia Virpiniemen juhannuksesta löytyy Fast Pack's -tietokannasta, ja kisakuvia Emmi Ventelän galleriasta. Ja ens vuonna me ollaan sitten taas NIIN mukana menossa!!!

Mittauksia

Neiti Edana täytti 12 kk viime perjantaina, joten turhia aikailematta tuumasin että ei kun mitoille ja nappasin Edanan mukaan eilen Hyvinkäälle Luhtarien treeneihin jossa moista huvia oli tarjolla. Etukäteen arvelin Edanan mitaksi jotain Pellen luokkaa eli 49,7, mutta sen verran oven takana täydessä käynnissä olleet ratatreenit toivat lisää ryhtiä matkaan että viralliseksi tulokseksi tuli lopulta 50,4 cm. Joka tapauksessa poniluokkaan käypi siis Edanan tie, vaikka toki se on reilusti sentään äitiään pienempi (Tinsley on Aslanin mitoissa eli 54 cm). Edana on kyllä kasvanut aika mielenkiintoisesti, meille tullessaan 7 kk iässä se näytti vielä menevän hyvinkin mittoihin, mutta maalis-huhtikuussa se otti uuden kasvuspurtin ja hujahti siis lopulta parilla sentillä yli. Tosin vielä enemmän pituutta tuli selkään, sille nimittäin istuu nyt hienosti sama 56-senttinen takki kuin Aslanille. Pikajuoksijan kroppa sanalla sanoen... nyt sitten vaan vähitellen  radalle treenaamaan ja kirjoja hankkimaan, ja jos kaikki menee putkeen niin kauden lopulla Edana ehtisi jo kokeilemaan kisaamistakin.

Edanan sisko Calida (Shannon Down Play With Fire) muuten muutti tällä viikolla USA:sta Hollantiin, ja siellähän asuu jo ennestään myös veli Kennet (Shannon Down Rapid Fire). Joskus olisi mukava vaikka pitää sukukokousta jos sinne suunnalle sattuu!

Tänään puolestaan Aslan ja Horna kävivät ohimennen puntarilla kun oli eläinlääkärille muutenkin asiaa: Aslan 17,9 kg ja Horna 13,8 kg. Ottaen huomioon että niillä on eroa säkäkorkeudessa 2 cm niin 4 kg ero painossa on aika paljon... mutta Hornahan olikin se ylifeminiininen otus :-p Aslanissa taasen on edelleen ainakin 1,5 kg liikaa kisakuntoon, mutta suunta on ainakin oikea ja keskenhän tuon treenaus on vielä muutenkin. Eilen Aslan urakoi Sisun kanssa Hyvinkäällä 350 m koejuoksukaverina Weikotin JZ-tytölle (olisko ollut Toini?), ja voittajan ajaksi saatiin 24,4. Omiin silmiin koejuoksija tuli ekana maaliin ja Aslan sitten perässä muun rykelmän kanssa, mutta TK:ssa julkaistujen aikojen perusteella koejuoksukoira sai ajaksi 25,5 ja voittaja 24,4 - ota näistä selvää. Joka tapauksessa, selvästi Aslanille Hyvinkään rata oli edelleen vaikeampi juosta kuin Kartano eli pää tuppasi nousemaan takakaarteessa vaikka muuten se juoksikin hyvin kiskolla koko matkan. Jatkamme harjoituksia. Ainakin Aslan oli sentään jo selvästi nopeampi kuin toinen koejuoksuparivaljakkomme Pelle & Velmu, jotka myös kipaisivat kaverikoirina 350 m yhdessä Lempin (Puhurin Zyrethe) kanssa. Lähtö oli hieno ja tasainen, voittajan eli Pellen aika puolestaan huimaava 26,2 ja koekoiran 26,8. Kröhöm, ehkä Pelle taitaa keskittyä jatkossa enemmän sinne maastopuolelle... tosin eihän se ole edes treenannut enää radalle tällä kaudella kun eilinen oli sille vasta toinen veto koko vuonna.

EDITtinä: Aslanin ja Sisun startti oli ilahduttavasti tarttunut myös videolle, kuvaajana Marinka Pyy: http://www.youtube.com/watch?v=bnoVnN-daz0&feature=plcp. Videon perusteella koejuoksija tosiaan voitti, Sisu kiristi loppusuoralla tahtia huimasti ja Aslanilla ei vielä pokka pitänyt yrittää sisäkautta ohi Filasta. Sanoinko jo että jatkamme harjoituksia...

Ja eilen tuli vielä ilmoitettua Pelle & Katla viime tipassa kisaamaan Tampereen KV-maastoihin 8.7., Katlahan aikoo kätevästi myös käydä Karjaan KV-näyttelyssä edellisenä päivänä 7.7. eli sillä on tiedossa varsinainen "schönheit und leistung" -viikonloppu.

Elämä on yhtä juhlaa

Erinäisistä käytännön syistä cwiccelä tiimi on loistanut poissaolollaan perinteisten harrastusten, eli rata- ja maastokisojen, osallistujakaartista kesäkuussa, mutta siitä huolimatta (tai sen takia?) viime aikoina on ollut vaihteeksi suorastaan nousujohteiset fiilikset koirahommien suhteen. Männäviikon saldona voimme todeta mm. seuraavaa:

Lauantaina 9.6. juostiin Tähtisprintterit Hyvinkään radalla, ja vaikka varsinaista kisakoiraa ei meiltä tänä vuonna vielä irronnutkaan niin Aslan pääsi kuitenkin koejuoksijaksi testaamaan finaaliradan. 280 m meni aikaan 19.81, mikä nyt sinänsä ei ole varsinaisesti vielä hurrauksen arvoinen aika mutta ei kuitenkaan enää ihan toivoton varsinkin verrattuna varsinaisessa TS-kisassa juostuihin tuloksiin (löytyvät Fast Pack's -tietokannasta). Muutenkin selvästi Aslanilla oli taas tapahtunut kehitystä nupissa sitten edellisen Hyvinkään keikan, startti paranee kerta kerralta vaikka kopissa rytisee edelleen vähän turhan kovasti, ja juoksulinja painui sekin jo nätisti lähelle kiskoa. Etukäteisinnostus on kyllä edelleen sekä kovaäänistä että handlerin hauista kasvattavaa, mutta varsinainen kopitus onnistui jo ihan helposti vaikka kokeilimme ekan kerran valjaita pannan sijaan. Hyvin toimi, eli näillä mennään nyt jatkossa (Zero DC:n canicross-valjaat, istuvat hyvin ja ovat yllättävän helpot riisua/pukea). Ja koppana Aslanilla on ollut nyt jokusen startin ajan kokeilussa muovinen lurcher-koon koppa, joka sekin tuntuu tällä hetkellä aika nappijutulta. Kokonaispaketti siis alkaa olla kasassa pikkuhiljaa, nyt vaan treenataan vielä ne vauhdit esiin niin vot.

Muuten Tähtisprinttereissä tietysti jännättiin Katlan veljen Kippiksen (Effloresco's Kajanos) elämän ekaa kolmen startin kisaa, joka lopun kaiken meni niin putkeen että Kip juoksi poikien A-finaalin neloseksi ja sai vielä erikseen kiertopalkinnon finaalien nuorimpana koirana. On se vaan hyvä! Kippiksessä jaksaa myös ihastuttaa sen tavaton rentous radan ulkopuolella, se on niin cool kuin vain olla voi eli täysin päinvastainen kuin mielipuolena radan ja vieheen yleissuuntaan riekkuva velipuoli Aslan. Myös toinen musta treenikaveri eli Nala (Probaxon Bubble) suoriutui vähintään kunnialla elämänsä ekoista arvokisoista, ollen lopulta yk-tyttöjen kakkonen toisen hurjan jenkkisukuisen menijän Lyytin (Winsome Yankees Apache) jälkeen. Ei siis yhtään hassumpaa treeniporukkaa meidän jengillä...

Alla Aslan TS-koejuoksussa, Kerttu Haaslahden kuvaamana (lisää kuvia kisoista löytyy täältä):

Sunnuntaina 10.6. vuorossa sitten oli Pellen tiukan näyttelyputken tällä erää viimeinen koitos, eli Salon kansallinen näyttely kauniissa kesäisessä säässä. Samainen näyttely toimi myös Hornan virallisen näyttelyuran ensimmäisenä (ja todennäköisesti viimeisenä) tapahtumana, aiemminhan Horna oli käynyt parissa pentunäyttelyssä mutta virallinen tulos puuttui vielä. Tuomarina toimi puolalainen Tomasz Borkowski, joka paljastui etäisesti joulupukkia muistuttavaksi partaiseksi sedäksi. Tämä joulupukki ei kuitenkaan ollut yhtään lahjatuulella, eli ERI oli tiukassa ja H:takin nähtiin. Näin ollen etukäteisodotukset eivät olleet korkealla siinä vaiheessa kun avoimen luokan ja Hornan vuoro tuli, varsinkin kun Horna vielä keksi ahdistua mamman perään juuri pöydällä seisoessaan ja jouduimme vaihtamaan handleria lennossa kasvattajasta meikäläiseen. Seisotus nyt onnistui jotenkuten, mutta Hornasta oli todella jänskää juosta kehässä ja en ole aikoihin nähnyt yhtä hienoja hackney-liikkeitä kuin millä se vispasi menemään innosta piukeana (kyllä se kotona osaa??). Näin ollen ilahdus olikin suunnaton kun kouraan annettiin kaikesta huolimatta sininen muovinauha, EH:ta kun oltiin vähän toivottu jos kohta en uskaltanut moista enää esityksemme perusteella odottaa. Arvostelu totesi Hornan olevan feminiininen, ylijalo ja aivan liian laiha eikä siinä kehuttu niitä liikkeitäkään, mutta mitäs pienistä kun tavoite saavutettiin! Kilpailuluokassa Horna ei yllättävää kyllä enää sijoittunut.

Poikien käyttöluokassa pääsinkin esittämään sitten täysin päinvastaista kaveria eli maskuliinista, lihaksikasta ja kaikin puolin muhkeaa Pelleä. Kisakaveri Veeti (Beschützer Braveheart) sai taas kättelyssä perinteisen H:n, tosin Veeti olikin juossut edellisenä päivän Tähtisprinttereissä eli varmasti puntti painoi sillä vähän tavallista enemmän. Vaan niin kävi että Pelle puolestaan sai tämän vuoden ekan punaisen nauhan ja pinkin siihen päälle, ja vielä tuomarilta erikseen suulliset kehut siitä että oli harvinaisen hieno käyttöluokan koira. Varsinaisessa arvostelussa kehuttiin niin liikkeitä kuin raamejakin, ja erityisesti ilahdutti kohta jossa todettiin "fine, masculine head" koska perinteisestihän Pellen nuppi on herättänyt tuomareissa lähinnä ahdistusta järeytensä takia (toki kyseessä on 49-senttinen uros joka käyttää greyhound-koon juoksukoppaa joten...).  Lopullisesti homman kruunasi PU-kehä, jossa ankaran pohdinnan jälkeen tuomari nosti Pellen vielä PU-neloseksi; varaserti meni toisen kerran uralla taas nenän edestä (tosin sekin kotiinpäin eli toiselle jokioislaiselle koiralle Mimi Chill's Panther's Daydreamille) mutta olipahan silti Pellen eka sijoittuminen kuin myös SA uusien sääntöjen aikana. Hmm, pitäisköhän sitä sittenkin ilmoittaa vielä johonkin näyttelyihin loppukesän aikana..?

Tyttöjen käyttiksessä oli vielä mukana Niken mutsi Minni (of Streamline Foxy Lady), mutta se miellytti tuomaria tällä kertaa "vain" EH:n verran. Näyttelyn kaikki tulokset löytyvät täältä. Joku myös otti ahkerasti kuvia whippetkehän laidalla, mutta niitä ei ole näkynyt missään sen koommin joten kuvatodisteiden osalta löytyy vain Pellen entisestään kaunistunut näyttelyhihna (näistä muovinauhoista ei luovutakaan ihan äkkiä!):

Tiistaina 12.6. olivat vuorossa taas ratatreenit, ja suuntasimme vaihteeksi Tuomarinkartanolle kun oli muutenkin asiaa Hesan suuntaan (=piti hakea safkaa Murren Murkinasta, samalla matkaan tarttui 25 prossan alennuksella Hurtan viilennysmantteli jota on tarkoitus testata Aslanille kesähelteillä). Kauniin ilman ja alkukesän kunniaksi paikalla oli järjettömästi porukkaa, mutta sain onneksi omat koirat kätevästi alkupään lähtöihin kaverikoiriksi. Pelle juoksi ekan kerran koko tänä vuonna radalla 280 m Onnin (Elgedane Storm Runner) ryhmäkaverina, ja sen riemu oli suunnilleen käsinkosketeltavaa kun taas aika painui 20 sekunnin pintaan. Tosin eipä se ole pahemmin treenannutkaan kuin vapaana rymyämällä, eikä Pellellä ole muutenkaan enää tavoitteita ratapuolella joten tokko me sitä nyt edes aletaan enää treenaamaan tikkikuntoon muuten kuin maastoja ajatellen. Ryhmäjuoksukaverina se on kyllä aivan ihanteellinen, joten harkoissa se pääsee varmasti juoksemaan jatkossakin ihan vaan huviksi.

Aslan puolestaan pääsi Nalan seuraksi 350 metrille, ja heitinpä vielä jokerina mukaan Sisunkin että saatiin kunnon ryhmä. Taas kerran Nala liukeni alta pois voittoon aikaan 22,70, mutta kyllä Aslanin ja Sisunkin handleri hyrisi tyytyväisyyttä startin jälkeen. Aslan lähti kopista oikein mallikkaasti ja ekan kerran veti suorastaan terävästi kiskolle heti startin jälkeen, ja takasuoran se juoksi aivan Nalan kannoissa kiinni. Takakaarteessa Nala sitten nykäisi kaulaa Aslaniin, mutta maaliin Aslan tuli vain 2-3 koiranmittaa Nalan perässä eli senkin aika putosi jo selvästi alle 24 sekunnin. Se myös tuli maalisuoralle tiukasti edelleen kiskolla, eli sehän alkaa oppia vihdoin kaarrejuoksun salat! Erittäin ilahduttavasti myös meidän melkein-wider Sisu juoksi hämmästyttävän sisällä koko matkan, ja saapui puolestaan 2-3 koiranmittaa Aslanin perässä maaliin eli eiköhän sekin juossut ihan kv-ajan pintaan ellei allekin. Samoin tein Sisun kirjat kaivettiin taas esiin eläkkeeltä ja se taitaa siis jatkaa kisauraansa heinäkuussa, ja taitaapa myös siirtyä kisaamaan 350 m matkalle kun se tuntuu nyt kulkevan paljon jouheammin kuin sprintti.

Lopuksi vielä Nike pääsi peuhaamaan siskonsa Kolan kanssa, ja tulipa samalla otettua virallinen 3kk-pönötyskuvakin siitä (luppakorvat se keksi tuohon ihan ite, tähän asti ne on kyllä olleet oikein nätit ruusut):

Ja varsinainen Virallinen Juhla tällä viikolla oli sitten perjantaina 15.6., kun ameriikanvahvistuksemme neiti Edana juhli 1-vuotissynttäreitään. Hurjaa, nythän se pääsee jo virallisille mitoille ja voi alkaa juosta koejuoksujakin! Tosin ensin hoidamme vielä alta kunnialla pois ne toiset juoksut, jotka ovat nyt edenneet mallikkaaseen tiineysaikaan; eiköhän kuitenkin heinäkuussa ala jo elämä palata siltäkin osin taas normaaliksi. Synttärien kunniaksi Edana pukeutui parhaimpiinsa eli USAsta mukanaan tulleeseen kaulakoruun, ja juhla sisälsi yleisen rennon hulinan ohella mm. tonnikalapitsaa kaikille osapuolille. Virallinen 1-vuotispotretti täytyy ottaa joskus paremmalla ajalla, mutta epävirallisesti neiti kesäheinä kukkakedolla kas näin:

Ens viikolla sitten otetaankin varsin rennosti, toki tiistaina käydään treeneissä taas jossain radalla mutta tänä vuonna meiltä jäävät Oulun juhannuskisat väliin kun ovat nuo ratakoirat vielä vähän vaiheessa eikä ihan sinne asti viitsi ajella pelkästään turistina. Tosin nyt kun on ollut täysin vapaa viikonloppu ekan kerran sitten toukokuun alun niin tähän vois kyllä melkein tottua... mutta eiköhän sitä heinäkuussa taas jaksa harrastaa pienen löysäilyputken jälkeen!

Showputki jatkuu

Viime viikonloppuna järjestettiin taas perinteinen Whippet-Harrastajien erikoisnäyttely Mustialassa, ja kun nyt naapurissa asutaan niin tarkoituksena oli viettää paikalla mukava turistipäivä: piknikkiä ruohikolla, kauniita koiria, pentukoira mukaan seurustelemaan ja välissä pieni pyörähdys kehässäkin. Valitettavasti vaan keli ei tänä vuonna varsinaisesti suosinut tapahtumaa eli lämmintä oli ehkä noin 7 astetta ja vettä tuli suurimman osan ajasta taivaalta enemmän tai vähemmän. Näin ollen pentukoira jäi kotiin lämpimään köllimään ja suuntasimme paikalle vain näyttelyyn ilmoitetun Pelle-raukan kanssa, kurapukuihin ja kumisaappaisiin perusteellisesti verhoutuneina.

Urokset arvosteli amerikkalainen Lori Lawrence, ja niitä oli ilmoitettu PALJON. Käyttöluokassa ei sentään nähty kansanryntäystä, mutta yksi kaveri Pellellä oli kuitenkin eli poikansa Velmun vanha kisakumppani Veeti (Beschützer Braveheart). Tuomaria miellytti ei ehkä ihan yllättäen enemmän sekalinjainen Pelle kuin puhtaasti ratalinjainen Veeti, jos kohta kumpikaan ei sentään ERI:n arvoisesti (tosin eipä noita erinomaisia jaeltu mitenkään avokätisesti muissakaan luokissa, en ihan äkkiä muista koska olisi ollut näin tiukka tuomari! Tuloksia voi ihmetellä vaikka täältä). Pelle voitti siis luokan EH:llä kun Veetin oli tyytyminen H:ään. Palkkioksi kumpikin sai paitsi muovinauhan myös namitikun, ja luokkavoittaja Pelle vielä keliin erittäin sopivasti pienen tassupyyhkeen. Arvostelussa Pelleä kehuttiin mm. rinnan syvyydestä ja täyttyneisyydestä, hyvästä selkälinjasta sekä suorista ja tasapainoisista liikkeistä, puutelistalla sitten tuomari olisi halunnut viistomman lavan ja paremman kaulan kiinnityksen. Ja - yllätys yllätys - lihaksia oli taas kerran liikaa, tai ainakin ne erottuivat liian selvästi. Hmmm, mitähän varten kyseinen lause alkaa vaikuttaa kerta kerralta yhä kornimmalta kun nyt kyse on kuitenkin whippetin kaltaisesta periaatteessa urheilullisesta rodusta... mutta ainakin otan huomattavasti mieluummin vastaan moitteet liiallisista lihaksista kuin läskistä! Onneksi handlereistä ei anneta arvostelua :-p

Erittäin ilahduttavasti Pelle oli sattunut kerrankin myös kameran tähtäimeen, eli tässäpä herra Peloton esiintymässä hienossa Piuhaputiikin näyttelyhihnassaan Maisa Kauniskankaan kuvaamana:

"...true coming and going..."

"...balanced from the side..."














Ensi sunnuntaina on sitten vielä tiedossa Salon näyttely johon meiltä on tulossa peräti kaksi koiraa (Pellen ohella Horna tekee vihdoin virallisen näyttelydebyyttinsä), ja sen jälkeen Pelle alkaakin taas harkita siirtymistä takaisin maastokentille ja ratatreeneihin. Näyttelyrintamalla seuraavana hommiin pääsee Katla, jonka ilmoitin just viime tipassa Karjaan kv-näyttelyyn heinäkuun alussa. Jos sais vaikka sen EH:n niin sitten vois niitä CACILeita...